Raamatun näkökanta
Onko joulu Jumalan lahja sinulle?
VOITKO kuvitella vuotta ilman joulua? Tai joulua ilman lahjoja? Ovathan jopa sotilaat lopettaneet taistelunsa joulun ajaksi ja vaihtaneet lahjoja! Miljoonat ihmiset uskovat joulun olevan Jumalan lahja meille. Mutta onko se?
Kerrotaan, että koko maailmassa yli kolme neljäsosaa ihmisistä vastaisi tähän kysymykseen kieltävästi. Sinäkin kuulut heihin, jos olet hindu, buddhalainen, muslimi, juutalainen, agnostikko tai ateisti – ja silloin et liioin usko, että Kristus on Jumalan Poika, ja jouluna taas oletettavasti juhlitaan Kristuksen syntymää. Kuitenkin meidän jokaisen tulevaisuus kytkeytyy Kristukseen uskomiseen – olemmepa kristittyjä tai emme.
Jumalan todellinen lahja ihmiskunnalle
Yli miljardi ihmistä väittää tunnustavansa Jeesuksen Kristuksen ihmiskunnan Vapahtajaksi. Raamattu on yhtä mieltä sen kanssa: Jeesus oli täydellinen ihminen. Hän eli synnittömästi ja pysyi vapaana kaikesta sellaisesta, mikä olisi voinut antaa oikeutuksen hänen kuolemalleen. Hänellä oli siksi oikeus elää ikuisesti ja panna alulle oma täydellinen ihmisrotunsa.
Hän ei kuitenkaan vaatinut itselleen tuota oikeutta. Sen sijaan hän kuoli ”lunnaina monien [olemassaolevaan ihmiskuntaan kuuluvien] korvaukseksi” jättäen heille perinnöksi inhimillisen täydellisyyden ja loputtoman elämän. Siksi Jeesus on Jumalan lahja ihmiskunnalle. – Matteus 20:28; 1. Pietari 2:21, 22; Heprealaisille 2:9, 10.
Se että hyväksyt tämän lahjan, voi tuoda sinulle pysyviä siunauksia. Raamattu sanoo, että ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä”. (Johannes 3:16) Niinpä usko Kristukseen ratkaisee; tuleva elämäsi riippuu siitä. Ei ihme, että noin neljäsosa ihmisistä juhlii hänen syntymäänsä jouluna. Mutta syntyikö hän todella joulupäivänä?
Milloin Jeesus syntyi?
Kun Jeesus syntyi Betlehemissä, ”samalla seudulla oli myös paimenia, jotka oleskelivat taivasalla ja pitivät vartiovuoroja yöllä laumoilleen”. (Luukas 2:8–11) Mutta joulukuussa tuolla Palestiinan alueella lämpötila on öisin keskimäärin +7 °C. Joinakin päivinä esiintyy koleita sateita. Nuo paimenet eivät olisi olleet laumoineen ulkosalla yöllä. Heidän tapansa oli tuoda laumat suljettuun katokseen.
Lisäksi Jeesuksen vanhemmat olivat menneet Betlehemiin, koska keisari Augustus oli määrännyt valtakunnanlaajuisen henkikirjoituksen, ”ja kaikki kulkivat – – kukin omaan kaupunkiinsa”. (Luukas 2:1, 3) Olisiko Rooman hallitsija valinnut kylmän, sateisen kuukauden ajankohdaksi, jolloin hän vaatisi usein kapinallisia alamaisiaan tekemään pitkiä, vaivalloisia matkoja? Tuskinpa vain!
