Parhaan päivähoidon valitseminen lapsellesi

PÄIVÄHOITOA koskeva kysymys on monimutkainen. Monille perheille päivähoito on tuiki tarpeellinen. Samalla on kuitenkin esitetty levottomuutta herättäviä kysymyksiä sen vaikutuksesta lapsiin. Vanhempien tulee siis hyväksyä se tosiasia, että päivähoidolla on sekä hyvät että huonot puolensa ja että kaikki päivähoito ei ole hyvälaatuista. Tulee siis harkita asiaa vakavasti, ennen kuin vie lapsen päivähoitoon.

’Mikä on parasta pienokaisille?’

Onko lapsesi esimerkiksi vielä pieni vauva? Jotkut asiantuntijat, kuten arvostettu psykologi Burton White, varoittavat vakavasti viemästä pikkuvauvoja päivähoitoon. Hän sanoi Herätkää!-lehdelle: ”Ensimmäisen puolen vuoden aikana parhaiten kehittyvät lapset ovat sellaisia, jotka saavat osakseen ylenpalttisesti huomiota, joihin kiinnitetään heti huomiota, kun he tuntevat olonsa epämukavaksi, ja jotka saavat nauttia hauskasta leikistä jonkun sellaisen kanssa, joka ajattelee, ettei maailmassa ole mitään muuta tärkeämpää kuin tuo lapsi!”

Tri White jatkoi: ”Kun lapsi on sitten kasvanut noin kuuden tai seitsemän kuukauden ikäiseksi taaperoksi, hän tarvitsee nyt vapaan pääsyn jonkun sellaisen luo, joka on hulluna häneen! Tämä siksi, että tuo henkilö helpottaisi luonnollista oppimistapahtumaa, pitäisi yllä lapsen uteliaisuutta ja lisäisi hänen intoaan ja tekisi kaikkea muutakin, mikä edistäisi lapsen kehitystä tasapainoiseksi kunnon ihmiseksi. Lapsi ei saa tällaista tukea sijaishoitajilta. Tällaista kiinnostusta lasta kohtaan osoittavat harvoin ketkään muut kuin lapsen vanhemmat tai isovanhemmat.”

Vanhan ajan profeetta kysyi: ”Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa?” (Jesaja 49:15) Äidit vastaavat hyvin nopeasti pienokaisen käytännöllisesti katsoen loputtomiin rakkauden ja huomion vaatimuksiin. Mutta vastaako palkattu hoitaja, jolla on useita pienokaisia vaatimassa huomiota, lapsen tarpeisiin samalla tavalla kuin äiti tai isä? Raamattu puhuu ’imettävästä äidistä, joka vaalii omia lapsiaan’. (1. Tessalonikalaisille 2:7) Imettäminen syventää äidin ja lapsen välistä sidettä, vaikka kaikki äidit eivät tosin voikaan imettää. Saako päivähoidossa oleva pienokainen tällaista hellää huolenpitoa?

Tarkastele asioittesi tärkeysjärjestystä

Jotkut lääkärit näin ollen suosittelevat pienokaisen panemista päivähoitoon vasta, kun hän on vähintään neljä kuukautta vanha. Tri White kuitenkin ehdottaa, että pienokaisella ”ei ensimmäisen puolen vuoden aikana pitäisi olla kuin vain tilapäisiä lapsenkaitsijoita. Ja sen jälkeen korkeintaan kolmesta neljään tuntia päivässä korkeatasoista sijaishoitoa.”

Olettakaamme, että päivähoito on haitallista pienokaisille. Eivätkö pikkuvauvat yksinkertaisesti vain kasva ulos siitä aiheutuneista ongelmista? Tri White harmistuu tuollaisesta ajatuksesta: ”Se on pelkkää olettamusta. Minä en ainakaan aio ottaa riskejä omien lasteni suhteen tässä asiassa, enkä suosittele sitä kenellekään muullekaan.”

Vaikka monet ovat taipuvaisia hylkäämään näin voimakkaan mielipiteen, niin tri Whiten käsityksiä on vaikea sivuuttaa. Joka tapauksessa vanhempien – eikä tutkijoiden – täytyy päättää, mikä on parasta heille ja heidän lapsilleen, ja usein taloudelliset syyt vievät voiton. Niinpä punnittuaan kaikkia asiaan liittyviä tekijöitä jotkut saattavat silti päättää käyttää hyväkseen jonkinlaista ulkopuolista apua lastenhoidossa. – Ks. s. 10.

Jotkut voivat harkita uudelleen asioittensa tärkeysjärjestystä. Lapsethan ovat vauvoja vain kerran. Mahdollisuus valmentaa lasta ”pienokaisesta asti” menee pian ohi. (2. Timoteukselle 3:15) Jos ansiotyöhön menemisen siirtäminen muutamalla vuodella tai yksinkertaisesti vähemmillä tuloilla eläminen ei ole käytännöllistä, jotkut voivat päättää tehdä osa-aikatyötä. Näin vanhemmat voivat edelleen olla lastensa pääasiallisia hoitajia.

