Nuoret kysyvät:
Miksi minun pitäisi totella äitiä ja isää?
JOHN ja kaksi tyttöä, jotka olivat hänen koulutovereitaan, seisoivat suuren, aidassa olevan aukon edessä. Aita oli rakennettu pääsyn estämiseksi vilkkaasti liikennöidylle, kuusikaistaiselle valtatielle. Autojen viuhahdellessa ohi nuo kaksi tyttöä valmistautuivat syöksymään ajotien yli päästäkseen nopeammin kotiin.
”Tule nyt, John”, yllyttivät tytöt. ”Tottakai sinä tulet meidän kanssamme!” John alkoi seurata heitä. ”Sitten muistin, että äitini ja isäni olivat kieltäneet minua koskaan ylittämästä itse maantietä, vaan aina käyttämään ylikulkusiltaa.”
Huomattuaan Johnin epäröivän toinen tytöistä pilkkasi: ”Sinähän olet pelkuri!” Sanat iskivät arkaan paikkaan. John, joka ei pelännyt, ei voinut sietää sitä, että kaksi tyttöä löisi hänet laudalta.
Kysy itseltäsi: ’Jos olisin ollut John, mitä olisin tehnyt?’ Hän joutuisi kestämään nöyryytyksen tovereittensa edessä, ellei hän suostuisi heidän esittämäänsä haasteeseen. Vain Johnin vanhempien antama kielto oli tiellä, eivätkä nämä olleet näkemässä.
Sinunkin vanhempasi ovat epäilemättä samalla tavoin antaneet sinulle joitakin ohjeita, joita he odottavat sinun tottelevan. Näihin sääntöihin saattaa kuulua paitsi siisteyttä, kotiaskareita, kotiintuloaikoja ja erilaisia ajanvietettä, käyttäytymistä ja moraalia koskevia ohjeita. Toisinaan nuoret ovat kuitenkin taipuvaisia laiminlyömään vanhempien asettamia sääntöjä. Mutta ajattelehan ....
Miksi vanhemmat asettavat sääntöjä?
Muuan viisas isä kirjoitti: ”Poikani [tai tyttäreni], noudata – – minun käskyjäni, niin saat elää.” (Sananlaskut 7:1, 2) Vanhempien asettamat säännöt tai ”käskyt” on tosiaankin tarkoitettu parhaaksesi. Ne ovat vanhempiesi aidon rakkauden ja huolenpidon ilmaus. Selvien ohjeiden ja ehdottomien sääntöjen puuttuminen herättää itse asiassa turvattomuuden tunnetta.
Esimerkiksi muuan nuori kirjoitti: ”Vanhempani – – katsovat minun kohdallani kaikkea läpi sormien. Olen varma, että monet nuoret pakahtuisivat onnesta, jos heidän vanhempansa antaisivat heidän aina toimia oman päänsä mukaan. Mutta ei se ole hauskaa. Se saa minut tuntemaan itseni syylliseksi ja inhottavaksi. Pelkään, että joskus teen vielä jotain kamalaa. Pelkkä sen ajatteleminenkin kauhistuttaa minua.” Tällä nuorella oli hyvä syy pelätä. Joissakin tapauksissa se, että vanhemmat eivät ole pystyneet laatimaan tarvittavia sääntöjä, on johtanut katastrofiin.
Muuan nuorimies esimerkiksi romutti isänsä auton kolmasti. ”Poikasi ei selvästikään osaa ajaa”, sanoi hänen isänsä esimies saatuaan tietää onnettomuuksista. ”Miksi annat hänen yhä edelleen käyttää autoasi?” Isä vastasi, ettei hän halunnut loukata poikansa tunteita kieltämällä tätä ajamasta. Niinpä hän jälleen kerran antoi pojalle autonsa avaimet – viimeistä kertaa.
Kaksikymmentä minuuttia pojan lähdön jälkeen poliisilaitokselta soitettiin isälle. Hänen haluttiin tulevan laitokselle tunnistamaan poikansa ruhjoutunut ruumis. Poliisin kertoman mukaan poika oli törmännyt puhelinpylvääseen 160 kilometrin tuntivauhdilla! ”Minun ei olisi pitänyt antaa hänen ajaa”, valitti isä. ”Jos olisin ehdottomasti kieltänyt häntä hurjastelemasta, hän olisi nyt elossa.”
