Maailma vuoden 1914 jälkeen

1. osa: 1920–1928 Iloinen kaksikymmenluku – tyyntä myrskyn edellä

Herätkää!-lehdessä julkaistiin vuosina 1983 ja 1984 kolme kirjoitusta, jotka käsittelivät ensimmäistä maailmansotaa. Nyt alkavassa kahdeksanosaisessa kirjoitussarjassa selostetaan joitakin tuon sodan jälkeisiä tapahtumia. Nämä tapahtumat ovat vaikuttaneet jokaiseen elossa olevaan, ja niillä on suurempi merkitys kuin monet meistä saattavat kuvitellakaan. Tulet varmasti nauttimaan sarjan MAAILMA VUODEN 1914 JÄLKEEN kirjoitusten lukemisesta. Nyt seuraa tuon sarjan ensimmäinen osa.

USEIMMAT ihmiset ”eivät käsittäneet, että he saivat omin silmin nähdä nykyhistorian käännekohdan”, sanoo historioitsija Hans Kohn ihmiskunnan historian ensimmäisen totaalisen sodan, ensimmäisen maailmansodan, vaikutuksista. Hän selittää, että vielä tuon sodan jälkeenkin ”vain harvat olivat selvillä siitä perinpohjaisesta mullistuksesta, joka oli tapahtunut ihmisten mielissä kaikkialla maailmassa, tai siitä, että tämä mullistus ilmenisi varsin pian kansallisen ja kansainvälisen yhteiskunnan uudelleenjärjestämisenä”. Mutta miksi heidän olisi pitänyt olla selvillä siitä? 1910-lukuhan näytti olevan päättymässä myönteisen ilmapiirin vallitessa.

Eikö sotaa lopetettu virallisesti vuonna 1919 Pariisin rauhanneuvotteluissa Versaillesin rauhansopimuksen allekirjoittamisella? Eikö näissä neuvotteluissa sovittu Kansainliiton perustamisesta tarkoituksena yhdistää maailma rauhassa? Eikö Kansainliiton virallinen voimaansaattaminen 16. tammikuuta 1920 antanut tarpeeksi syitä uskoa, että toinen maailmansota voitaisiin nyt välttää?

Iloinen kaksikymmenluku – sopiva nimi

Hilpeän 90-luvun (1890-luvulle annettu nimi) huoleton maailma tuhoutui viimeistään siinä maailmanlaajuisessa painajaisessa, joka alkoi vuonna 1914. Nyt kun sota oli ohitse, pettyneet ihmiset halusivat unohtaa sen niin nopeasti kuin mahdollista. Etenkin Euroopassa tilanteelle oli tunnusomaista poliittinen epäjärjestys ja taloudellinen kaaos. Historioitsija R. B. Gruver sanoo, että ”monet nuorista havaitsivat säilyneensä elossa tarkoituksettomasta sodasta, johon heidän vanhempansa olivat heidät syösseet. Tästä näkökulmasta he alkoivat pitää edellisen sukupolven arvoja erittäin epäilyttävinä. – – Aineellinen menestys ja fyysinen mukavuus valtasivat heidän mielensä.”

Entä mikä oli tilanne Yhdysvalloissa? Gruver sanoo, että ”useimmat amerikkalaiset näyttivät uskovan, että tavaroiden ja omaisuuden arvo kohoaisi rajattomasti ja että se, joka osti jotakin tänään, saattoi myydä sen voitolla huomenna. – – Osakekeinottelu levisi laajalle, [kun] parturit, pikakirjoittajat ja hissipojat tarttuivat tilaisuuteensa rikastua kasvavan talouden myötä.”

Atlantin molemmilla puolilla tuon aikakauden huoleton, materialistinen henki heijastui moraalissa ja asenteissa sekä musiikissa, josta Gruver sanoo: ”1920-luvulla suosittu musiikkikin oli merkkinä perinteiden hylkäämisestä ja välittömyyden, individualismin ja aistillisuuden uudenlaisesta korottamisesta.” Jazz, Yhdysvaltain lahja 1900-luvun musiikille, tuli nyt täysi-ikäiseksi. Se oli ”musiikkia, joka edusti erään sukupolven osoittamaa rajoitusten ja kunnioitettavuuden halveksuntaa”. Tämä käytöksen ja arvojen pitkään tunnustettujen mittapuiden hylkääminen sai kirjailija F. Scott Fitzgeraldin kutsumaan 1920-lukua jazzin aikakaudeksi. Ja kun jazz sai nopeasti yleisen hyväksynnän kautta maailman, hyväksyttiin myös sen edustama nautinnonhaluinen asenne.