Päivähoidon valitseminen

Onko turvallista viedä pikkuisia taaperoita päivähoitoon? Tutkijoiden mielipiteet ovat jakautuneet, mutta useimmat ovat samaa mieltä siitä, että lapsen kyky sietää eroa vanhemmistaan kasvaa iän myötä. Jälleen kerran vanhempien täytyy päättää, voiko heidän lastaan viedä vielä päivähoitoon. Jos voi, niin tämä ei merkitse hänen viemistään ensimmäiseen heidän löytämäänsä päiväkotiin tai perhepäivähoitopaikkaan. Doby Flowers, New Yorkissa toimivan lasten kehitystä valvovan toimiston apulaisjohtaja, neuvoo: ”Valitkaa päivähoitopaikka hyvin huolellisesti. Millainen maine päiväkodilla on yhdyskunnassa? Ovatko sen välineet ja lelut lasten iälle sopivia? Onko se hyvin hoidettu ja siisti? Millaisia ovat henkilökunnan suositukset?”

Todellakin hoitohenkilökunta on tärkein tekijä lastenhoidossa – eivät niinkään hienot välineet tai lelut. Käy siis useissa päiväkodeissa ja perhepäivähoitopaikoissa ja tarkkaile itse sitä, miten hoitajat suhtautuvat lapsiin – ja varsinkin sinun lapseesi. Kysy: Miten pysyvää henkilökunta on? Millaisia aterioita siellä tarjotaan? Montako lasta kullakin hoitajalla on vastuullaan? (Mitä vähemmän, sen parempi.) Näyttävätkö lapset tyytyväisiltä ja levollisilta? Täyttääkö päiväkoti tai perhepäivähoitopaikka paikalliset lupia ja turvallisuutta koskevat määräykset? Millaista toimintaa siellä on päivittäin?

Se että tiedät valinneesi parhaan saatavissa olevan hoitopaikan – johon sinulla on varaa – voi vähentää tarpeetonta syyllisyydentunnetta.

Parhaan hyödyn saaminen päivähoidosta

Nyt kun olet löytänyt sopivan päivähoitopaikan tai päiväkodin, älä pelkästään ala jättää lastasi sinne. Selitä hänelle, miksi hänen täytyy mennä sinne. Vakuuta hänelle, että et ole hylännyt häntä. Helpota hänen sopeutumistaan päivähoitoon ehkä menemällä hänen kanssaan tuohon päivähoitopaikkaan vierailulle useita kertoja – joka kerran pitemmäksi aikaa – ennen kuin jätät hänet sinne koko päiväksi. Lisäksi erään päiväkodin johtaja Bernice Spence neuvoo, että kun jätät lapsen hoitopaikkaan aamulla, niin ”älä hätäile! Varaa aikaa hänen tyynnyttämiseensä, jos hän on poissa tolaltaan.”

Entiset päiväkodin omistajat William ja Wendy Dreskin varoittavat: ”Lapset voivat alkaa tuntea, ettei heillä ole muuta vaihtoehtoa, ja niinpä he alistuvat kohtaloonsa. He saattavat lakata ilmaisemasta tunteitaan hoitohenkilökunnalle ja vanhemmilleen, mutta nämä tunteet eivät kuitenkaan ole hävinneet olemattomiin.” Sinun tulee siksi tarkkailla lapsesi suhtautumista päivähoitoon. Varaa aikaa keskustellaksesi päivän tapahtumista. Kuuntele hänen valituksiaan. (Sananlaskut 21:13) Ole valpas havaitsemaan merkkejä ahdistuneisuudesta, joita ovat esimerkiksi painajaisunet tai vuoteen kastelu. ”Jokainen lapsi reagoi eri tavalla”, selitti päivähoidon asiantuntija Delores Alexander. ”Eivätkä suinkaan kaikki lapset sopeudu päiväkotien suuriin ryhmiin.”