Säännöt eivät kuitenkaan varjele ainoastaan vaaralta. Määräämällä sinut tekemään kotitöitä ja koulutehtäviä vanhempasi opettavat sinua työskentelemään ahkerasti. Miten tärkeää se sitten on? Eräässä 456 teini-ikäistä poikaa käsittäneessä tutkimuksessa verrattiin niiden elämää, jotka lapsuudessaan oli opetettu tehokkaaseen työntekoon, sellaisten elämään, jotka eivät sitä olleet oppineet. Tutkijat ottivat huomioon muun muassa sen, tekivätkö pojat jokapäiväisiä kotiaskareita ja olivatko he aktiivisia koulussa. Noin 30 vuotta myöhemmin useimpiin näihin poikiin otettiin uudelleen yhteyttä.
Kävi ilmi, että niillä pojilla, joilla oli katsottu olevan hyvät työtottumukset, oli kaksi kertaa todennäköisemmin lämpimät suhteet moniin erilaisiin ihmisiin, kuin niillä pojilla, joiden työtottumukset olivat huonot. Heille maksettiin myös viisi kertaa todennäköisemmin hyvää palkkaa ansiotyöstään. Toisaalta niitä, jotka eivät olleet kovin hyvin oppineet tekemään työtä lapsuudessaan, voitiin kymmenen kertaa todennäköisemmin pitää tunne-elämältään kehittymättöminä, ja kuusi kertaa todennäköisemmin he kuolisivat viimeistään 47-vuotiaina. Vanhempiesi kotiaskareita ja koulutehtävien tekemistä koskevien sääntöjen noudattamisesta saattaa siis olla hyötyä loppuiäksesi.
Kun totteleminen on vaikeaa
Joissakin tapauksissa saattaa pelkästään huolimattomuus johtaa jonkin säännön rikkomiseen. Sinun on ehkä tarpeellista aika ajoin muistuttaa itseäsi noista säännöistä. Tovereittesi sallivaisten vanhempien otteet voivat myös saada sinut ajattelemaan: ’Miksen minäkin saa tehdä noin?’ Muista kuitenkin, että vanhempiesi täytyy arvioida, mikä on parasta sinulle. Jos toiset vanhemmat ovat liian lepsuja, sekä he että heidän lapsensa tulevat lopulta korjaamaan vakavien ongelmien sadon, sillä ”mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää”. (Galatalaisille 6:7, 8) Miksi siis haluaisit niittää jotakin huonoa?
Toisinaan isä tai äiti saattaisi mielivaltaisesti määrätä säännön, joka on mielestäsi epäoikeudenmukainen. Voisit olla taipuvainen rikkomaan tuota sääntöä. Mutta miksi et sopivana aikana keskustelisi vanhempiesi kanssa siitä, miltä sinusta tuntuu, ja selittäisi, miksi sääntö on mielestäsi epäoikeudenmukainen. Saatat myös havaita, että on mitä hyödyllisintä, jos sinulla on mielessäsi uudeksi säännöksi kompromissiehdotus, joka voisi tyydyttää molempia osapuolia. Monesti kuitenkin tottelemattomuuden syynä on ilkeämielisyys.
Eräs 17-vuotias tyttö tunsi vanhempiensa välinpitämättömyyden vuoksi jäävänsä tunneperäisesti jotakin paitsi. Hänen vanhempansa olivat syventyneet omiin kinasteluihinsa. Vanhemmilleen raivostuneena hän päätti rikkoa vanhempiensa tähdentämiä Raamatun mittapuita. Hän harjoitti haureutta erään junamatkalla tapaamansa miehen kanssa. ”Minusta tuntui, että vanhempani ansaitsivat sen”, hän sanoi myöhemmin. Mutta toimiessaan näin tuntemansa kaunan vuoksi hänestä tuli todellinen häviäjä, sillä hänen raivonsa johti siihen, että hänen omatuntonsa paatui. Sen jälkeen hän alkoi jäädä luvatta pois koulutunneilta ja sotkeutui sekä huumeitten käyttöön että niiden myymiseen.