Siitä, kuka ensimmäisenä kutsui tätä sodanjälkeistä aikakautta ’iloiseksi kaksikymmenluvuksi’, saatetaan olla eri mieltä, mutta tuon nimen sopivuudesta ei juurikaan kiistellä. Noille vuosille oli tunnusomaista menestys ja pidäkkeetön nautintojen, rikkauksien ja mielihyvän tavoittelu. Mutta jo kauan ennen tuon vuosikymmenen loppua varoitusmerkit osoittivat, että ”hyvät ajat” olivat vain tilapäisiä.

Poliittisen jännityksen pilviä kerääntyy

Koko 1920-luvun ajan Kansainliitto suoritti arkaluonteista tehtäväänsä rauhan säilyttämiseksi. Se oli äärimmäisen vaikeaa. Saksan liittotasavallassa sijaitsevan Tübingenin yliopiston uuden ajan historian professori Gerhard Schulz selittää: ”Ensimmäisiä rauhan tiellä olleita poliittisia, moraalisia ja taloudellisia esteitä pahensi se, että kansallismielisyys oli säilynyt maailmansodan läpi; itse asiassa se oli jopa syttynyt uudelleen.” Italiassa kansallismielisyys syttyi uudelleen Benito Mussolinin fasismina, kun taas Japanissa se ilmeni sotilaallisen vaikutusvallan lisääntymisenä. Kommunismi hyökkäili Kiinassa lujitettuaan sitä ennen valtansa Neuvostoliitossa vuoden 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeen. Kaikki tämä kansallismielisyys toimi vastoin Kansainliiton etuja.

Samaan aikaan Saksassa kansallissosialistit, jotka tunnettiin myöhemmin heidän alkujaan pilkallisella lisänimellään ”natsit”, saivat kannatusta. Vuonna 1928 heidän mahtipontinen johtajansa Adolf Hitler puhui voimakkaasti kansallismielisyyden uudelleensytyttämisen puolesta, kun hän julisti: ”Kansamme täytyy ennen kaikkea vapauttaa kansainvälisyyden aiheuttamasta toivottomasta sekasorrosta ja kasvattaa harkitusti ja järjestelmällisesti kohti fanaattista kansallismielisyyttä. – – Maailmassa on vain yksi oikeus, ja tämä oikeus perustuu omaan voimaan.”

Yhdysvalloissa kansallismielisyys ilmeni eristäytymispolitiikkana. Yhä useammat amerikkalaiset kannattivat sitä, että Euroopan annetaan hoitaa omat asiansa. He vastustivat myös jäsenyyttä siinä ”paholaisessa, jolla on pyhä nimi”, kuten jotkut kutsuivat Kansainliittoa. Presidentti Wilsonin vetoomuksista huolimatta Yhdysvaltain kongressi alistui sen ajan yleiseen henkeen ja äänesti vuonna 1920 Yhdysvaltain jäsenyyttä vastaan.

Kerääntyvien poliittisen jännityksen pilvien takana piileviä todellisia vaaroja lisäsi vielä se, että nuo vaarat jäivät suureksi osaksi huomaamatta tai niistä ei yksinkertaisesti välitetty. Joka tapauksessa niistä muodostui perusta pelottavammalle ja tuhoisammalle myrskylle kuin mitä koskaan aikaisemmin oli koettu.

