Antamisesta saatava suurempi ilo – tunnetko sinä sitä?
JUHLAHUONEEN valaistusta on himmennetty. Musiikki soi enää vaimeana. Tanssijat ovat lopettaneet tanssimisensa. Valonheittimen keila kääntyy kohti pyramidia, joka on rakennettu heleänvärisiin papereihin käärityistä paketeista. Paketteja on suuria ja pieniä. Niitä on kulmikkaita ja pyöreitä, vaaleanpunaisia ja sinisiä, hopeanvärisiä ja kullanhohtoisia. Kaikkien niiden koristuksena on kauniita nauhoja ja rusetteja. Hermostuksesta vapisevin käsin jännittynyt nuorikko avaa varovasti kaikki paketit. Vaivautunut sulhanen koettaa hiljaisena auttaa häntä.
Paketeista löytyy leivänpaahtimia ja keittiövatkaimia, posliiniastioita ja pöytähopeita, pöytäliinoja ja niiden kanssa yhteen sointuvia lautasliinoja. Pyyhkeitä ja pesulappuja on vaikka muille jakaa ja lakanoita ja tyynyliinoja kokonaiseksi ihmisiäksi. Kelloja on niin monta, että niitä riittää yksi jokaiseen huoneeseen nuorenparin kodissa ja keittokirjoja sen verran, että niissä on yltäkyllin reseptejä jokaisen herkkusuun mieltymysten tyydyttämiseksi.
Lahjapaketteja availlessaan nuoripari huokaisee tuon tuostakin ihastuksesta ja tuo julki sydämestä lähtevää kiitollisuuttaan. He ovat tunteneet onnellisuutta saadessaan niiltä, jotka puolestaan tunsivat antamisen iloa.
Häät, vuosipäivät, joulut, syntymäpäivät ja monet muut juhlat ovat kaikki yhteiskunnassa yleisiä tapoja, joissa yhtenä osana on lahjojen antaminen. Sitä odotetaan ja se hyväksytään. Mutta koska lahjojen antamista odotetaan monissa maissa, antaja joutuu usein kohtuuttoman lujille, mikä vuorostaan vähentää antamisen iloa. Yllättäen tapahtuva, vapaaehtoinen antaminen on kuitenkin eri asia, sillä silloin lahjaa ei odoteta. Sellainen antaminen tuottaa iloa saajalle, oli lahja sitten pieni tai suuri. Ja tällöin tuntee antajakin eniten iloa.
Tietenkin ne, joilla on enemmän, voivat myös antaa enemmän. Esimerkiksi viime vuosisadan loppupuolella teollisuusmiehenä vaikuttaneesta amerikkalaisesta Andrew Carnegiesta olisi voinut tulla maansa ensimmäinen miljardööri. Sen sijaan hän lahjoitti omaisuudestaan pois 90 prosenttia 18 vuoden kuluessa. Kun hänen sihteerinsä varoitteli häntä, että tällä tavalla hän kuluttaa henkilökohtaisen pääomansa loppuun, hän vastasi iloisena: ”Sehän on hauska kuulla, mutta tee vain edelleen, hyvä mies, niin kuin tähänkin asti.” Samoihin aikoihin elänyt John D. Rockefeller, yksi maailman rikkaimmista miehistä, lahjoitti elinaikanaan 750 miljoonaa dollaria. Eräässä kirjassa todetaan, miten laulaja Elvis Presley ”saattoi jaella tusinakaupalla loistoautoja”, ja hän nautti siitä suuresti.
Jo vanha tapa
Lahjojen antamisen historia ulottuu lähes yhtä kauas kuin ihmisenkin historia. Varhaisimmista ajoista saakka sillä on ollut tärkeä sijansa ihmisten elämässä. Aabrahamin iäkäs palvelija antoi Rebekalle lahjaksi koruja nähtyään todisteita siitä, että Jehova oli valinnut hänet vaimoksi Iisakille. Kerrotaan, että ”myöskin hänen veljelleen ja äidilleen hän antoi kallisarvoisia lahjoja”. (1. Mooseksen kirja 24:13–22, 50–53) Kun Jobin kärsimät vastoinkäymiset olivat ohi, hänen veljensä ja sisarensa ja entiset tuttavansa toivat hänelle lahjoja, kukin ”yhden kesitan ja yhden kultarenkaan”. – Job 42:10, 11.
