Kodittomina mutta elossa!

Herätkää!-lehden Japanin-kirjeenvaihtajalta

ENSIMMÄISET evakuoituja kuljettavat laivat saapuivat Izun niemimaan satamiin marraskuun 21. päivän iltana. Myöhemmin päätettiin, että nämä ihmiset lähetettäisiin Tokioon, sillä Oshima kuuluu hallinnollisesti Suur-Tokioon. Suur-Tokion viranomaiset ottivat aloitteen avustustoiminnan järjestämisessä valtiovallan kanssa. Jehovan todistajat Izun ja Tokion alueilla sekä haaratoimistossa, joka sijaitsee Ebinan kaupungissa vain 80 kilometrin päässä Mihara-vuoresta, järjestivät myös avustustoimintaa.

Kun televisiosta alkoi kesken tavanomaisten ohjelmien tulla purkauksesta kertovia uutisia, lähiseutujen Jehovan todistajat alkoivat kantaa huolta Oshimalla olleitten hengellisten veljiensä ja sisartensa hyvinvoinnista. Iton seurakunnassa Nobumasa Obata ja muut ottivat yhteyttä Izun alueen todistajiin, ja he alkoivat tehdä järjestelyjä evakuoitujen vastaanottamiseksi. Saman päivän iltana kello 18.30:een mennessä oli jokaisessa Izun niemimaan satamassa ja Atamissa todistajia valmiina ottamaan vastaan Oshimalta saapuvia veljiään.

Kun Jiro Nishimura saapui neljän muun kanssa tuona iltana kello 22 Atamiin, olivat Atamin todistajat heitä vastassa pitäen Vartiotorni- ja Herätkää! -lehtiä käsissään. Viranomaiset eivät olleet vielä päättäneet toimenpiteistään, joten evakuoidut saivat majoittua niin kuin he halusivat. He lähtivät Yugawaraan, missä Nishimuran poika toimii vanhimpana paikallisessa seurakunnassa. Asunnosta, johon he majoittuivat, tuli keskuspaikka, josta pidettiin yhteyttä Oshiman seurakuntaan kuuluviin evakuoituihin.

Kello 8.00 seuraavana aamuna päätti haaratoimistokomitea Vartiotorni-seuran haaratoimistossa Ebinassa lähettää kaksi haaratoimiston edustajaa Izun alueelle ja kaksi Tokion alueelle organisoimaan avustustoimintaa.

Haaratoimiston edustajien keskustellessa avustustoiminnasta Nishimuran kanssa saapui Mitsuo Shiozaki tuoden mukanaan avustustarvikkeita, joita hänen Numazussa toimiva seurakuntansa oli lähettänyt. Erityisen kiitollisia olivat evakuoidut vaatteista, joita hän jakoi heille, sillä monilla heistä ei ollut muita vaatteita kuin ne, jotka heillä oli päällään heidän lähtiessään saarelta. He ottivat kiitollisina vastaan myös ne elintarvikkeet, jotka hän oli tuonut mukanaan.

Izuun ja Tokioon perustetut avustuskomiteat jakoivat rahaa Oshiman seurakuntaan kuuluville näiden tarpeitten mukaan. Näiden komiteoitten tehtävänä oli huolehtia myös evakuoitujen todistajien hengellisistä tarpeista.

Avustustoiminta Tokiossa

Kun muutama laiva oli jo lähtenyt viemään evakuoituja Izun niemimaan kaupunkeihin, määräsi Tokion läänin maaherra 21. marraskuuta kello 21.55, että kaikki evakuoidut on vietävä Tokioon. Yoshio Nakamuraa, erästä tokiolaisen Mitan seurakunnan vanhinta, pyydettiin johtamaan siellä tapahtuvaa avustustoimintaa. Nakamuran asunnosta tuli avustustoiminnan keskus Tokiossa.