Yhteiskunnallisen muutoksen myrskytuulet

Uhkaavia poliittisia pilviä seurasivat yhteiskunnallisen muutoksen myrskytuulet. Ihmisten asenteet ja mittapuut muuttuivat, kun he tempautuivat siihen asti tuntemattomille kuluttajamarkkinoille. Ensimmäistä kertaa nykyaikaisia mukavuuksia, kuten autoja, radioita ja jääkaappeja, voitiin valmistaa niin paljon, että niitä riitti jokaiselle. Niiden myyntiä edistävästä mainosteollisuudesta kehittyi nopeasti miljardien markkojen liiketoiminta. Mainosteollisuus esitteli ihmisille helposti saatavan luoton ja osamaksukaupan ja yritti kovasti saada heidät ostamaan tavaroita, joita he eivät luultavasti tarvinneet eivätkä ehkä edes halunneet, ja ostamaan ne rahalla, jota heillä ei luultavasti ollut.a Se huomasi radion olevan tehokas väline päämääriensä saavuttamiseen ja käytti sitä täysin määrin.

Kaikkia saatavissa olleita uudenaikaisia kojeita ei aina arvostettu, vaikka ne säästivätkin aikaa ja voimia, eikä myöskään niitä laiskuutta edistäviä rentoja ja turmeltuneita taipumuksia, joita ne joidenkuiden mielestä edistivät. Esimerkiksi muuan melko iäkäs rouva oli erittäin huolestunut huomatessaan ensimmäisen kerran, että ruokakaupassa myytiin valmiiksi viipaloitua leipää. Pudistaen päätään epäuskoisena hän mutisi: ”Kun ihmiset tulevat niin laiskoiksi, etteivät jaksa leikata omaa leipäänsäkään, niin sietää todella ihmetellä, mihin tämä maailma on menossa.” Mitäköhän hän ajattelisi nykyään?

Tilanne oli todellisuudessa kuitenkin vakavampi. Se että mainostajien houkutteleviksi tekemiä tuotteita oli helposti saatavissa, sai vähitellen ihmisten huomion kääntymään pois hengellisistä tarpeista ja arvoista ja keskittymään enemmän aineellisiin asioihin. Järjestäytynyt uskonto ei ollut pitkään aikaan jakanut tarpeellista hengellistä opastusta, eikä se pystynyt estämään tätä ajelehtimista pois Jumalasta. Yhä useammat ihmiset alkoivat kannattaa ihmisten teorioita ja filosofioita. Kuten Gruver kertoo meille, esimerkiksi Sigmund Freudin ”uusi psykoanalyysi kiehtoi sukupolvea, joka oli tullut erittäin kiinnostuneeksi itsestään ja omista kokemuksistaan”.

Darwinin evoluutioteoria jäyti myös osaltaan uskoa Jumalaan ja Raamattuun. Sen vaikutuksia maailmanhistoriaan ei pitäisi aliarvioida, kuten kirjassa Europa zwischen den Kriegen (Sotien välinen Eurooppa) kerrotaan. Siinä kutsutaan Hitleriä ”aidoksi sosiaalidarvinistiksi”, joka uskoi lujasti siihen, että sopivimman eloonjäänti on luonnonlaki. ”Hänen käsityksensä sodasta”, selittää kirjan kirjoittaja Hermann Graml, oli se, että sota ”oli täysin normaali, oman kansan lujittamisessa tarpeellinen kansallisen kanssakäymisen muoto, ja todellinen valtiomies yrittäisi toistuvasti saada sen itse aikaan”.

Kaikki eivät tietenkään antaneet yhteiskunnallisten muutosten myrskytuulten heikentää uskoaan Jumalaan ja hänen Sanaansa. Jotkut käyttivät hyödykseen uutta tekniikkaa, esimerkiksi radiota, puolustaessaan Luojaansa. Se oli jyrkkä vastakohta niille, jotka käyttivät radioaaltoja yksinomaan itsekkäiden kaupallisten etujen edistämiseen. Vuonna 1924 ryhmä Vartiotorni-seuran yhteydessä olleita kristittyjä vihki käyttöön WBBR:n, New Yorkin kaupungin ensimmäisen ei-kaupallisen radioaseman. He jatkoivat sen käyttämistä vuoteen 1957 saakka, jolloin se myytiin. Se oli täyttänyt tarkoituksensa ja palvellut Jumalan valtakunnan etuja yli kolmen vuosikymmenen ajan.

