Toivo kuolleille, lohdutusta sureville

ESIMERKKITAPAUKSISSA elämä jatkui menetyksen jälkeenkin. Jess Romero meni lopulta uusiin naimisiin. Agustín ja Valentina Caraballosoa Jonathanin kuolema koskettaa vieläkin kipeästi, mutta he osaavat jo suhtautua tapahtuneeseen tyynesti. Toisaalta espanjalaisten Ramón ja María Serranon on yhä vaikea pidätellä kyyneleitään, vaikka Paquiton kuolemasta on jo 24 vuotta. Mikä sitten on auttanut heitä kaikkia kestämään? He vastaavat: ”Ylösnousemustoivo!”

Mutta mitä ”ylösnousemuksella” nimenomaisesti tarkoitetaan? Ketkä tullaan herättämään kuolleista? Milloin se tapahtuu? Entä miten voidaan olla varmat siitä?

Kuolleitten toivo, jota Jeesus opetti

Maallisen palveluksensa aikana Jeesus herätti useita ihmisiä kuolleista. (Markus 5:35–42) Tämä on todisteena siitä, että tapahtuisi suuri ylösnousemus aikana, jolloin maapallo jälleen on täysin Jumalan vallan alaisuudessa – minkä toteutumista miljoonat pyytävät, kun he rukoilevat: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” – Matteus 6:9, 10.

Esimerkin Jumalan voimasta tässä suhteessa tarjoaa se tapaus, kun Jeesus herätti ystävänsä Lasaruksen kuolleista. Samalla kertomus osoittaa, millainen on kuolleitten tila. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Ystävämme Lasarus on vaipunut uneen, mutta minä menen sinne herättämään hänet unesta.” Opetuslapset eivät oikein ymmärtäneet, mitä hän tarkoitti, joten he vastasivat: ”Herra, jos hän on vaipunut uneen, niin hän tulee terveeksi.” He luulivat Jeesuksen sanoneen, että Lasarus nukkui, kun hän todellisuudessa oli kuollut. Niinpä Jeesus ei enää jättänyt sijaa epäilyksille, kun hän sanoi: ”Lasarus on kuollut.”

Tulee huomata, ettei Jeesus tässä yhteydessä puhunut mitään kuolemattomasta sielusta, joka siirtyisi toisenlaiseen olotilaan tai maailmaan. Häneen ei ollut vaikuttanut kreikkalainen filosofia, vaan se mitä Raamattu selkeästi opettaa heprealaisissa kirjoituksissaan. Lasarus oli nukahtanut kuoleman uneen ja oli ollut jo neljä päivää muistohaudassa. Mitä toivoa hänellä siis enää oli?

Kun Jeesus puhui Lasaruksen sisaren Martan kanssa, hän sanoi tälle: ”Veljesi on nouseva ylös.” Mitä Martta vastasi? Sanoiko hän, että hänen veljensä sielu oli jo taivaassa tai jossakin muualla? Hänen vastauksensa kuului: ”Tiedän, että hän nousee ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä.” Hänkin pitäytyi Raamatun opetukseen ylösnousemuksesta, joka avaisi kuolleille ihmisille mahdollisuuden elää jälleen maan päällä. Jeesus antoi hänelle vielä suuremman syyn luottaa tähän asiaan, kun hän sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, on tuleva elämään, vaikka hän kuoleekin.” Todistaakseen tämän väitteensä Jeesus meni sen jälkeen Lasaruksen haudalle ja huusi kovalla äänellä: ”Lasarus, tule ulos!” Mitä tapahtui?

Tosiperäinen kertomus sanoo: ”Kuolleena ollut tuli ulos jalat ja kädet kääreisiin sidottuina, ja hänen kasvojensa ympärille oli sidottu liina. Jeesus sanoi heille: ’Päästäkää hänet kääreistä ja antakaa hänen mennä.’” – Johannes 11:1–44.

Tällainen on se toivo, joka on auttanut monia niistä surevista, joita Herätkää!-lehti on haastatellut. Tämän toivon avulla he jaksavat odottaa sitä lähitulevaisuudessa koittavaa aikaa, jolloin maapallo muutetaan paratiisiksi ja jolloin täyttyvät nämä Jeesuksen toivoa herättävät sanat: ”Älkää ihmetelkö tätä, koska tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, inhottavuuksia harjoittaneet tuomion ylösnousemukseen.” – Johannes 5:28, 29.

”Tämä raamatunpaikka on lähellä sydäntäni . . .”

Herätkää!-lehti on haastatellut vanhempia, jotka ovat menettäneet lapsen, ja myöskin lapsia, jotka ovat menettäneet siskonsa tai veljensä.a Selittäessään, miten he ovat selviytyneet surustaan, he ovat kerran toisensa jälkeen sanoneet: ”Saanko lukea sinulle raamatunpaikan, joka on lähellä sydäntäni?” Jos itse parhaillaan suret jonkun kuolemaa, niin niistä saattaa olla apua sinullekin.

14-vuotias Soulissa asunut eteläkorealainen Yunhee kuoli leukemiaan vuonna 1985. Hänen isänsä Chun Kwang-kook selitti Herätkää!-lehdelle, miten hän lohdutteli Yunheeta tämän viimeisinä elinviikkoina: ”Kerroin hänelle Lasaruksesta. Jeesus sanoi Lasaruksen nukkuvan ja hänen laillaan Yunheekin tulee heräämään unestaan, kun Jeesus huutaa: ’Yunhee, herää!’”