Vanhurskasta miestä Jobia varoitettiin: ”Varo, ettei raivo houkuttele sinua ilkeämieliseen [tekoon] – –. Ole varuillasi, ettet käänny vahingolliseen.” (Job 36:18–21, UM) Kun tunnet vetoa ilkeyteen, pysähdy ja ajattele: ’Mitä saan aikaan tottelemattomuudellani? Vaikka rikkoisin sääntöjä päästäkseni tasoihin vanhempieni kanssa, joudunko mahdollisesti elämään siitä koituvien elinikäisten seurausten kanssa vielä paljon senkin jälkeen, kun tunteeni ovat tyyntyneet?’ Sen sijaan että tahallisesti toimisit väärin, on pikemminkin aika pysyä rauhallisena eikä toimia hätiköidysti.
Lopuksi tulee muistaa, että nuorena vaaditaan usein oikeutta päättää itse omista asioistaan. ’Kohtelette minua kuin pikkulasta. Miksi ette anna minun itse kantaa vastuuta kotitehtävistäni, huoneestani, ulkona liikkumisestani, ulkonäöstäni, ystävistäni ja nukkumaanmenoajastani?’ Monet nuoret tuntevat olevansa täysin kykeneviä tekemään omat sääntönsä. Mutta alussa mainittu John oppi, mikä on ....
Tottelevaisuuden arvo
”En välitä siitä, että sanotte minua ’pelkuriksi’”, sanoi John noille kahdelle tytölle. ”Minun täytyy totella äitiäni.” Tyttöjen syöksyessä ylittämään ajotietä John kulki tottelevaisesti ylikulkusillalle. Ylittäessään tietä hän kuuli renkaiden ulvovan. Katsoessaan alas hän näki, miten auto törmäsi tyttöihin ja viskasi heidät ilmaan. Toinen tytöistä sinkoutui vastaantulevan liikenteen kaistalle, missä toinen auto törmäsi häneen, ja hän sai surmansa. Hänen sisareltaan murskaantui jalka, ja se täytyi myöhemmin amputoida.
Tämä murhenäytelmä sai Johnin tajuamaan perin pohjin, miten vähän hänellä itsellään oli kokemusta. Hän oli nähnyt monien muiden nuorten noiden kahden tytön lisäksi juoksevan ajotien yli onnettomuuksitta. Hänen äitinsä muisti kuitenkin elävästi, että noin viisi vuotta aiemmin erään hänen ystävänsä lapsi oli saanut surmansa yritettyään juosta saman maantien yli. Koska hänellä oli enemmän kokemusta, hän laati sääntöjä suojellakseen poikaansa.
Johnin äiti, Thelma, kävi myöhemmin tyttöjen äidin luona lohduttamassa häntä. Sureva äiti selitti: ”Sanoin tytöille toistuvasti, että heidän täytyisi aina käyttää ylikulkusiltaa, mutta he eivät kuunnelleet. He päättivät siitä huolimatta juosta tien yli. Toivon tosiaan, että he olisivat olleet yhtä tottelevaisia kuin teidän poikanne.” Tottelevaisuudellaan John ilmeisesti pelasti henkensä.
Ei tietenkään aina ole kysymys elämästä tai kuolemasta, kun vanhempien laatimaa sääntöä rikotaan. Vähäisen nokkeluuden turvin voit toisinaan kiertää käytännöllisesti katsoen kaikki vanhempiesi asettamat säännöt. Mutta tottelemattomuus vähäpätöisissä asioissa saattaa muodostua tavaksi, jota on vaikea muuttaa. Sydän saattaa paatua väärintekemiseen. – Saarnaaja 8:11.
Johnin tottelevaisuus ei riippunut siitä, olivatko hänen vanhempansa näkemässä, sillä hän tiesi, että Jumala vaatii sellaista tottelevaisuutta. Hän halusi sen vuoksi miellyttää Jumalaa ja säilyttää siten hyvän omantunnon. (Efesolaisille 6:1) Sellaisen tottelevaisuuden täytyy lähteä sydämestä. Muuan viisas isä neuvoi lastaan: ”Pitäköön sydämesi minun sanoistani kiinni, noudata minun käskyjäni, niin sinä saat elää.” – Sananlaskut 4:4.
[Kuva s. 20]
Miten sinun pitäisi suhtautua vanhempiesi asettamiin sääntöihin?