Strutsi ja haikara
SEKÄ haikara että strutsi ovat kookkaita, siivekkäitä, höyhenpeitteisiä ja pitkäjalkaisia eläimiä, mutta paljon muuta yhteistä niillä ei olekaan. Ne ovat monin tavoin vastakohtia toisilleen.
Lentävä haikara on hyvyyden vertauskuva. Sen valtavien siipien väli saattaa olla jopa 2,6 metriä. Koska haikarat ovat erittäin voimakkaita lentäjiä, jotkin lajit talvehtivat kaukana etelässä. Strutsit eivät pysty lentämään. Vaikka niiden siivet lepattaisivat kuinka kiihkeästi, niiden kookas ruumis pysyy tiukasti maan pinnalla. Siksi Raamattu kysyy: ”Kamelikurjen [”naarasstrutsin”, UM] siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?” – Job 39:16.
Vihainen tai pelästynyt strutsi voi kuitenkin juosta jopa yli 60 kilometrin tuntinopeudella siipiensä avulla. Raamattu mainitseekin: ”Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.” (Job 39:21) Eräs tarkkailija seurasi kerran, kuinka strutsi ajoi takaa hevosta ja antoi sille voimakkaita potkuja.
Näillä kahdella linnulla on myös muita vastakkaisia ominaisuuksia. Haikaran hepreankielinen nimi on johdettu sanasta, joka tarkoittaa ”laupeutta” tai ”uskollista rakkautta”. Miten sopiva tämä nimi onkaan! Erottuaan muuttomatkaa varten haikarapariskunta tapaa jälleen samalla pesällä joka vuosi. Uros ja naaras osallistuvat yhdessä pesän korjaamiseen, munien hautomiseen ja vastakuoriutuneista poikasista huolehtimiseen. Poikasia on tavallisesti neljä, ja vanhemmilla on monen viikon ajan paljon tekemistä niiden ruokkimisessa. Larousse Encyclopedia of Animal Life kertoo: ”Vasta kahden kuukauden ikäisinä haikaran poikaset lähtevät ensimmäiselle lennolleen vanhempiensa kanssa, jotka yhä valvovat niitä ja opettavat niitä metsästämään.”
Strutsit ovat sen sijaan moniavioisia, eivätkä naaraat ole kovinkaan kiinnostuneita munistaan. Ne kerätään yhteispesään, mutta osa munista jätetään ulkopuolelle. Kun strutsit aistivat vaaran, ne hylkäävät munansa tai poikasensa vähäksi aikaa.
Tämä näennäinen välinpitämättömyys on sopusoinnussa sen kanssa, miten Raamattu kuvailee naarasstrutsia: ”Se jättää munansa maahan – –. Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä – –. Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia.” (Job 39:17–19) ”Vain harvat Raamatun lukijat ymmärtävät, miten tarkka tämä kohta on”, sanovat ornitologit tri R. C. Murphy ja tri D. Amadon.
Strutseilla on pieni pää, ja niiden aivot ovat saksanpähkinän kokoiset. Sen vuoksi eläintarhanjohtaja Terry Murphy kirjoittikin: ”Strutsi, jos mikä, on poikkeus siihen sääntöön, että linnut ovat älykkäitä luomuksia.”
Kirjassaan Some of My Best Friends Are Animals Murphy kuvailee, miten yksi strutsi nukkui aitaa vasten eräänä kylmänä yönä ja paleltui kuoliaaksi. Toinen kuristui kuoliaaksi, kun sen kaula juuttui aidan kahden poikkipuun väliin. ”Mutta kaikkein huvittavinta niissä”, kirjoittaa Murphy, ”on se, mitä ne syövät.”
Jonkin aikaa sitten, kun eräs turisti yritti saada lähikuvaa strutsista, hänen kameransa riuhtaistiin pois. Turisti katseli tyrmistyneenä, miten se valui hiljalleen alas strutsin pitkästä kurkusta! The Guinness Book of Animal Facts and Feats kertoo, että erään yksilön vatsasta löydettiin seuraavat esineet: ”Lähes metrin pituinen köysi, filmirulla, herätyskellon avain, pyörän venttiili, kynä, kampa, kolme käsinettä, nenäliina, käsineiden solkia, kultaketjun palasia, kaksi kaulusnappia, Belgian frangi ja [kuusi muuta pikkukolikkoa].”
Raamattu puhuukin naarasstrutsista sopivasti: ”Jumala on jättänyt sen viisautta vaille.” (Job 39:20) Merkitseekö tämä sitä, että Luoja teki virheen? Ei suinkaan. Itse asiassa strutsin näennäinen välinpitämättömyys suojelee sitä. Pesän ulkopuolelle huolimattomasti jätettyjä munia tarvitaan joskus uusien poikasten ruokkimiseen. Lisäksi, koska strutsilla ei ole hampaita, sen luonnosta nielemät pikkuesineet, kuten kivet, ovat suureksi avuksi ruoan hienontamisessa.
Se että strutsi hylkää munansa tai poikasensa, kääntää vihollisen huomion niistä pois. Toisinaan strutsit ovat hämmästyttävän rohkeita tehdessään näin. Muuan strutsi hylkäsi poikasensa nähdessään kuorma-auton lähestyvän ja juoksi autoa kohti! Sitten se kääntyi sivuun riiputtaen toista siipeään, ikään kuin se olisi vahingoittunut.
Aivan erilaisiksi luodut strutsi ja haikara kiinnittävät huomion Suunnittelijansa mittaamattomaan kekseliäisyyteen. (Roomalaisille 11:33) Psalmista huudahtikin: ”Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt.” – Psalmi 104:24.
[Kuvat s. 16, 17]
Marabuhaikara
Strutsi
Satulahaikara
Iibishaikara