Kristittyjen vanhempien tulee kiinnittää erityistä huomiota lapsiinsa. Jehovan todistajat esimerkiksi kieltäytyvät osallistumasta toimintoihin, jotka liittyvät tiettyihin uskonnollisiin pyhäpäiviin. Vaikka he näkevätkin paljon vaivaa opettaakseen lapsilleen tämän Raamattuun perustuvan kannan, niin heidän esikouluikäiset lapsensa eivät ehkä kykene täysin ymmärtämään asiaan liittyviä kysymyksiä. He saattavat pahastua siitä, että heidät jätetään joidenkin ”hauskojen” toimintojen ulkopuolelle. Kristittyjen vanhempien täytyy näin ollen ajaa lastensa asioita ja kertoa hoitajille tarkkaan, mihin toimintoihin heidän lapsensa eivät saa osallistua, ja keskustella siitä, millaista vaihtoehtoista ajanvietettä heille voisi järjestää.a

Lisäksi he tarkkailevat sitä, etteivät heidän lapsensa opi epäraamatullisia tapoja toisilta lapsilta. Jehovan todistajien julkaisema kirja Suuren Opettajan kuunteleminen on auttanut monia vanhempia juurruttamaan arvostusta jumalisia periaatteita kohtaan jopa hyvin pienten lasten mieliin.

Älä anna päivähoidon tuhota sinun ja lapsesi välistä rakkaudensidettä. Raamattu kertoo Hanna-nimisestä naisesta, joka säilytti rakkaudellisen suhteen nuoreen lapseensa Samueliin, vaikka hän joutuikin olemaan erossa tästä pitkiäkin aikoja. (1. Samuelin kirja 2:18, 19) Voit varmasti tehdä samoin, jos käytät viisaasti sen kallisarvoisen ajan, jonka voit viettää lapsesi kanssa kunkin päivän päättyessä ja viikonloppuina. Tuo suhde voi todella kukoistaa, jos siihen kiinnitetään asianmukaista huomiota.

Parhaimmillaankin sijaishoitaja voi toimia pelkästään eräänlaisena rakkaudellisen äidin ja isän sijaisena ja korvata heidän huolenpitonsa. On myönnettävä, että se on kaikkea muuta kuin ihanteellinen järjestely. Monien vanhempien on ehkä pakko käyttää hyväkseen tällaista sijaishoitoa, kunnes Jumalan lupaama uusi järjestelmä ihanteellisine olosuhteineen saapuu. (2. Pietari 3:13; Jesaja 65:17–23) Mutta jos tämä pitää paikkansa sinun kohdallasi, valitse hoito huolella. Tarkkaile huolellisesti, miten se vaikuttaa lapseesi fyysisesti, tunneperäisesti ja hengellisesti. Ovathan lapset Jumalan lahja. – Psalmi 127:3.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 10]

Vaihtoehtoisten lastenhoitojärjestelyjen hyvät ja huonot puolet

Suuri osa vanhemmista käyttää monenlaisia epävirallisia keinoja saadakseen lapselleen hoitajan. Tässä joitakin niistä:

ISOVANHEMMAT: Joidenkuiden mielestä isovanhemmat ovat lapsen omien vanhempien jälkeen parhaita lapsenkaitsijoita. Isovanhemmat voivat nopeasti väsyä lisävastuuseensa lapsen kasvaessa ja oppiessa kävelemään. Lisäksi erimielisyydet lasten kasvatusta koskevien normien suhteen (’Isoäiti tietää parhaiten!’) synnyttävät usein kiistoja. Kirjassaan The Child Care Crisis Fredelle Maynard sanoo: ”Nimenomaan siksi, että [isoäiti] on sukulainen, hän ei ota vastaan määräyksiä ja voi tarvita hellävaraista kohtelua. Jos palkattu lapsenkaitsija lyö lastasi tai syöttää hänelle kunnon ruoan sijasta makupaloja, voit valittaa ja tarvittaessa lopettaa koko järjestelyn. Mutta jos isoäiti rikkoo arvojasi ja mittapuitasi, niin se merkitsee vaikeuksia.”

Avoin ajatustenvaihto vanhempien ja isovanhempien välillä voi kuitenkin usein estää tarpeettoman hankauksen. ”Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu”, sanoo Raamattu. (Sananlaskut 15:22) Isoäiti voi hoitaa hellästi lasta, mutta hänen täytyy myös tunnustaa, että Raamattu asettaa vastuun lapsen kasvatuksesta lapsen vanhemmille. (Efesolaisille 6:4) Vanhempien ja isovanhempien täytyy siis sopia yhteisistä säännöistä ja mittapuista, jotta tällainen järjestely toimisi tyydyttävällä tavalla.

TEINI-IKÄISET SISARUKSET: Kun he ovat kohtuullisen kypsiä ja vastuuntuntoisia, tämäkin järjestely voi toimia hyvin. Usein nuoret ovat harmistuneita ja katkeria kehotuksesta: ’Pidä huolta pikkusiskostasi.’ Apaattinen lapsenvahti on todennäköisesti epäluotettava, huolimaton ja laiminlyövä. Muista, että Raamattu sanoo: ”Hulluus on kiertynyt poikasen [tai tyttösen] sydämeen.” – Sananlaskut 22:15.