Hän pyysi muutamia avukseen omasta seurakunnastaan ja Shinagawan seurakunnasta. Kymmenen heistä lähti Nakamuran asunnolta aamuyöstä kello kahden tienoilla kohti laitureita, joihin Oshimalta tulevien laivojen oli määrä kiinnittyä. He kantoivat kilpiä, joissa luki: ”Oshiman Jehovan todistajien seurakuntaan kuuluvat, ottakaa meihin yhteyttä.”

He kävelivät edestakaisin kahden laiturin välillä, kunnes viimeinenkin Oshiman laivoista oli saapunut. Viimeinen saapui kello 10.00:n jälkeen lauantaina aamupäivällä. Chuon seurakunnasta meni Jehovan todistajia eräälle toiselle laiturille, johon saapui Oshimalta tulleita laivoja. Koska nämä todistajat eivät tienneet, millä laivoilla heidän uskonveljiään saapuisi, he koettivat olla kaikkia Tokioon saapuvia laivoja vastassa.

Kazuyuki Kawashima kertoo: ”Jehovan todistajat olivat ainoa uskonnollinen ryhmä, jonka edustajat tulivat uskonveljiään vastaan laiturille. Ainut muu ryhmä, joka oli evakuoituja vastassa, oli opettajien liitto.”

Mitan ja Shinagawan seurakuntiin kuuluvat olivat oma-aloitteisesti koonneet lauantai-iltana vaatteita ja muita avustustarvikkeita, joita voitiin heti jakaa heidän Oshimasta saapuneille uskonveljilleen. He lastasivat nämä tarvikkeet pakettiautoon ja kävivät tapaamassa todistajia niissä suojissa, joihin evakuoituja oli majoitettu. Avustustarvikkeita annettiin Oshiman todistajille ja niille heidän kanssaan olleille, jotka eivät olleet todistajia.

Toisten osoittama huolenpito rohkaisee

Eräs evakuoitu todistaja kertoi: ”Kun Oshima jäi taaksemme, emme tienneet, mihin olimme menossa. Poistuessamme laivasta näimme kuitenkin kilven, jossa luki ’Jehovan todistajat’. Olimme todella hämmästyneitä ja ihmeissämme. Vaimoni silmiin kihosi kyyneleet voimakkaasta helpotuksen tunteesta, kun hän näki, että veljiämme oli tullut meitä vastaan laiturille.

”Olimme tuskin ennättäneet asettua Koton urheilutaloon ja soittaa veli Nakamuralle, kun haaratoimiston edustajat saapuivat jo rohkaisemaan meitä. Tämä teki meihin suuren vaikutuksen, emmekä kyenneet löytämään sanoja, joilla olisimme ilmaisseet kiitollisuutemme.”

Seuraavan viikon kuluessa avustuskomitean jäsenet kävivät tapaamassa kaikkia tilapäismajoituksessa olevia todistajia ja ottamassa selvää uskonveljiensä tarpeista. He havaitsivat paikallisten seurakuntien pitävän hyvää huolta evakuoiduista todistajista. Paikalliset todistajat olivat kutsuneet joitakuita Raamattua tutkivia koteihinsa syömään joka päivä, ja nämä arvostivat tällaista ystävällisyyttä, jota ovat saaneet osakseen todistajilta, joita eivät olleet tunteneet ennen tätä katastrofia.

Evakuointi onnistui sekä asiantuntevien varoitusten että sen ansiosta, että ihmiset noudattivat niitä. Koko ihmiskunnalla on nyt kuitenkin edessään paljon suurempi vaara, joka lähestyy hyvin nopeasti. Parhaillaan siitä kaiutetaan varoitusta, ja ihmisille osoitetaan, miten he voivat paeta tätä uhkaa ja säilyttää henkensä. Noudatatko sinä tätä varoitusta?

[Kuva s. 7]

Jiro Nishimura ottamassa selvää uskonveljiensä olinpaikoistaa

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 8]

Mitsuo Shiozaki jakamassa avustustarvikkeita

Monet evakuoidut nukkuivat kylmien voimistelusalien lattioilla