Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • g87 22/9 s. 23-24
  • Jade ja sen taustaa

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Jade ja sen taustaa
  • Herätkää! 1987
  • Samankaltaista aineistoa
  • Jalokivistä jaloin
    Herätkää! 1970
  • Jade
    Raamatun ymmärtämisen opas, 1. osa
  • Auta raamattukurssin oppilasta luomaan läheinen suhde Jehovaan
    Kristityn elämä ja palvelus – Työkirja (2022)
  • Opeta raamattukurssin oppilasta ravitsemaan itseään hengellisesti
    Kristityn elämä ja palvelus – Työkirja (2021)
Katso lisää
Herätkää! 1987
g87 22/9 s. 23-24

Jade ja sen taustaa

Herätkää!-lehden Taiwanin-kirjeenvaihtajalta

”MINULLA on vain niukalti aikaa”, sanoi hyvä ystävämme Jussi, joka oli ensi kertaa vierailulla Taiwanissa, ”ja haluan nähdä jotakin kiinalaiseen kulttuuriin liittyvää. Mitä suosittelisit?”

Ehdotin, että kävisimme kansallisessa palatsimuseossa.

”Ai museossako?” kysyi Jussi.

”Sinua ei ehkä huvittaisi mennä sinne, Jussi”, selitin, ”mutta itse asiassa kansallisessa palatsimuseossa käynti on luultavasti paras tapa päästä tavoitteeseesi siinä ajassa, joka sinulla on käytettävissä. Siellä oleva kiinalaisen taiteen kokoelma – lähes neljännesmiljoona esinettä – on mahdollisesti maailman suurin, ja nämä taideteokset valaisevat kiinalaisten luonnetta ja asennetta tavalla, jota ei helposti muualta löydäkään.”

Kansallinen palatsimuseo sijaitsee aivan Taipein ulkopuolella. Ajaessamme museon eteen Jussin silmät revähtävät selkosen selälleen.

”Miten kaunis rakennus!” hän huudahtaa. ”Se on jo itsessään taideteos!”

Museo on nelikerroksinen ja rakennettu Ch’ing-dynastian (1644–1912) entisen keisarin palatsin tyyliin. Astumme sisään toisen kerroksen ovesta ja pohdimme, mitä oikein haluamme nähdä. Pitäisikö meidän tehdä nopea kierros ja yrittää nähdä kaikki, vai pitäisikö meidän keskittyä johonkin erityisen kiinnostavaan kohteeseen?

Vilkaistuamme nopeasti opastaulua Jussi päättää, että aloitamme jade-esineistä.

On olemassa kahta erilaista jadea – nefriittiä ja jadeiittia. Mohsin asteikossa, kivennäisten kovuuksien vertailuasteikossa, jossa timantin kovuudeksi annetaan 10, jade jää 6:n ja 7:n välille. Nefriittiä, joka on tavallisesti läpeensä yksiväristä, esiintyy eri värisävyinä – vihreänä, vaaleanpunaisena, valkoisena, keltaisena jne. Jadeiittikin voi olla yksiväristä, tai sitten se voi olla vihreää ja valkoista, vihreää ja mustaa, jopa punaista tai jonkin muun väristä. Koruja tehdään nykyään eniten smaragdinvihreästä jadeiitista.

Katsellessamme näytteillä olevia esineitä Jussi panee merkille laulukaskaan muotoisen ruskeanvihreän jadeiitin Han-dynastian ajoilta (206 eaa. – 220 ya.).

”Mihin tuota käytettiin? Koristeenako?”

”Ei suinkaan”, yritän selittää. ”Varmaan tiedätkin, että laulukaskaan toukat elävät maan alla neljä vuotta ja tulevat sitten esiin muuttuakseen täysikasvuisiksi laulukaskaiksi. Sen vuoksi muinaiset kiinalaiset käyttivät sitä uudelleensyntymisen vertauskuvana. Jo kauan ennen Kristuksen aikaa he noudattivat sellaista tapaa, että laulukaskaan muotoinen jadenpala pantiin kuolleen suuhun, minkä he uskoivat estävän ruumiin mätänemisen. Näin tehtiin, koska he uskoivat kuolemattoman sielun jälleensyntymiseen. Mutta eikö heidän mielestäsi olekin täytynyt olla kokeneita luonnontutkijoita, koska he tunsivat laulukaskaan elämänkierron?”

Jussi on samaa mieltä. Tulemme Ming-dynastialta (1368–1644) olevan jade-esineen luo. Se on lehden muotoinen ja veistetty valkoisesta nefriitistä.