Iloinen kaksikymmenluku ja ”karjuva leijona”

”Itserakkaita, rahaa rakastavia, suuriluuloisia, – – nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia; heillä on jumalisen antaumuksen muoto, mutta he osoittautuvat pettymykseksi sen voimaan nähden.” Onko tämä kuvaus iloisesta kaksikymmenluvusta? Kyllä, vaikka kristitty apostoli Paavali kirjoitti nämä sanat lähes 2000 vuotta sitten. Se että tässä mainitut ihmisten heikkoudet tulivat hyvin ilmeisiksi iloisen kaksikymmenluvun rahan hankkimiseen suuntautuneessa, nautintoihin hullaantuneessa ja hengellisesti heikossa yhteiskunnassa, ei ole mikään yhteensattuma. Se oli varma merkki siitä, että maailma oli tullut aikaan, jota Paavali kutsui ”viimeisiksi päiviksi”. Se osoittaa myös, että ”Panettelija”, joka on kuin ”karjuva leijona”, kiihdytti toimintaansa kääntääkseen ihmiset pois heidän Luojastaan. – 2. Timoteukselle 3:1–5; 1. Pietari 5:8.

Vastatoimena tälle Vartiotorni-seuran yhteydessä olleet kristityt alkoivat kiihdyttää omaa toimintaansa tosi uskonnon puolustajina. Vuonna 1922 he tehostivat julistusrynnistystään, joka oli suunniteltu tekemään tunnetuksi Jumalan uutta valtakuntaa. Helpottaakseen raamatullisen kirjallisuuden painamista he rakensivat vuonna 1927 oman kirjapainonsa Brooklyniin. ”Julistajien” joukko oli vielä pieni, mutta vuonna 1928, kun iloinen kaksikymmenluku lähestyi loppuaan, 44080 heistä saarnasi Jumalan valtakuntaa 32 maassa kautta maailman. ”Karjuva leijona” ei pystynyt mitenkään estämään sitä.

Heidän sanomansa oli kaikkialla sama: on mieletöntä panna turvansa materialismiin, ihmisten teorioihin tai poliittisiin järjestelmiin, kuten Kansainliittoon, Jumalan valtakunnan sijasta. Vuoden 1926 lokakuun Vartiotorni julisti rohkeasti, että Kansainliitto on Jumalaa vastaan, ja sanoi: ”Siitä, että papisto hyväksyi sen Messiaan valtakunnan sijaiseksi, on ollut seurauksena synkkä pimeys, joka peittää maailman kansat. – – Herra ennusti sen syntymisen, sen lyhyen olemassaolon ja sen iankaikkisen lopun. – Ilmestys 17:10, 11; Jesaja 8:9, 10.”

Nämä kristityt olivat vakuuttuneita siitä, että Jumalan tuomiopäivän myrsky lähestyi kovaa vauhtia. Mutta sitä ennen iloisen kaksikymmenluvun oli määrä loppua toisenlaiseen myrskyyn, taloudelliseen myrskyyn, joka iskisi odottamattoman äkkiä. Se puolestaan tasoittaisi tietä poliittiselle myrskylle, joka antaisi uuden merkityksen sanalle ”sota”. Lue tämän sarjan toinen osa seuraavasta Herätkää!-lehdestä. Kirjoituksen otsikko on: ”Maailmanlaajuinen lama ja kohti uutta sotaa.”

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 14]

Muita uutisia

1921 – Sokeritaudin hoitoon käytettävä insuliini keksitään

Irlanti jaetaan Irlannin vapaavaltioon ja Pohjois-Irlantiin

1923 – Yli 100000 saa surmansa Tokion maanjäristyksessä

Ensimmäiset Hollywoodin äänielokuvat valmistetaan

1928 – Penisilliini keksitään

Walt Disneyn ensimmäinen Mikki Hiiri -elokuva

[Kuva s. 13]

Hilpeys ja hillittömyys olivat luonteenomaisia iloiselle kaksikymmenluvulle

[Lähdemerkintä]

The Bettmann Archive

[Kuva s. 15]

Vartiotorni-seuran presidentti J. F. Rutherford käytti radiota vuodesta 1922 lähtien Jumalan valtakunnan julistamiseen