Englantilainen Janet Hercock kuoli 13-vuotiaana syöpään vuonna 1966. Häntä jäi suremaan vanhempien lisäksi kaksi veljeä, David ja Timothy. David kertoi Herätkää!-lehdelle, mikä raamatunkohta oli auttanut häntä eniten: ”Se oli Apostolien tekojen 17:31, jossa sanotaan: ’Sillä hän [Jumala] on asettanut päivän, jona hänen tarkoituksensa on tuomita asuttu maa vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän on määrännyt, ja hän on varannut kaikille siitä takeen herättämällä hänet kuolleista.’ Hautajaisissa puhuja tähdensi sitä, miten Jeesuksen ylösnousemus on meille tae tulevaisuudessa tapahtuvasta ylösnousemuksesta. Se on vahvistanut minua suuresti.”

Joulukuussa 1975 ampui 14-vuotias George itsensä isänsä kiväärillä. Miten hänen isänsä Russell suhtautui poikansa menetykseen itsemurhan kautta?b

”Eräistä raamatunjakeista tuli minulle kuin ankkuri. Otetaan nyt esimerkiksi Sananlaskujen 3:5:n sanat: ’Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.’ Olin jossain määrin turvautunut omaan ymmärrykseeni yrittäessäni sopeutua siihen, mitä oli tapahtunut.”

Englantilainen Morganin perhe oli Ruotsissa, kun perheen poika Darrall äkkiä sairastui. Hänet leikattiin kiireesti Tukholmassa. Lopulta hänet lennätettiin takaisin Englantiin, jossa hän kuoli vähän ennen 24:ttä syntymäpäiväänsä. Hänen äitinsä Nell sanoo: ”Mielessäni on monia raamatunkohtia, mutta päällimmäisenä niistä on Matteuksen 22:32, jossa Jeesus lainaa Jumalan itsensä sanoja: ’Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.’ Sitten hän jatkoi: ’Ei hän ole kuolleiden, vaan elävien Jumala.’ Tiedän näiden sanojen merkitsevän sitä, että Darrall on Jumalan muistissa ja että hän tulee takaisin ylösnousemuksessa.”

Kuolleitten toivo tulee pian toteutumaan

Raamatun ennustukset osoittavat meidän olevan jo lähellä sitä aikaa, jolloin Jumala ryhtyy toimiin rauhan ja ikuisen elämän palauttamiseksi tottelevaiselle ihmissuvulle. Jumala on luvannut: ”Minä muutan heidän surunsa riemuksi, annan heille lohdutuksen ja ilon heidän murheensa jälkeen.” ”Pidätä äänesi itkusta, silmäsi kyynelistä, sillä sinun työstäsi on tuleva palkka, sanoo Herra, ja he palajavat vihollisen [kuoleman] maasta.” – Jeremia 31:13–17.

Silloin Jumala vähitellen palauttaa ylösnousemuksen kautta eloon ne, jotka ovat kuolleet ihmisen historian kuluessa. Taivaallisen hallituksen hallitessa Jumalan uutta järjestelmää he saavat mahdollisuuden valita ikuisen elämän siten, että he tottelevat niitä käskyjä, jotka Jumala silloin antaa ihmisille elämistä varten. Jos me siis käännymme Raamatun puoleen, huomaamme, että se tarjoaa todellisen toivon kuolleille ja lohdutusta elossa oleville. – Apostolien teot 24:15; Ilmestys 20:12–14; 21:1–4.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 14]

Diane Krych, joka toisessa kirjoituksessa kertoi poikansa Davidin kuolemasta, meni suremisessaan ja tapahtuneen kieltämisessä äärimmäisyyksiin asti. Tämän osoittavat ne kirjeet, jotka hän kirjoitti Davidille 13 vuoden aikana. Hän lopetti kirjoittamisen, kun häneltä kuoli oma isä, jota hän oli hoivannut. Nyt hän hyväksyi kuoleman. (Toimitus ei suosittele, että huojennusta lähdettäisiin etsimään kirjoittamalla kirjeitä. Haluamme kuitenkin julkaista ensimmäisen kirjeen sen osoittamiseksi, miten ylösnousemustoivo oli hänelle kuin ankkuri ja on antanut hänelle voimaa, jonka avulla hän on jaksanut aina tähän asti.)

Rakas David

Olet nukkunut nyt 46 päivää. Tuntuu kuin siitä olisi kulunut jo vuosia, kun viimeksi näin sinut ja sain pitää sinua sylissäni. Unesi päiviä ei kuitenkaan ole loputtomasti. Kunpa tietäisin, miten paljon niitä on, sillä vetäisin silloin ruksin jokaisen kuluneen päivän kohdalle. Meillä on edessämme pitkä, kova, yksinäinen odotus, mutta sinusta ne tulevat tuntumaan vain muutamalta minuutilta. Olen kiitollinen siitä. Me odotamme sitä päivää, jona Jehova tulee herättämään sinut unestasi uudessa järjestyksessä. Pidämme niin suuret juhlat, ettet ole sellaisia ennen nähnyt. Ne kestävät vähintäänkin kolme päivää. Kutsumme niihin kaikki, jotka tunnemme. Niistä tulee sinun juhlasi. Toivon vain, ettei meidän tarvitsisi odotella liian kauan. En jaksa odottaa saadakseni pitää sinua sylissäni, David. Me kaikki kaipaamme sinua aivan valtavasti. Kotimme on tyhjä ilman sinua. Mikään ei ole entisellään, ennen kuin olet palannut takaisin kotiin luoksemme.

Yritämme siksi, rakas poikani, olla kärsivällisiä ja odotamme, että Jehova päästää sinut palaamaan, ja sillä välin me kirjoitamme sinulle pieniä viestejä, jotta tietäisit, mitä nukkuessasi ympärillä tapahtuu.

Parhain terveisin

Äiti

[Kuvat s. 15]

Raamatussa luvataan, että kuolleet – Maria ja David heidän joukossaan – saavat ylösnousemuksen