Kun nimeltä mainitsematon Saban kuningatar matkusti Jerusalemiin tapaamaan kuningas Salomoa, se viisaus, jota Jumala oli antanut Salomolle, teki häneen syvän vaikutuksen, ja hän sanoi Salomon palvelijoita onnellisiksi sen takia, että nämä saattoivat kuunnella tätä ihmisistä viisainta ja hyötyä siitä. Niin suuri oli tämä vaikutus, että hän antoi Salomolle lahjaksi 120 talenttia kultaa (arvo nykyrahassa yli 20 miljoonaa markkaa) sekä jalokiviä ja erittäin arvokasta palsamiöljyä. Hän on saattanut uhrata tähän tarkoitukseen melkoisesti pienen valtakuntansa kassavaroja, mutta epäilemättä hän tunsi antamisen iloa voidessaan antaa lahjansa. Salomokin tunsi varmasti antamisesta saatavaa iloa, sillä hän antoi kuningattarelle vastalahjoja, joiden arvo ilmeisesti ylitti niiden aarteiden arvon, jotka tämä oli antanut hänelle. – 2. Aikakirja 9:12.
Varhaiskristityt antoivat lahjoja eli tekivät lahjoituksia auttaakseen puutteenalaisia uskonveljiään. Apostoli Paavali kirjoittaa Makedonian ja Akhaian kristityistä, että he – vaikka olivatkin köyhiä – uhrasivat varojaan yli todellisten mahdollisuuksiensa antaessaan Juudeassa olleille puutteenalaisille uskonveljilleen. ”He ovat – – nähneet sen hyväksi”, sanoo Paavali. – Roomalaisille 15:26, 27.
Lahjoja, jotka ”puhuvat”
Nykyään on ilmeistä, että lahjojen antaminen on edelleen tärkeimpiä keinoja, joilla ihmiset luovat ja lujittavat rakkauden ja ystävyyden siteitä. Se kertoo toisille, että välitämme heistä.
Aviopuolisot antavat toisilleen lahjoja, joiden sanomana on yksinkertaisesti: ”Minä rakastan sinua”, ja sen pystyy kertomaan jo makeisrasialla tai kukkakimpulla. Lapset antavat lahjoja vanhemmilleen. Entä onko missään sellaisia rakkaudellisia vanhempia, jotka eivät olisi aina antamassa lapsilleen? Lahja lohduttaa murheen vallassa olevaa, ilahduttaa masentunutta, toivottaa sairaalle pikaista paranemista, ilmaisee kiitollisuutta saadusta huomaavaisuudesta ja vieraanvaraisuudesta, tai sen sanomana voi olla yksinkertaisesti: ”Meillä oli yhdessä valtavan hauskaa”.
Me annamme lahjoja puutteenalaisille, katastrofien uhreille, joita emme ehkä koskaan näe ja joilta emme ehkä koskaan saa paluupostissa kiitosta. Hedelmien vieminen sairaalle, huonekasvien toimittaminen potilaille, jonka on pysyteltävä sisällä, korun antaminen läheiselle ystävälle ovat kaikki pieniä asioita, mutta ne merkitsevät paljon. Tällainen antaminen on iloista, sydämestä lähtevää antamista. Usein tällaisia lahjoja arvostetaan kaikkein eniten.
Milloinkaan muulloin antaminen ei ole niin silmin nähden prameilevaa eri puolilla maailmaa kuin jouluna. Kysymyksessä ovat suorastaan lahjojenantamisorgiat, jotka juontavat juurensa kaukaa historian hämärästä. Joulu on juhla, jota monet pelkäävät ja toiset taas hartaasti odottavat. Jotkut se voi köyhdyttää, ja toisille se voi olla kuin runsaudensarvi. Vaikka lahjoja ovat antamassa toisilleen ystävät, niin jouluna antaminen voi lähentää heitä toisiinsa tai loitontaa heidät toisistaan. Tätä jouluna antamisen paradoksia tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.
[Kuva s. 2]
Lelut voivat olla hauskoja, MUTTA SINÄ ITSE OLET LAPSESI PARAS LAHJA