”Näetkö, miten taiteilija on käyttänyt hyväkseen kivessä olevia virheitä korostaakseen taidonnäytettään?” kysyn.

Jussi katsoo tarkkaan ja huomaa laulukaskaan sekä joitakin naarmuja lehden muotoisessa jadessa. ”Näyttää siltä, kuin hän olisi muuttanut kivessä olleen pienen vian eläväksi hyönteiseksi, joka nakertaa lehteä!” hän huudahtaa. Näyttelyesineen vieressä oleva selittävä huomautus osoittaa, että taiteilija on tehnyt juuri näin.

Seuraavaksi tulemme museosta melko hyvin tunnetun esineen luo – Ch’ing-dynastian jadeiitista veistetyn kiinankaalin luo, jossa on valkoiset lehtiruodit ja vihreät lehdet ja jonka päällä on kaksi heinäsirkkaa. Jälleen kerran taiteilijan mielikuvitus on saanut hänet käyttämään hyväkseen kiven luonnollista väriä ja luomaan tämän taideteoksen.

Siirrymme eteenpäin katsomaan maljaa, joka on veistetty Hindustanista peräisin olevasta harmahtavan valkoisesta jadeiitista krysanteeminkukan muotoiseksi ja johon on kaiverrettu Ch’ing-dynastian keisarin Ch’ien-lungin (1735–1796) kirjoittama runo. Jade on niin ohutta, että se on lähes läpikuultavaa. Sen vieressä on upea sermi, joka muodostuu vihreästä jadesta taitavasti veistetyistä ohuista liuskoista, jotka on asetettu puukehyksiin. Kun pidämme mielessämme, miten kovaa jade on ja miten vaatimattomia työvälineitä oli käytettävissä, mielikuvituksemme herää pohtimaan, miten paljon aikaa ja työtä vaadittiin vain yhden tällaisen taideteoksen valmistamiseen.

”Jade on selvästikin hämmästyttävän kaunista, mutta onko olemassa mitään muuta syytä siihen, että jade on aina ollut kiinalaisten suosiossa?” Jussi kysyy.

”Muinaisista ajoista saakka”, alan selittää, ”kungfutselainen ja taolainen ajattelu on ihannoinut tiettyjä moraalisia hyveitä, ja jaden on katsottu sopivasti kuvaavan niitä. Kungfutselaiset ylistivät sen hyveitä seuraavasti: ’Se on pehmeää, tyyntä ja loistavaa – niin kuin älykkyys. Sen reunat näyttävät teräviltä, mutta eivät leikkaa – niin kuin oikeudenmukaisuus. Se riippuu maata vasten – kuin nöyryys. Kun sitä kopautetaan, siitä lähtee kirkas, heleä ääni – niin kuin musiikista. Sen juovat eivät ole piilossa ja lisäävät sen kauneutta – kuin totuudellisuus.’ Millainen mielikuvitus!”

Koska jaden uskottiin vertauskuvaavan näitä hyveitä, sitä ihailtiin suuresti ja kuka tahansa, joka halusi olla ’täydellinen herrasmies’, käytti sitä. Hän ripusti jadekoristeita vyötäisilleen, ja hänen kävellessään niiden kilinä ohjasi hänen käyntiään. Jos hän kiivastui tai hänellä oli tarpeettoman kiire – mitä todellisen herrasmiehen tuli välttää kaikin keinoin – epäsointuinen kalina muistutti häntä siitä, että hän oli hairahtunut oikeasta käytöksestä. Tämä kenties hieman selvittää väärää käsitystä ’salaperäisestä itämaalaisesta’. Todellisuudessa itämaalaisista on vain huonotapaista näyttää tunteensa avoimesti!

”Voisin viettää täällä koko päivän”, huomauttaa Jussi, kun pois mennessämme kiirehdimme gallerioiden läpi vilkaisten nopeasti maalauksia, veistoksia, posliinia ja lakkatöitä ja muita taideteoksia käsittäviä laajoja kokoelmia.” Kiitos siitä, että suostuttelit minut tulemaan tänne. Oli todella mielenkiintoista nähdä nuo kauniit jade-esineet ja kuulla niiden kiehtovaa taustaa.”

[Kuvat s. 24]

Muinaisia jadesta veistettyjä laulukaskaita

Jadesta veistetty kaali

Valkoista jadea oleva lehdenmuotoinen pesuvälineastia ja laulukaskas

[Lähdemerkintä]

Photos: Collection of the National Palace Museum, Taipei, Taiwan

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2025 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa