Suuri arvoitus

JOKIN aika sitten kysyttiin Englannissa eräässä tutkimuksessa: ”Jos voisit kysyä suoraan Jumalalta mitä tahansa, niin mitä haluaisit kysyä häneltä?” Kävi ilmi, että 31 prosenttia haastatelluista olisi halunnut tietää tämän: ”Mitä meille tapahtuu, kun kuolemme?”

Haluaisitko sinäkin kysyä samaa, jos sinulle tarjoutuisi siihen mahdollisuus?

Kuolema ”jos mikä on meille varmasti tuttu asia, ja se on niin meidän kuin kaikkien muidenkin elävien tiedossa”, kirjoittaa tutkija Mog Ball. Hyvin epätavallista on kuitenkin se – kuten Ball edelleen toteaa – että ”se ei kuulu tavallisilla ihmisillä keskustelujen yleiseen aihepiiriin. Kuolema ei ole sellainen asia, että siitä puhuttaisiin niiden kanssa, jotka ovat vähemmän tuttuja.” – Death.

Itse asiassa monet eivät halua edes ajatella kuolemaa. Teoksessa nimeltä World Book Encyclopedia sanotaan: ”Useimmat ihmiset pelkäävät kuolemaa ja koettavat olla ajattelematta sitä.” Tällainen pelko on todellisuudessa tuntemattoman pelkoa sen takia, että useimmille kuolema on arvoitus. Kun joku kuolee, hänestä puhuttaessa käytetään sellaisia kiertoilmauksia kuin että hän on ”mennyt pois”, ”vaipunut kuolonuneen”, ”nukkunut ikiuneen” tai jotakin muuta vastaavaa. Kun me kerran kaikki näemme kuoleman väistämättömänä tosiasiana edessämme, niin emmekö pysty kuvailemaan tarkemmin sitä, mitä meille kuolemassa tapahtuu?

Epäilijät väittävät meidän astuvan nyt kysymyksinemme olettamusten alueelle, jolla kaikki on täysin uskonvaraista. Britannica-tietosanakirjasta me luemme: ”Kuolema ei ole samaa kuin elämä. Sitä, mitä se on, voidaan silti vain arvailla.” Samainen tietolähde myös selittää: ”Käsitys, jonka mukaan ihmiset elävät kuolemansa jälkeenkin jossain muodossa, on vaikuttanut syvästi kaikkialla ihmisten ajattelutapaan, tunteisiin ja toimintatapaan. Tällainen käsitys esiintyy kaikissa uskonnoissa, joita on ollut ennen ja joita on nykyään.”

Millaisia nämä käsitykset ovat? Selvittävätkö ne sen, mitä ihmiselle todella tapahtuu hänen kuollessaan? Vai jääkö kuolema arvoitukseksi?