Gilead-koulun oppilaat ovat yksimielisiä erilaisuudestaan huolimatta
HE OVAT kotoisin seitsemästä hyvin erilaisesta maasta, kuten esimerkiksi Suomesta, Italiasta ja Australiasta, ja kullakin näistä 24 oppilaasta on oma erilainen taustansa. Heitä yhdistää kuitenkin yhteinen päämäärä: Jumalan palveleminen ulkomaisella lähetyskentällä.
Mutta miten näin erilaisista yksilöistä koostuvan ryhmän jäsenillä voi olla niin yksimielinen päämäärä? Saadaksemme vastauksen tähän kysymykseen tutustukaamme paremmin joihinkuihin tämän Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 82. kurssin oppilaisiin. Tämä koulu on omistettu Jehovan todistajien valmentamiseen ulkomaista lähetystyötä varten.
’Opin suhtautumaan epäilevästi uskontoon’
Vaikka useat oppilaat oli kasvatettu Jehovan todistajiksi, toiset omaksuivat totuuden myöhemmin. Alvin kuvailee seuraavasti, miten myrskyisää hänen elämänsä oli, kun hän varttui mustaihoisena nuorena Chicagon kaupungissa Yhdysvalloissa: ”Lähdin kotoa 13-vuotiaana asuakseni sisareni luona. Koska minulla oli enemmän vapautta lähdettyäni kotoa, vietin aikaani alkoholia ja huumeita käyttävien nuorten kanssa. Suojellaksemme itseämme ystäväni ja minä muodostimme nuorisojoukon, joka sai kohdata väkivaltaa ja jonka piirissä kokeiltiin kovia huumeita, mikä kaikki kuuluu sellaiseen elämäntapaan. Koska aikuiset, muun muassa eräs baptistipappi, myivät meille laittomia huumeita, opin suhtautumaan vanhempiin ihmisiin ja uskontoon epäilevästi. Kun sitten sisareni alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa, en luottanut heihinkään.
”Muutin ajattelutapaani vasta kun jouduin tekemisiin erään rasistisen järjestön kanssa. He tajusivat, että me tarvitsemme parempaa hallitusta. He yrittivät saada kaikki mustat järjestäytymään nuorisojoukoiksi ja yhdistää nämä nuorisojoukot taistelemaan valkoisia vastaan. Tämä tapahtuisi tietenkin väkivallan keinoin. Minulle alkoi valjeta, että tämä ei ollut vastaus ihmisen ongelmiin.
”Niinpä etsin vastausta uskonnosta. Tutustuin seitsemännen päivän adventisteihin, mutta petyin. Lopulta suostuin tutkimaan Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Vuotta myöhemmin minut kastettiin.”
Alvin muistelee erästä kokemusta, joka hänellä oli, kun hän oli saarnaamassa talosta taloon: ”Menin kahden sellaisen nuorisojoukon johtajan kodin ovelle, jotka olivat entisiä vihollisiani. Ennen totuuden oppimista olin tapellut heidän kanssaan. Meidän joukkomme oli palannut heidän alueelleen ja ampunut aseilla heidän talojensa ikkunat rikki. Myöhemmin he olivat kostaneet ampumalla kaksi toveriani tullessamme ulos eräästä kaupasta. Nyt seisoin heidän ovellaan kertomassa Valtakunnan sanomaa. Nähdessään minut he alkoivat nauraa epäuskoisena. Olin huojentunut siitä, etteivät he enää pitäneet minua uhkana itselleen.
”Olen kiitollinen siitä, että Jehovalla on opetusohjelma, joka tavoitti jopa oman asuinalueeni ja oman sydämeni. Nyt vaimoni Betty ja minä voimme omistaa elämämme Jehovan palvelukseen ja käyttää tuota opetusohjelmaa lähetyskentällä toisten auttamiseen.”
’Tämä on meitä varten’
Martin matkusti kaksi kertaa maailman ympäri brittiläisen kauppalaivaston mukana ennen asettumistaan asumaan jälleen Englantiin, kotimaahansa. Mitä hänen kokemuksensa opettivat hänelle? ”Silmäni avautuivat näkemään todellisuuden. Pohdin, voitaisiinko maailman ongelmia koskaan ratkaista. Keskustelin tulevan vaimoni Elviran kanssa joistakin tavoista, joilla me ehkä voisimme tehdä jotakin.” Hän jatkaa: ”Sitten eräänä sateisena iltapäivänä muuan nuori Jehovan todistaja tuli ovelleni. Hän näytti minulle Raamatusta, että me elämme viimeisiä päiviä. Olin tyrmistynyt. Aloin heti tutkia Raamattua ja käydä kristillisissä kokouksissa. Aikanaan meidät molemmat kastettiin. Se oli parasta mitä olimme koskaan tehneet!”
Mutta miksi he valitsivat kokoajanpalveluksen, sen sijaan että olisivat tavoitelleet uraa kokopäiväisessä ansiotyössä? Elvira vastaa: ”Me tajusimme tarpeeksi ajoissa, että raha ei tuo onnellisuutta. Martin on ammatiltaan leipuri, joten hän saattoi tehdä osa-aikaista työtä. Ei ollut epäilystäkään siitä, että kokoajanpalvelus oli meitä varten.”
Suomesta kotoisin oleva Heikki kertoo samantapaisen kokemuksen: ”Olin 16-vuotias, kun koulutoverini kertoi minulle, mitä hän oli oppinut Raamatusta. Niinpä minäkin aloin tutkia Jehovan todistajien kanssa. Isäni järjesti kuitenkin useita luterilaisia pappeja käymään luonani ja yrittämään muuttaa ajatteluani. Useiden keskustelutilaisuuksien jälkeen nämä papit turhautuivat. Osasin selittää raamatunkohtia paremmin kuin he. He eivät kertaakaan edes avanneet Raamattua.”
Muutamia vuosia myöhemmin Heikki alkoi palvella Jehovaa kokoaikaisena tienraivaajajulistajana. Hänen piti tehdä joitakin vaikeita ratkaisuja. Hän kertoo: ”Opiskelin arkkitehdiksi korkeakoulussa, minkä vuoksi velkaannuin. Kahden vuoden kuluttua jätin opintoni kesken ja aloitin aikanaan tienraivauksen. Minulla ei ollut työpaikkaa, ei koulutusta mihinkään työhön vaan ainoastaan velkoja maksettavana. Jehova kuitenkin auttoi minua aina saamaan elämän välttämättömyydet.”
Entä miksi Heikki ja hänen vaimonsa Anne valitsivat lähetystyön? Anne vastaa: ”Ollessamme tienraivaajia opimme, että meidän oli hyvä antaa Jehovan valita määräpaikkamme. Lisäksi meillä on hyvä terveys, eikä meillä ole perhevelvollisuuksia, jotka rajoittaisivat meitä.”
Ennen kuin Mats oppi Jumalan sanan totuuden, hän oli ateisti ja vahvasti taipuvainen kommunismiin kotimaassaan Ruotsissa. Mats selittää: ”Uskonto antoi minulle Jumalasta hyvin ahneen ja ilkeämielisen kuvan, koska se opetti helvetintulioppia ja siunasi sodat. En halunnut olla missään tekemisissä sellaisen Jumalan kanssa, joten politiikka oli mielestäni ainoa vaihtoehto. Setäni pyysi minua kuitenkin toistuvasti kotiinsa käymään. Olin haluton menemään sinne, koska tiesin hänen olevan jonkinlainen kristitty.
”Kuitenkin erään kerran, kun vierailin hänen luonaan, kerroin hänelle poliittisia aatteitani. Hän kuunteli tyynesti ja näytti minulle sitten todisteita Raamatun totuudesta. Hän alkoi järjestelmällisesti tutkia Raamattua kanssani. Pian päätin jättää armeijan. Armeijan upseerit olivat tyrmistyneitä. He jopa lähettivät papin puhumaan kanssani. Kysyin papilta, oliko päätökseni hänen mielestään raamatullinen. Pitkän tauon jälkeen hän vastasi myöntävästi. Kymmenen kuukautta myöhemmin minut kastettiin.”
Mats toimi kuusi vuotta tienraivaajana Pohjois-Ruotsissa lähellä napapiiriä. Mitä hän nyt ajattelee kokoajanpalveluksesta ja lähetystyöstä? ”En ole koskaan ajatellut lopettaa sitä. Olen täysin vapaa menemään mihin tahansa maailmassa. Minusta oli täysin luonnollista, että anoin Gilead-kouluun.”
Heidän yksimielinen tavoitteensa
Terry ja Lori ovat aviopari Yhdysvalloista. He ovat esimerkki siitä, miten erilaisia Gilead-koulun 82. kurssin oppilaat ovat. Terry oppi totuuden nuorena miehenä työpaikallaan, kun hänen työtoverinsa todisti hänelle. Lori on puolestaan suvussaan todistaja jo neljännessä polvessa. Ehkä hänen sanansa välittävät kaikkien oppilaiden tunteet heidän yhteisestä lähetyspalvelustavoitteestaan: ”Olen varma, että Jehova haluaa meidän olevan juuri täällä.”
Mikä on saanut tämän näin erilaisista taustoista lähtöisin olevien ihmisten ryhmän olemaan niin yksimielinen lähetystyötavoitteensa suhteen? Jokainen oppilas palvoo samaa Jumalaa, Jehovaa. Jokainen heistä hyötyy samasta ohjauksesta, jota he saavat Jehovan sanasta ja hänen järjestöltään. Nyt he kaikki ovat halukkaita lähtemään maailman ääriin saarnaamaan Valtakunnan hyvää uutista. – Jesaja 6:8; Matteus 24:14.
[Kuvat s. 16, 17]
Alvin Taylor nuorisojoukon jäsenenä (yläkuvassa) ja nyt lähetystyöntekijäoppilaana (eturivissä) vaimonsa Bettyn ja Martin ja Elvira Evansin kanssa.
Gilead-koulu sijaitsee näissä hallintorakennuksissa Brooklynissa New Yorkissa
[Kuva s. 18]
Gilead-koulun kirjasto, jossa ovat tutkimassa muiden muassa Terry (oikealla) ja Lori (keskellä) Gish ensimmäisen pöydän ääressä sekä Heikki ja Anne Suomalainen (takana oikealla)