Muusikko valitsee todellisen sopusoinnun
”Herätkää!”-lehti haastattelee tunnettua länsisaksalaista muusikkoa.
Hans, miksi sinusta tuli muusikko?
Jo lapsena musiikin kuuleminen lumosi minut. 1950-luvun loppupuolella olin ihastunut sellaisten instrumentaaliyhtyeiden kuin The Shadows ja The Ventures soittamaan kitaramusiikkiin. Aloin ottaa kitaratunteja 11-vuotiaana.
Myöhemmin kiinnostuin klassisesta kitaramusiikista, ja aloin opiskella sitä ollessani 18-vuotias. Vuonna 1971 suoritin loppututkinnon, joka antoi minulle musiikinopettajan pätevyyden. Kolme vuotta opetin musiikkia nuorille ja annoin soittotunteja konservatoriossa. Vasta sitten aloin soittaa ”kevyttä” musiikkia ammattimaisesti.
Oli pikemminkin puhdas sattuma, että ”Verdestä”, kitaralla soittamastani instrumentaalikappaleesta, tuli hetkessä menestysiskelmä.
Mikä merkitys musiikilla on elämässäsi nykyään?
Soitan ja kuuntelen yhä hyvin mielelläni musiikkia – ja ansaitsen toimeentuloni sen avulla. Mutta ensimmäisellä tilalla elämässäni on nyt jotain aivan muuta, kuten hyvin tiedät.
Mitä sitten oikein tapahtui?
Tammikuussa 1977 yhtyeeseemme tuli uusi rumpali: Val. Saimme tietää, että hän oli Jehovan todistaja. Sovimme heti, ettemme puuttuisi hänen uskoonsa, koska uskonto on henkilökohtainen asia.
Lähdimme kiertueelle ja huomasimme pian, että hänen näkemyksensä moraalista, tupakoinnista ja uskonnollisista juhlista erosivat täysin meidän mielipiteistämme. Melkein joka päivä kävimmekin vilkkaita keskusteluja. Val käytti Raamattua vastauksissaan, ja tämä sai kiinnostukseni kasvamaan.
Mitä ajattelit uskonnosta aikaisemmin?
Olin aina uskonut jollain tavalla Jumalaan, mutta en milloinkaan käynyt kirkossa oma-aloitteisesti. Minusta tuntui, että Raamattua voisi ymmärtää vain, jos opiskelisi teologiaa. Kirkkoni ei kuitenkaan koskaan pystynyt antamaan minulle lujaa pohjaa uskolle, ja olin pettynyt pappeihin.
Toisaalta Val todella osasi vastata kysymyksiini. Aikaisemmin käymäni keskustelut esimerkiksi siitä, mistä Kain sai vaimonsa, olivat olleet tuloksettomia. Val selitti, että Kain meni naimisiin sisarensa kanssa. Se oli minusta tyydyttävä selitys. – 1. Mooseksen kirja 4:17; 5:4.
Val lahjoitti minulle Raamatun, ja aloin lukea sitä heti. Luin myös raamatullisia julkaisuja, joita hän toi minulle, ja sitten rupesin pommittamaan häntä kysymyksillä. Kerroin vaimolleni Birgitille oppimistani ihmeellisistä asioista, ja suureksi ilokseni hän tuli mukaan säännölliseen raamatuntutkisteluumme. Tämä tapahtui loppuvuodesta 1977.
Raamatun tutkiminen oli siis hyvin antoisaa?
Niin oli. Se avasi silmäni näkemään vastauksen tärkeään kysymykseen, josta olin usein keskustellut ystävieni kanssa. Emme olleet ikinä päässeet tyydyttävään ratkaisuun. Jokainen meistä kehitteli oman elämänfilosofiansa.
Päällimmäisenä mielessäni oli se elämän tosiasia, että ihmiset syntyvät, tekevät työtä, saavuttavat jotain ja sitten kuolevat. Mutta onko siinä kaikki? Mikä on elämän tarkoitus? Esimerkiksi jotkut nuoret sairastuvat varhain elämässään, ennen kuin ovat ehtineet edes kunnolla maistaa elämää. Monet ihmiset tietysti saavat voimia siitä epämääräisestä toivosta, että jokin jatkaa olemassaoloaan kuoleman jälkeen. Mutta se on laiha lohdutus. Tämän lisäksi havaitsin, etteivät ihmiset pysty selvittämään supervaltojen sen paremmin kuin yksilöidenkään välillä vallitsevaa vihamielisyyttä.
Minua sävähdytti syvästi kun huomasin, miten paljon ihminen voi oppia Jumalan sanasta, joka on kirjoitettu meidän hyödyksemme. Se ei antanut vain jotain epämääräistä toivoa, vaan lujan ja hyvin perustellun toivon. Raamatun tutkiminen esti minua vaipumasta epätoivoon maailman ongelmien vuoksi. Itse asiassa opin sen avulla selviytymään niistä.