Milloin Jeesus sitten syntyi? On olemassa voimakkaita todisteita siitä, että se tapahtui lokakuun alkupäivinä. Profeetta Daniel oli ennustanut, että Messias (Kristus) ilmaantuisi seitsenvuotisen ”viikon” alussa ja että hänet ’tuhottaisiin’ sen puolivälissä eli 31/2 vuoden kuluttua, kun hän kuolisi uhrikuoleman. (Daniel 9:24–27) Jeesus oli ”noin kolmekymmentävuotias”, kun hän aloitti palveluksensa Kristuksena. Hän oli siis 331/2-vuotias, kun hän kuoli pääsiäispäivänä huhtikuun alussa. (Luukas 3:21–23; Matteus 26:2) Hän olisi täyttänyt 34 vuotta noin kuuden kuukauden kuluttua, lokakuussa. Ilmeisen selvästi hän ei siis syntynyt joulukuussa.
Kunnioittaako se Kristusta?
Mutta miksi pitäisi kiistellä päivämääristä, kunhan vain Kristusta kunnioitetaan ja joulun henkeä noudatetaan? Juhlahan on joka tapauksessa pyhä hartaille palvojille. Se on joululaulujen ja hymnien aikaa, lahjojen ja perhekokoontumisten aikaa. Se on nostalgista aikaa, aikaa joka muistetaan. Mutta ongelma voikin olla juuri siinä.
Muistot liittyvät usein omiin nautintoihin, joilla ei ole mitään tekemistä Kristuksen kanssa. Lahjat eivät aina ilmaise antamisen iloa vaan pikemminkin saamisen mielihyvää. Lisäksi tilaisuuden juhlinta menee liiallisuuksiin ja juhla kaupallistuu yhä enemmän. Juuri tällainen henki tekee joulusta suositun, mutta se ei tuota kunniaa Kristukselle.
Siksi herää kysymys, onko joulu edes kristillinen?
Joulun alkuperä
Polyteistiset eli monijumalaiset auringonpalvojat viettivät vastaavaa juhlaa. Esimerkiksi tietosanakirja Facta sanoo joulusta: ”Skandinaviassa alk. keskitalven juhla, joka krist. aikana muuttui Jeesuksen syntymän muistojuhlaksi.” Ja Otavan iso tietosanakirja sanoo joulunvietosta: ”350-luvulla se Roomassa sijoitettiin jouluk. 25:nteen, koska talvipäivänseisauksesta alkava valon lisääntyminen kuvaa taivaallisen valon koittoa. Tosiasiassa kirkko pyrki sijoittamaan juhlapäivänsä vanhojen pakanallisten juhlien ajankohtiin, jotta nämä saisivat uuden sisällyksen. Talvipäivänseisauksen aikaan Roomassa vietettiin Sol invictuksen, ’voittamattoman auringon’, – – kulttijuhlaa, ja samoihin aikoihin olivat myös – – saturnaliajuhlat. – – Useat vanhat j:n [joulun] – – tavat ovat säilyneet myös krist. j:n kansanomaisen vieton yhteydessä, vaikka niille usein on annettu krist. selitys.”
Jeesuksen seuraajat eivät kuitenkaan viettäneet Kristuksen syntymäpäivää ollenkaan – eivät 25. joulukuuta eivätkä edes lokakuussa. Ja tämä piti paikkansa aina 300-luvun puoliväliin asti. 200-luvulla elänyt historioitsija Origenes kirjoitti, että ”kaikista Raamatussa mainituista pyhistä ihmisistä ei yhdenkään mainita pitäneen – – pitoja syntymäpäivänään. Vain synnintekijät (kuten farao ja Herodes) pitivät suuret riemujuhlat päivänä, jona he olivat syntyneet.” (1. Mooseksen kirja 40:20–23; Markus 6:21–28) McClintockin ja Strongin tietosanakirjan (Cyclopedia) mukaan Raamatun ajan juutalaiset ”pitivät syntymäpäiväjuhlia epäjumalanpalvelukseen kuuluvina”.