Niinpä sinun täytyy tarkkaan valvoa sitä, miten sisarukset hoitavat pienempiään. Varmistu siitä, että vanhemmalle pojallesi tai tyttärellesi on annettu nimenomaiset ohjeet syöttämisen, hoidon ja hätätapausten suhteen, ja siitä, että hän haluaa kiinnittää lapseesi tarpeellista huomiota.

TYÖSKENTELEMINEN ERI VUOROISSA: Monet avioparit yrittävät selviytyä lastenhoidosta itse työskentelemällä eri vuoroissa. Muuan isä selittää: ”Menen työhön iltapäivällä tai alkuillasta, kun vaimoni tulee kotiin. Näin toinen vanhemmista on aina paikalla lastemme luona. – – Tämän järjestelyn ansiosta olemme mielestämme oppineet molemmat tuntemaan lapsemme hyvin ja voineet olla heidän elämänsä päävaikuttajia.”

Tällä järjestelyllä on kuitenkin huonotkin puolensa. Aviopuolisot voivat tulla toisilleen etäisiksi, koska heillä ei ole paljoakaan aikaa toisilleen. Lisäksi yövuorosta tullut isä tai äiti ei ole aina kovinkaan valpas lapsenkaitsija eikä hän todennäköisesti voi paljoakaan levätä päivällä. Joidenkin avioparien mielestä kuitenkin se, että saa näin itse hoitaa lapsiaan, on uhrausten arvoista.

PALKATUT LAPSENKAITSIJAT: Pätevä, huolehtiva lapsenkaitsija tai kokopäivätyötä tekevä hoitotäti voi usein olla harvinaisen hyvä hoitojärjestely. Tällaiset hoitotädit ovat kuitenkin kalliita. Jotkin perheet ylittävät tämän taloudellisen esteen liittymällä yhteen parin muun perheen kanssa ja palkkaamalla lapsilleen yhteisen hoitajan. Ongelma on sopivan henkilön löytäminen. Raamattu varoittaa: ”Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka – – kulkureita pestaa.” – Sananlaskut 26:10.

Tämä merkitsee sitä, että otat huolellisesti selvää siitä henkilöstä, jonka hoitoon aiot uskoa lapsesi. Mitä oikeastaan tiedät lapsenkaitsijaehdokkaasta? Onko hänellä aikaisempaa kokemusta lasten valmentamisessa tai hoidossa? Miten hän suhtautuu lapseesi ja päinvastoin? Onko hänellä sellaisia ei-toivottuja tapoja kuin liika televisionkatselu, tupakointi tai huumeitten käyttö? Onko hän halukas noudattamaan periaatteitasi ja kotonasi vallitsevia sääntöjä?

Kun perhe lopulta löytää vastuuntuntoisen ja huolehtivan hoitajan, se havaitsee usein kauhukseen hoitotätien olevan tunnetusti lyhytaikaisia. Lapselle tämä voi merkitä aika ajoin sydänsurua, kun lapsenkaitsijat tulevat – ja menevät.

[Tekstiruutu s. 11]

Yksin jätetyt lapset

Yhä kasvava joukko lapsia joutuu huolehtimaan itsestään. Heitä kutsutaan avainlapsiksi, koska heille annetaan kotinsa avaimet, jotta he voivat päästä sisään, kun ketään ei ole vielä kotona. Jotkut arvioivat, että yksistään Yhdysvalloissa on miljoonia avainlapsia.

Lastenhoidon asiantuntijat ovat eri mieltä sen suhteen, kuinka vanhana lapsen voi turvallisesti jättää ulos miten pitkäksi aikaa tahansa. Vanhempien täytyy siksi huolellisesti harkita, mikä on parasta heidän lapselleen ottaen huomioon lapsen iän, luonteen, kyvyt sekä kodin ja naapuriston erityiset olosuhteet. Maan laki on myös tärkeä tekijä, sillä lapsen jättäminen ilman valvontaa voi olla yhdyskunnassasi laitonta. – Roomalaisille 13:1.

Kun avainlapsijärjestelyä täytyy käyttää, muutamat käytännölliset varotoimet voivat auttaa varmistamaan lapsen turvallisuuden:

1. Varmistu siitä, että lapsi tietää, miten hän voi saada sinuun yhteyden esimerkiksi puhelimella heti koulusta tultuaan.

2. Pidä tärkeät puhelinnumerot (lääkäri, poliisi, palokunta) esillä lähellä puhelinta.

3. Kiellä lastasi avaamasta ovea tuntemattomille.

4. Opasta lastasi käyttämään kojeita, jotka voivat olla vaarallisia. Älä jätä tulitikkuja esille.

5. Pidä lapsesi kiireisenä kotitöiden ja läksyjen parissa. – Ks. Herätkää!-lehteä 22.10.1986 s. 23–25.

[Kuva s. 9]

Päivähoitaja osoittaa harvoin samanlaista kiinnostusta lapseen kuin äiti tai isä