Koska Val asui kaukana, hän järjesti myöhemmin erään lähellä asuvan pariskunnan, Gerhardin ja Barbaran, käymään luonamme. Gerhard oli muusikko kuten minäkin. Olin tavannut hänet silloin tällöin työskennellessäni studiossa, mutta olin hämmästynyt nähdessäni, miten paljon hän oli muuttunut.
Millaisia muutoksia tarkoitat?
Muistin Gerhardin pitkätukkaisena popmuusikkona, jolla oli hurja ilme kasvoillaan, joka käytti huumeita aika ajoin ja muutenkin vietti kevytmielistä elämää. Nyt hän oli niin muuttunut, että häntä oli vaikea tuntea. Hän tuntui rauhalliselta ja tasapainoiselta, lisäksi hän oli puhdas ja siisti. Tämä teki minuun erittäin suuren vaikutuksen.
Muitta mutkitta aloimme tutkia Raamattua kolme tai neljä tuntia viikossa käyttämällä kirjaa Totuus joka johtaa ikuiseen elämään. Koska en tupakoinut, käyttänyt huumeita enkä viettänyt moraalitonta elämää, ajattelin, että minun ei tarvitsisi tehdä kovinkaan suuria muutoksia elämässäni. Mutta kun opin tuntemaan Jumalan, ymmärsin, etteivät kristityt ole osa hänestä vieraantuneesta maailmasta, ja tämä herkisti omaatuntoani.
Mikä Jehovan todistajissa vetosi sinuun?
Muistan yhä sen, kun olimme ensimmäistä kertaa valtakunnansalissa. Siellä olevat ihmiset olivat aivan erilaisia kuin mihin olin tottunut. He ottivat toinen toisensa ystävällisesti vastaan ja säteilivät rakkautta ja ystävällisyyttä ja sopusointua.
Oivalsin tämän vielä selvemmin ”Voittoisan uskon” kansainvälisessä konventissa, joka pidettiin Münchenissä vuonna 1978. Täälläkin läsnäolijat olivat huomaavaisia ja kuuntelivat tarkkaavaisesti ohjelmaa. Heti konventin jälkeen minulla oli sovittu esiintyminen aivan ”tavallisen” baijerilaisen yleisön edessä. Illan kuluessa jotkut paikalla olleista päätyivät alkoholin vaikutuksen alaisina puukkotappeluun.
Muutenkin Jehovan todistajat olivat erilaisia. Maailmassa hälistään kovasti kuuluisuuksista. Kun ennen näyttäydyin missä tahansa, sana levisi nopeasti: ”Tuolla on Ricky King!” Mutta niin ei ollut Jehovan todistajien keskuudessa. Ohimennen sanoen minulle merkitsee paljon se, että minua puhutellaan oikealla nimelläni. Käytän passiini merkittyä taiteilijanimeäni, jolla voin harjoittaa liiketoimiani, vain ammattiini liittyvissä yhteyksissä.
Aikanaan tajusin, että minun piti tehdä vielä muitakin muutoksia. Musiikki oli ollut koko elämäni. Kaikki pyöri sen ympärillä, ja vaimoni sopeutui tällaiseen elämäntyyliin. Mutta sitten opin olemaan uppoutumatta niin täysin musiikkiin; opin, ettei se ollut tärkein asia elämässä. Me edistyimme edelleen, ja meidät kastettiin Jehovan todistajiksi vuonna 1979.
Voitko kertoa meille jotain musiikin vaikutuksesta ihmisiin oman kokemuksesi perusteella?
Kyllä voin. Musiikki vetoaa tunteisiin ja taipumuksiin ja voi voimistaa niitä. Tietyn tyyppisellä musiikilla on virkistävä, rentouttava vaikutus ihmisiin, ja se saa heidät hyvälle tuulelle. Tällainen musiikki korostaa melodiaa ja harmoniaa eikä tahtia tai rytmiä.
Mutta olen myös nähnyt kovan rockmusiikin aiheuttavan kuulijoissa aggressiivista ja väkivaltaista mielialaa, niin että nämä lopulta tappelivat esiintymislavan edessä. Sellaisen musiikin jyskyttävä rytmi saa ihmiset purkamaan tunteitaan.
Mitä sinun mielestäsi pitäisi ottaa huomioon, kun valitaan musiikkia kuunneltavaksi?
Olen heittänyt levyjä roskakoriin saatuani tietää, että ne edistivät spiritismiä ja paholaisen palvontaa. Voit tavallisesti tunnistaa tällaiset levyt niiden kansista tai laulujen sanoituksista.
