Kiitollinen vastaanottaminen lisää antamisen iloa
PALATAANPA vielä hetkeksi alussa mainitun nuorenparin tunnelmiin. Näetkö, miten he kahden ollessaan käyvät läpi jokaisen saamansa lahjan ja sanovat jokaisesta niistä, että juuri tällaista he ovat tarvinneetkin? Huomaatko, miten nuorikko panee varovasti lakanat ja tyynyliinat hyllyyn, josta niitä on helppo ottaa, astiat astiakaappeihin, pöytähopeat laatikoihin ja leivänpaahtimen keittiön työpöydälle, josta sen saa nopeasti käyttöön?
Yhdessä he ripustavat huolellisesti kunkin taulun sopivaksi katsomaansa paikkaan, samoin kellot tarkoituksenmukaisimpiin paikkoihin. Käytettynä ostamansa ruokapöydän he kaunistavat yhdellä uusista pöytäliinoista. Liinan kanssa yhteen sointuvat lautasliinat, jotka on pujotettu lahjaksi saatuihin lautasliinarenkaisiin, tekevät kokonaisuudesta tyylikkään.
Eräs lahja on heille erityisen mieluinen, ja se on sähkökäyttöinen tölkinavaaja. Nuorikko uskoo käyttävänsä sitä usein. Sen oli antanut heille läheinen ystävä, josta he tietävät, ettei tällä olisi ollut varaa hankkia sellaista itselleen. Entä tämä päiväpeitto, jonka vanha täti on tehnyt niveltulehduksen heikontamilla käsillään? Sen taidokkaaseen kirjailemiseen on täytynyt kulua häneltä kuukausia. Niin suuritöinen kuin se on ollutkin, hän on silti tehnyt sen mielellään!
Nuoripari arvostaa jokaista saamaansa lahjaa. Haluavatko he palauttaa jotakin ja vaihtaa sen johonkin muuhun tai kenties rahaksi? Ei missään tapauksessa. Nyt seuraa koko tapahtumaketjun ihastuttavin vaihe: kiitosten esittäminen. Varaavatko he siihen aikaa?
Oletko saanut vastaanottaa jonkin aineellisen lahjan, oli se sitten ollut kallis tai halpa – kenties kukkakimpun, korillisen hedelmiä tai vaatimattoman huonekasvin? Siivosiko joku hyvä ystäväsi kotisi, kun olit sairaana, tai laittoiko hän perheellesi ruokaa, kun et itse kyennyt siihen? Kiititkö heitä?
Sanaa ”kiitos” ei ole vaikea lausua. Sen sanominen ei kuluta uloshengityksessä paljon sitä ilmaa, jota meillä on keuhkoissamme. Miten usein sen sanominen kuitenkin unohtuu. Kerran taksinkuljettaja palautti eräälle miehelle lompakon, joka oli jäänyt tältä hänen autoonsa. Se oli melkoinen lahja. Mies otti lompakkonsa sanomatta sanaakaan. Voidaan hyvin kuvitella, miten tällaisen on täytynyt masentaa taksinkuljettajaa. Hän sanoi pahoitellen: ”Olisi nyt sanonut edes ’kiitos’.”
Eräässä tämän lehden numerossa kerrottiin oppikoulupojista, jotka olivat perustaneet kerhon tarkoituksenaan auttaa ihmisiä. ”He auttoivat vaikeuksiin joutuneita autoilijoita korjaamalla ja täyttämällä puhjenneita renkaita, antamalla heille bensiiniä, jos se odottamatta loppui, ja monilla muillakin tavoilla”, kirjoituksessa sanottiin. ’He eivät ottaneet mitään maksua palveluksistaan. He ainoastaan pyysivät autoilijoita lähettämään kiitoskirjeen liitettäväksi kerhonsa arkistoihin.’ Millaisia olivat tulokset? Kerhon nuori edustaja sanoi: ”Tähän mennessä olemme saaneet vain kaksi kirjettä, vaikka kerhomme muistiinpanot osoittavat meidän auttaneen yli 150:tä autoilijaa niiden kahden vuoden aikana, jotka kerhomme on toiminut.”
