Raha – julma isäntä

MAINONTA käyttää psykologisesti ovelia keinoja edistääkseen kulutusyhteiskuntaa. Se suostuttelee ihmisiä ’ostamaan sellaista, mitä he eivät tarvitse, rahalla jota heillä ei todellisuudessa ole, joskus sen takia, että he haluavat tehdä vaikutuksen ihmisiin, joista he eivät oikeastaan pidä’.

Monia kannustetaan hankkimaan paljon rahaa turvallisuuden saavuttamisen toivossa. Mutta johtaako tällainen haluttuun tulokseen?

Edellä mainittu Liz solmi lopulta taloudellisesti hyvin turvatun avioliiton. Hän kertoo: ”Naimisiin mentyämme meillä oli kaunis koti ja kaksi autoa, ja taloudellinen asemamme soi meille vapauden nauttia mistä tahansa, mitä maailmalla oli tarjottavana niin aineellisessa mielessä kuin matkailun ja huvitusten alalla. Kumma kyllä olin silti yhä huolissani rahasta.” Hän selittää, mistä se johtui: ”Meillä oli niin paljon menetettävää. Näyttää siltä, että mitä enemmän ihmisellä on, sitä turvattomammaksi hän tuntee olonsa. Raha ei tuonut vapautusta huolista ja peloista.”

Vaikka rahan tavoittelu on meidän aikamme tunnusmerkkejä, se harvoin tuottaa todellista tyydytystä. ”Rahan muuttuminen pakkomielteeksi voi tuntua luonnolliselta 1980-luvulla, tänä materialistisena aikana”, kirjoittaa taloustoimittaja David Sylvester sanomalehdessä Detroit Free Press. ”Näen silti tällaisen materialismin vain oireena omasta levottomuudestamme.”

Luotto vai velka?

Vaikka tulosi eivät sallikaan joidenkin ylellisyyksien ostamista, materialistinen yhteiskuntamme haluaisi saada sinut uskomaan, että sinulla on oikeus hankkia niitä. Omistamisesta saatavan nautinnon korostaminen on yhdessä inflaation kanssa johtanut siihen, että luottokorteilla eli muovirahalla ostaminen paisuu aina vain valtavammaksi. Perusteluna on, että ”ei ole järkevää lykätä ostamista, sillä tavaran hinta tulee varmasti kohoamaan”.

Englantilaiset ovat Euroopan ahkerimpia luotto- ja maksukorttien käyttäjiä, sillä heillä on kaikkiaan 22,6 miljoonaa tällaista korttia, kun taas ranskalaisilla niitä on vain 6,9 miljoonaa. Silti sanotaan, että Englannin muovirahamarkkinat ”eivät vielä ole täynnä”. Ajat ovat muuttuneet todella paljon. ”Ennen velka oli jotain sellaista, mitä piti välttää”, selittää aikakauslehti The Listener. ”Nykyään sitä nimitetään luotoksi, ja sitä suositellaan kuluttajille joka taholta.”

Niinpä maailma on nykyään huimissa veloissa, ja velka on uhkana maailman rikkaimmille maille. Yksityisillä ihmisillä on velkaantuneisuus suhteessa tuloihin suurempaa kuin koskaan ennen. Eikä tilanne suinkaan ole tällainen vain yhdessä maassa tai yhdessä maanosassa. ”Ennen vanhaan eivät mustat ostaneet mitään luotolla”, selittää eräs musta eteläafrikkalainen. Sitten hän lisää: ”Heidän luottonsa pitävät pystyssä monia liikeyrityksiä, kuten esimerkiksi huonekalukauppoja.”

”Meidän sukupolvemme elää yli varojensa, investoi liian vähän, elää kuin huomista ei koskaan tulisikaan – tai jos se tulee, niin sosiaaliturva pelastaa meidät kuiville”, kirjoittaa taloustoimittaja David Sylvester. Onko materialistinen elämänasenne tehnyt ihmiset onnellisiksi?