On erehdys aliarvioida laulujen sanojen vaikutusta. Sanoittajilla tuntuu olevan jotakin jokaisen makuun. Nuorten muusikkojen ryhmät säveltävät usein lauluja, jotka perustuvat heidän omiin henkilökohtaisiin ongelmiinsa. Nämä miellyttävät kovasti toisia nuoria, jotka osaavat usein sanat ulkoa. Laulujen sanat saattavat kannustaa kokemaan ”vapauden” hurmaa käyttämällä huumeita tai liikaa alkoholia tai antautumalla moraalittomuuteen. Nykyään tämä sallivainen suuntaus on menettänyt jonkin verran suosiotaan, koska hillitön ”vapaudesta” nauttiminen on silmiinpistävän selvästi tuonut omat ongelmansa.
Myös viihde- ja tanssimusiikki voivat herättää vääränlaisia haluja. Monista kuulijoista voi tuntua, että heidän kumppaniltaan puuttuu sellainen iloisuus ja hellyys, joista esiintyjä laulaa. Taiteilija samastetaan usein siihen, mistä hän laulaa. Jotkut tuntemani ammattilaiset ovat tästä syystä todellisia suosikkeja naisten keskuudessa.
Kun joku sukeltautuu tähän haavemaailmaan, hän voi alkaa jumaloida esiintyjää. Ensin hän ehkä vain viattomasti pyytää nimikirjoitusta muistoksi. Mutta jotkut pitävät lopulta artistia ihanteenaan, ja nostamalla hänet jalustalle he tekevät hänestä palvonnan kohteen. He saattavat ripustaa tähden kuvan seinälle ja ruveta jäljittelemään hänen pukeutumistaan ja ulkoasuaan; näin he luopuvat omasta persoonallisuudestaan. Kristittyjen taas tulee pitää mielessään, että palvonta kuuluu vain Jumalalle.
Kuinka onnistuit yhdistämään ammattisi ja kristilliset velvollisuudet?
Jos minun yhä täytyisi ansaita toimeentuloni kiertelemällä ryhmän mukana, en haluaisi jatkaa ammattimuusikkona. Kun minun aikaisemmin täytyi matkustaa viikkokausia yhteen menoon, panin merkille, että maailman paine voimistui ja minä heikkenin. Tajusin, miten kipeästi tarvitsin viikoittaisia kristillisiä kokouksia ja kristittyjen toverieni seuraa. Nyt, kun tilanteeni on muuttunut, pystyn hoitamaan lisävastuuni vanhimpana paikallisessa Jehovan todistajien seurakunnassa.
Nykyisin sävellän ja kirjoitan kotona. Levytys tapahtuu myöhemmin studiolla. Toisinaan esiinnyn näyttämöllä joissakin juhlatilaisuuksissa ja silloin olen poissa kotoa vain vähän aikaa. Tietenkään minua ei näy lavalla jouluna tai uutenavuotena eikä myöskään karnevaaliaikaan, vaikka muusikot ansaitsevat parhaiten noina aikoina. Jos olisin aina menossa ja soittaisin melkein joka ilta, niin kallisarvoinen uskoni turmeltuisi.
Olen erittäin iloinen löydettyäni raamatullisen toivon vanhurskaasta uudesta järjestelmästä, ja haluan kertoa siitä edelleen mahdollisimman monille ihmisille. Kierrän säännöllisesti talosta taloon naapuristossani kertoen Valtakunnan sanomaa. Koska voin itse järjestää ajankäyttöni, johdan usein raamatuntutkisteluja kiinnostuneille keskellä päivää. Vaimoni ja minä iloitsimme suuresti, kun saatoimme auttaa nelihenkistä perhettä löytämään Raamatun totuuden.
Miten suhtaudut tulevaisuuteen?
Aina ennen kun ajattelin asevarustelukilpaa, nälänhätää, ympäristön saastumista ja muita maailman ongelmia – ja luulin, ettei muutoksesta ollut todellista toivoa – kysyin itseltäni, oliko elämällä lainkaan tarkoitusta. Nyt minulla on erilainen suhtautumistapa asioihin, koska tiedän, että Jumala valvoo kaikkea. Kuten Psalmissa 37:37, 38 (UM) osoitetaan, Jumalan puolella olevien tulevaisuus ”on rauhaisa”, mutta ”jumalattomien tulevaisuus leikataan pois”.
Ilmestyksen 21:4:n sanat sykähdyttävät minua yhä: ”Ja hän [Jumala] on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” Tämä merkitsee sairauden ja kuoleman loppumista, kaikkien ”entisten” ikävien asioiden loppumista. Silloin maasta tulee rauhaisa paratiisi.
Samoin kuin Raamatun tutkiminen toi todellisen sopusoinnun minun elämääni, niin Jumalakin saattaa koko luomakunnan kaikkeudessa rauhaisaan harmoniaan. – Keskustelu Hans Lingenfelderin kanssa.
[Kuva s. 13]
Elämäni muusikkona alkoi muuttua vuonna 1977
[Kuva s. 15]
Hans (kitaransoittaja keskellä vasemmalla) vaimonsa vieressä nauttimassa kristillisestä toveruudesta