Voitaisiinko Kristukselle osoittaa kunnioitusta juhlilla, jotka on alun perin tarkoitettu tarunomaisille jumalille ja epäjumalanpalvontaan? Raamattu vastaa: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen epäuskoisten kanssa. Sillä – – miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat?” (2. Korinttolaisille 6:14–16) Epäjumalanpalvelukseen liittyvien juhlien varustaminen kristillisellä nimellä ei saata niitä sopusointuun Kristuksen kanssa.
Jumalan lahjan todellinen arvostus
Ei ihme, ettei Jeesus vaatinut viettämään syntymänsä muistoa. Hän velvoitti kuitenkin viettämään kuolemansa muistoa. (1. Korinttolaisille 11:23–26) Hän kuoli, jotta me saisimme elää. Ja sinä voit osoittaa arvostavasi sitä ja todella kunnioittavasi Jeesusta, kun et mene yli hänen ohjeidensa. Hän sanoikin: ”Se, jolla on minun käskyni ja joka noudattaa niitä, on se, joka rakastaa minua. Joka taas rakastaa minua, sitä minun Isäni rakastaa.” – Johannes 14:21.
Sellainen tottelevaisuus on vieläkin tärkeämpää nyt, koska Jeesus ei ole vauva eikä haudassa makaava Vapahtaja. Hänet herätettiin kuolemattomaan elämään kolmantena päivänä kuolemastaan, ja hänelle on annettu ”kaikki valta taivaassa ja maan päällä”. Ihmiskunnan laillisena Hallitsijana hän poistaa pian kaikki surun ja murheen aiheuttajat, niin että ne jotka todella rakastavat häntä, voivat saada ikuisen elämän lahjan paratiisimaassa. – Matteus 28:18–20; Apostolien teot 2:22–36; Roomalaisille 6:23; Ilmestys 21:1–5.
Kristus, ei joulu, on siis Jumalan lahja.
[Tekstiruutu s. 22]
Juuret mytologiassa
◻ Syntymäpäivien vietto oli yleistä monissa polyteistisissa kulttuureissa. Kunkin syntymäpäivän suojelusjumalien kunniaksi järjestettiin epäjumalanpalvelusmenoja, ja myös tarujumalien, kuten Saturnuksen ja Apollon, syntymäpäiviä juhlittiin. Tri John C. McCollister sanoo kirjassaan The Christian Book of Why: ”Ensimmäisen vuosisadan kristityt eivät viettäneet Jeesuksen syntymää kunnioittavaa juhlaa – samasta syystä, jonka vuoksi he eivät kunnioittaneet muitakaan syntymäpäiviä. Kaikista kristityistä tuntui silloin, että kaikkien syntymäpäivien viettäminen (jopa Herran syntymäpäivän) oli pakanallinen tapa.”
◻ Muinaiset kansat ajattelivat, että joillakin ikivihreillä kasveilla, kuten mistelillä ja orjanlaakerilla, oli suuria taikavoimia. Ihmiset koristelivat talonsa näillä kasveilla torjuakseen pahat henget ja noidat. Tästä tavasta kehittyivät joulukoristeet.
◻ Useimmissa polyteistisissa kulttuureissa kunnioitettiin puita. Esi-isien henkien uskottiin asuvan pyhissä lehdoissa, ja niille annettiin lahjoja kiitokseksi suosionosoituksista. Länsi-Afrikassa menetellään yhä näin.
◻ Eurooppalainen joulutapa polttaa takassa suurta pölkkyä juontaa juurensa skandinaaveista, jotka sytyttivät valtavia kokkoja ukkosenjumalansa Torin kunniaksi.
◻ Sen sijaan että lahjojen antamisessa olisi esikuvana niin sanottujen tietäjien eli tähdistäennustajien antamat lahjat, tapa perustuu todellisuudessa pakanalliseen roomalaiseen tapaan antaa lahjoja saturnaaleissa (Saturnus-jumalan kunniaksi järjestetyissä juhlissa) ja calendae-juhlissa (uudenvuodenjuhlissa).
[Kuva s. 21]
Tiedätkö näiden joulutapojen alkuperän?