Murheelliset seuraukset

”Jupit purkavat painettaan kokaiinilla”, oli otsikkona lontoolaisessa Daily Telegraph -sanomalehdessä. Yhä useammat huikeaa palkkaa saavat nuoret valuuttakauppiaat, jotka valtavan paineen alaisina neuvottelevat kaupoista, kietoutuvat pahenevan vitsauksen, huumeidenkäytön, pauloihin.

Sama epidemia tuntuu myös Wall Streetilla, New Yorkin rahamaailman keskuksessa. Eräs Yhdysvaltain huumeviraston FDEA:n (Federal Drug Enforcement Administration) asiamies on sanonut: ”Asianosaiset ovat hyvin vaiteliaita. Kokaiinia ei nuuskata kaikkien nähden, mutta ei silti pidä erehtyä, sillä 90 prosenttia rahakeskuksen väestä hyväksyy sen käytön. Kaikkinainen paine, jota nämä nopeasti menestyneet nuoret miehet tuntevat, saa heidät pelkäämään kuollakseen sitä, että he eivät pysty tekemään kauppoja, elleivät ole jonkin huumeen vaikutuksen alaisena.”

Mutta rahamarkkinoita nykyään tahraava rikollinen toiminta ei suinkaan rajoitu huumeidenkäyttöön. Uutistiedot kertovat suuren luokan petoksista ja sisäpiirien kaupoista.

”Miten voivat ihmiset, jotka hankkivat yli miljoona dollaria vuodessa, tarvita rahaa niin kipeästi, että he ovat valmiita rikkomaan lakeja saadakseen sitä vielä enemmän?” kysyy Wall Streetin psykiatri Jay B. Rohrlich. Hän vastaa itse omaan kysymykseensä näin: ”Jotkut humaltuvat rahasta ja tulevat siitä samalla tavoin riippuvaisiksi kuin toiset alkoholista, kokaiinista ja muista huumeista.” Heille ”rahasta tulee vastamyrkkyä havaittuun riittämättömyyden tunteeseen”, hän selittää.

Yhä materialistisemmaksi muuttuvassa maailmassamme kiihkeää rahan ja tavaran perässä juoksua ei enää paheksuta. Ranskalaisessa Le Figaro -lehdessä äskettäin julkaistu haastattelututkimus osoittaa, että raha ei enää ”haise”. Kun haastatelluilta ranskalaisilta kysyttiin, mitä raha heidän mielestään voi tarjota, niin 45 prosenttia tarjosi kiintoisan vastauksen: onnellisuutta. Valitettavasti asia on kuitenkin aivan päinvastoin.

Kun liiallisen rahanhankkimishalun tiedetään aiheuttavan paljon murhetta ja tuskaa, niin onko mitään tehtävissä tällaisen halun vastustamiseksi?

Itsetutkistelua tarvitaan

Et ehkä tunne olevasi riippuvainen rahasta. Ajattelehan silti: Ovatko raha tai se mitä rahalla voi ostaa päällimmäisiä puheenaiheitasi? Pidätkö rahaa hyvin tärkeänä? Ajatteletko, ettei suhtautumisesi siihen ole mitenkään tavallisuudesta poikkeavaa ja että sinulla näin ollen on oikeus haluta sitä?

On epäilemättä olemassa se vaara, että ihminen joutuu rahan lumoihin, tulee sen orjaksi. Eräs viisas opettaja varoitti 2000 vuotta sitten rahan ”petollisesta voimasta” ja vertasi paljon rahan haluamista orjantappuroihin, jotka tukahduttavat lähellä olevat, hedelmää kantavat kasvit. (Matteus 13:22) Raamatussa varoitetaan myös, että ”rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri” ja että sitä tavoittelevat ’lävistävät itsensä joka puolelta monilla tuskilla’. – 1. Timoteukselle 6:10.

Kun raha saa vallan, siitä tulee totisesti julma isäntä. Silti siitä on myös hyötyä nykyajan maailmassa – rengin asemassa.