Kauppasota – miten se vaikuttaa sinuun
ERÄS äiti lähetti marraskuussa 1985 Japanissa lähetystyöntekijänä toimivalle pojalleen 2000 dollaria (9000 markkaa), jotta tämä pääsisi käymään seuraavalla kesälomallaan kotonaan. Silloin dollarilla sai 200 jeniä, ja jos hän olisi heti vaihtanut rahansa, hän olisi saanut 400000 jeniä. Sen sijaan hän päätti odotella ja ostaa lentolippunsa vasta heinäkuussa 1986. Nyt dollarin vaihtokurssi oli pudonnut 160 jeniin, joten hän sai rahoillaan enää vain 320000 jeniä. Hän menetti 80000 jeniä (noin 2000 markkaa) pidettyään rahojaan takanaan seitsemän kuukautta. Rahat eivät enää riittäneetkään hänen ja hänen vaimonsa tarvitsemiin lentolippuihin.
Maasta toiseen liikkuvat matkailijat eivät ole ainoita, joihin dollarin halpeneminen on vaikuttanut. Amerikkalaiset, jotka ovat äskettäin ostaneet japanilaisia tai länsieurooppalaisia tavaroita, ovat todennäköisesti saaneet kouraista kukkaroaan entistä syvemmältä. Tutkimusten mukaan tuontiautojen, -kameroitten, -kellojen ja jopa -viinien ja -juustojen hinnat ovat kallistuneet viime vuonna Pohjois-Amerikassa 10–20 prosenttia. Jos japanilainen laatukamera maksoi vuoden 1985 lokakuussa 400 dollaria (1800 markkaa), niin kesäkuussa vuonna 1986 siitä sai maksaa 450 dollaria (2000 markkaa) eli 12,5 prosenttia enemmän. ”Valuuttakurssien heilahtelut tulevat todennäköisesti nostamaan hintoja vastaisuudessa enemmän kuin mihin olemme tähän asti tottuneet”, sanoo eräs amerikkalainen taloustutkija.
Korkeammat kuluttajahinnat ovat ainoastaan asian toinen puoli. Dollarin jatkuva halpeneminen on pannut teollisuuden Japanissa ja Länsi-Saksassa ahtaalle. Jos esimerkkikameramme hinta nousi muutamassa kuukaudessa Yhdysvaltain valuutassa 400 dollarista 450 dollariin, niin todellisuudessa sen hinta laski Japanin valuutassa 98000:sta 78000:een jeniin. Kerrotaan, että eräs Japanin suurimmista sähkölaitteiden valmistajista menettää 30 miljoonaa dollaria joka kerta, kun dollarin arvo laskee yhden jenin verran. Vaikutus tuntuu samanlaisena auto-, teräs- ja tekstiiliteollisuudessa ja muissa viennistä riippuvaisissa elinkeinoissa.
Turvatakseen kilpailukykynsä teollisuuden jättiläiset ovat karsineet roimasti kustannuksiaan ja tyytyneet pienempiin voittoihin. Osa pienemmistä yrityksistä ei ole kestänyt tappioitaan, vaan on ajautunut konkurssiin. Tokion suurin sanomalehti Mainichi Shimbun kertoi, että vuoden 1985 lokakuun ja vuoden 1986 elokuun välisenä aikana kaatui 292 yritystä. Sen seurauksena oli, että japanilaiset työntekijät saivat viime vuonna 4,5 prosentin palkankorotuksen – pienimmän 31 vuoteen. Työttömien osuus työvoimasta nousi 2,9 prosenttiin, mitä ei ole tapahtunut sitten vuoden 1953. Työttömyysasteen pelätään ”voivan kohota 7–8 prosenttiin”, toteaa Japanin työnantajien keskusliiton johtaja.
Mihin kaupan epätasapaino on johtanut
Mistä dollarin halpeneminen sitten johtuu? Yksinkertaisesti kauppasodasta maailmassa, jossa kansainvälinen kaupankäynti perustuu kovaan kilpailuun. Joidenkin maitten onnistuu viedä enemmän tavaroita kuin niihin tuodaan tavaroita muista maista, jolloin niille kertyy kauppaylijäämää. Esimerkiksi Kanadan vuotuinen kauppataseen ylijäämä on 18,6 miljardia dollaria (84 miljardia markkaa), ja vuonna 1986 Japanin vienti ylitti tuonnin 82,7 miljardilla dollarilla (372 miljardilla markalla).
Toisaalta esimerkiksi Yhdysvalloissa tuontikauppa on nykyään paljon suurempaa kuin vientikauppa. On helppoa nähdä, miten tällainen vaikuttaa maan talouteen. Syntynyt kauppa-alijäämä luo vaikeita työllisyysongelmia ja horjuttaa vakavasti sen talouden tasapainoa.
Maailmantalous on suuresti riippuvainen siitä, että Yhdysvaltain oma talous on terveellä pohjalla. Tämän tosiasian tiedostaminen sai viiden johtavan teollisuusmaan talousministerit ja keskuspankkien pääjohtajat vuoden 1985 syyskuussa saman pöydän ääreen, ja he suostuivat hivuttamaan dollarin arvoa alas suhteessa muihin päävaluuttoihin. Tarkoitus oli, että dollarin halpeneminen pudottaisi amerikkalaisten tuotteiden hintoja ja tekisi ne kilpailukykyisemmiksi muissa maissa. Näin Yhdysvaltain vienti alkaisi vetää vauhdikkaammin. Kotimaassa tuontitavaroiden kysyntä vähenisi, koska ne olisivat nyt kalliimpia. Lopputuloksena piti teoriassa olla se, että Yhdysvaltain kauppavaje kutistuisi.
Sen jälkeen kun suunnitelmaa alettiin toteuttaa, dollarin arvo on pudonnut 20 prosenttia suhteessa D-markkaan, jeniin, frangiin ja muihin tärkeisiin valuuttoihin. Mutta onko kaupan epätasapaino alkanut tämän johdosta korjaantua? ”Huolimatta vaihtokurssien muutoksista kahdenvälisessä kaupassamme syntynyt vaje ei tänä vuonna pienene”, sanoi Yhdysvaltain kauppaministeri Malcolm Baldridge puheessaan, jonka hän piti japanilaisille liikemiehille ja poliitikoille viime vuonna.
Amerikkalaiset ostavat tuontitavaroita yhtä innokkaasti kuin ennenkin. Viime vuonna Yhdysvaltoihin tuotiin suunnilleen yhtä paljon japanilaisia autoja kuin edellisenäkin vuonna. Koska autojen hinnat nousivat mutta tuontiautojen lukumäärä pysyi suunnilleen entisellään, lopputuloksena oli, että dollareissa laskettuna tuonnin arvo nousi uusiin korkeuksiin. Yhdysvaltain kauppa-alijäämä paisui vuoden 1985 118 miljardista dollarista uuteen ennätykseen vuonna 1986: 175 miljardiin dollariin, mistä lähes kolmannes oli syntynyt Japanin kanssa käytävässä kaupassa.
Se mitä Japanissa ja Yhdysvalloissa tapahtuu, on tuttua muuallakin. Kauppasota koskettaa meitä kaikkia. Mikä sen aiheuttaa? Mitä sen torjumiseksi on tehtävissä? Päästäänkö siitä joskus pysyvästi eroon?
[Kuva s. 3]
Miksi japanilaisen laatukameran hinta nousi Yhdysvalloissa muutamassa kuukaudessa 400 dollarista 450 dollariin?