Miten ylenpalttisesti kiittelisit jotakuta sellaista, joka olisi pelastanut henkesi? Kuvittelehan, millaisen lahjan tällainen ihminen olisi antanut sinulle. Henkensä vaarantaen eräs mies pelasti matkustajia uppoavasta laivasta. Hän sai pelastetuksi kuoleman kynsistä 17 ihmistä, ja sen jälkeen hän oli niin uupunut, että hänet täytyi kantaa kotiinsa. Kun häneltä vuosia myöhemmin kysyttiin, mitä erikoista hänelle oli jäänyt mieleen tuosta rohkeasta pelastustyöstä, hän vastasi: ”Vain tämä. Yksikään niistä 17 ihmisestä, jotka pelastin, ei koskaan kiittänyt minua.”
Onko se osoitus heikkoudesta, jos ihminen kiittää ystävällisestä teosta, aineellisesta lahjasta tai elämän lahjastaan? Kiittäisivätkö tällaiset ihmiset Jehova Jumalaa, Suurta elämänantajaa, omasta elämästään? Jos he eivät osaa kiittää jotakuta sellaista, jonka he voivat nähdä, niin onko todennäköistä, että he kiittäisivät Häntä, jota eivät voi nähdä? – 1. Johannes 4:20.
Onko mikään ihme, että niin monien nykyajan nuorten on vaikea sydämestään kiittää saamastaan lahjasta tai heitä kohtaan osoitetusta ystävällisyydestä? Jolleivät vanhemmat sano ”ole hyvä” ja ”kiitos”, sitä on melko turha odottaa heidän lapsiltaankaan.
Kiittämättömyys on yksi niistä tuntomerkeistä, joiden perusteella tiedämme elävämme ”viimeisissä päivissä”. Apostoli Paavali varoittaa: ”Viimeisinä päivinä on oleva kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, – – kiittämättömiä.” – 2. Timoteukselle 3:1, 2.
Miten kiitollisuuttaan voi ilmaista
Kiitoskorttien suunnittelu ja myynti ovat suurta liiketoimintaa. Monet näistä korteista ilmaisevat kauniisti ne tunteet, joita kortin lähettäjällä on. On sopivaa hankkia niitä ja lähettää niitä sellaisille, jotka ovat antaneet lahjoja tai ovat osoittaneet muulla tavoin ystävällisyyttään. Eikö kuitenkin olisi rakkaudellista ja huomaavaista, jos lisäisimme niihin jotain omaperäistä, kirjoittamalla niihin omakätisesti kiitollisuutta ilmaisevia sanoja – kenties mainiten nimeltä lahjan, jonka olemme saaneet, ja myöskin sen, miten paljon arvostamme sitä ja millaista iloa olemme jo saaneet tai odotamme saavamme sen käytöstä?
Eikö lahjanantaja tämän ohella arvostaisi myös iloista ääneen lausuttua kiitosta, kädenpuristusta, lämmintä halausta tai jotakin muuta rakkaudenosoitusta, milloin se vain on mahdollista? Jos valitamme, ettei meillä ole aikaa sellaiseen, niin ajattele, minkä verran lahjan antaja on käyttänyt aikaansa, voimiaan ja varojaan meidän hyväksemme. Osoittamamme kiitollisuus lisää sitä iloa, jota antaja tuntee antamisestaan.
Meidän kannattaa muistaa ne sanat, jotka kaikkein suurin antaja, Jeesus, aikoinaan lausui: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35) Pian koittaa aika, jolloin kaikki vanhurskaassa maallisessa paratiisissa elävät ihmiset eivät ainoastaan kiitä Jehova Jumalaa joka päivä elämän lahjastaan, vaan he myös osoittavat toisiaan kohtaan sydämestä lähtevää kiitollisuutta siitä hyvästä, mitä he lähimmäisenrakkaudesta ovat saaneet toisiltaan. Osoittakaamme kiitollisuuttamme nyt ja olkoon meillä sekä lähimmäistemme että Jehovan hyväksymys.