Metsätön maapallo – sellainenko on tulevaisuutemme?
LAAJAT alueet, joita rehevät trooppiset sademetsät ovat vuosituhansia peittäneet, ovat nykyään muuttumassa kaljuiksi, alastomiksi. Eksoottiset eläimet ovat voineet tähän asti elää miljoonien kasvi- ja puulajien tarjoamassa suojassa, joidenkin puitten kasvaessa jopa 60-metrisiksi, mutta nyt tällaiset kauniit, vihreät, elämää sykkivät alueet ovat nopeasti muuttumassa autiomaiksi.
Ihminen on ollut pelottavan tehokas tuholainen riehuessaan kirveineen, sahoineen, puskutraktoreineen ja tulitikkuineen vuoristoissa. Hän on muuttamassa niitä paljaaksi hakatuiksi, rikki revityiksi ja auringon paahtamiksi autiomaiksi. Säälimätön hävittäminen nielaisee maapallon trooppisia metsiä pöyristyttävällä 20 hehtaarin minuuttivauhdilla, jolloin hävitysvauhdiksi tulee yli 100000 neliökilometriä vuodessa – mikä vastaa suurin piirtein Itävallan kokoista maa-alaa.
Eräitten asiantuntijoiden mukaan trooppisia sademetsiä tulee vuonna 2000 olemaan 12 prosenttia vähemmän kuin niitä oli vuonna 1980 – ei mikään vähäpätöinen saavutus ihmiseltä, vaikka hän onkin melkoisen tihulaisen maineessa. Saman tien tulee katoamaan monenlaisia eksoottisia eläin- ja kasvilajeja, joita ei tavata millään muilla maapallon ilmastoalueilla. Ihminen on hävittämässä sitä osaa herkästä ekosysteemistä, josta hänen elämänsä on riippuvainen ja jonka tarjoamia antimia ja etuja hänen on kerrassaan mahdotonta arvioida.
Yli puolet ihmisen käyttämistä lääkeaineista on peräisin kasveista, ja suuri osa niistä trooppisista kasveista. Mitä tekisi teollisuus ilman luonnonkumia, tärpättiä, rottinkia, bambua – joita kaikkia saadaan ainoastaan trooppisissa metsissä esiintyvistä kasveista – puhumattakaan lukemattoman monenlaisista kuiduista, hartseista, väriaineista ja mausteista? Ihminen hävittää sokeasti ja mielivaltaisesti äärettömän arvokasta aarreaittaa.
Suuret sademetsät tuottavat runsaasti elintärkeää happea. Jotkut tiedemiehet varoittavat, että happea tuottavien metsien suurimittainen hävittäminen saattaa voimistaa pelättyä kasvihuoneilmiötä, mikä puolestaan nostaisi merenpintaa tuhoisin seurauksin.
Metsien hävityksen vaikutukset tuntuvat ankarina jo suuressa osassa maailmaa. Esimerkiksi Brasiliassa, Indonesiassa ja Filippiineillä on nähtävissä, miten tiheäkasvuisia viidakkoalueita on nopeasti muuttunut paljaiksi autiomaiksi. ”Kaakkois-Aasiassa kasvaa peräti miljoonan neliökilometrin alueella, jota ennen peittivät metsät, enää vain sitkeähenkistä saraheinää, joka ei kelpaa ravinnoksi, polttoaineeksi eikä rehuksi”, kertoo tutkimuslaitos World Resources Institute.
Laajamittaiset metsänhakkuut tulevat johtamaan siihen, että metsät häviävät Fidžisaarilta 20 vuoden kuluessa ja Thaimaasta vuosisadan vaihteeseen mennessä, ja samoin käy samasta syystä alankojen sademetsille Filippiineillä vuoteen 1990 mennessä, kirjoittaa aikakauslehti Science Digest. Australiassa metsien häviäminen on ollut laajaa, ja kaksi kolmannesta sen sademetsistä on jo täysin kadonnut. Intiassa kaatuu kirveen tieltä vuosittain noin 13000 neliökilometriä metsää.
”Tällä hetkellä, 1980-luvun puolivälissä, tapahtuu jokaisessa Afrikan maassa metsien häviämistä. Puunkulutuksen ja metsien tuoton välinen vajaus onkin nykyään melkeinpä sääntönä kaikkialla kolmannessa maailmassa”, kirjoitti aikakauslehti Natural History vuoden 1986 huhtikuun numerossaan. Se, että 63 maassa 1,5 miljardia ihmistä hakkaa metsiä nopeammin kuin ne kykenevät uudistumaan, synnyttää vajauksen, joka voi vain johtaa metsien ja polttopuun loppumiseen. Asiantuntijat odottavat vajauksen kaksinkertaistuvan vuoteen 2000 mennessä.
Metsien hävitys järkyttää ihmisen tärkeintä elinehtoa: maataloutta. Ihminen hakkaa vuoret ja kukkulat paljaiksi ja kylvää siemenensä, mutta kasvillisuuden puuttuessa hedelmällinen pintamaa ei pysy paikoillaan, vaan huuhtoutuu veden mukana pois. Lisäksi maissa, joissa polttopuuta on niukalti saatavissa, ”poltetaan vuosittain arviolta 400 miljoonaa tonnia karjanlantaa – –. Tällaisen lannoitteeksi käyvän lantamäärän polttamisen arvioidaan vähentävän viljasatoja yli 14 miljoonaa tonnia.”
Ovatko maapallon metsät peruuttamattomasti tuhoon tuomittuja? Vai jättääkö nykyinen sukupolvi paljonkin maapallon luonnonvaroista ja kauneudesta lapsilleen? Se kyllä puhuu paljon ja suoltaa metrikaupalla tekstiä, mutta tekee vain vähän. Millaisen tulevaisuuden se siis jättää lapsilleen? Aika näyttää sen, ja sitä on jäljellä enää vähän.
[Huomioteksti s. 7]
63 maassa 1,5 miljardia ihmistä hakkaa metsiä nopeammin kuin uusia puita ehtii kasvaa
[Kuva s. 7]
Kansat raiskaavat tiheäkasvuisia viidakkoalueitaan paljaiksi autiomaiksi