Ihmeellisesti tehty elossa pysymistä varten

ELIMISTÖSSÄSI on ihmeellisiä ja hämmästyttäviä automaattisia mekanismeja, jotka auttavat sinua pysymään hengissä ja terveenä. Tarkastelkaamme lyhyesti muutamia näistä.

Yksi tällainen esimerkki liittyy keuhkoihisi. Ensiksikin pieni kurkunkansi sulkee tien keuhkoihin niellessäsi ruokaa. Yskiminen on toinen lenkki keuhkojen puolustusmekanismissa. Kolmanneksi keuhkoihin johtavissa hengitysteissä on värekarvaepiteeli, jonka limaiseen pintaan pienet tunkeutujat jäävät kiinni, ja pienten värekarvojen ylöspäin suuntautuva liike kuljettaa ne liman mukana pois.

Viimeisenä lenkkinä keuhkojen puolustuksessa ovat syöjäsolut, jotka ovat veren valkosoluja. Nämä terveyttä vaalivat solut nielevät vahingolliset mikroskooppisen pienet hiukkaset. Tällaisten mekanismien ansiosta keuhkomme toimivat jatkuvasti suojattuina.

Lukiessasi tätä palleasi supistuu ja veltostuu. Jokaisella supistuksella ilmaa kulkeutuu keuhkoihisi, ja kun lihakset veltostuvat, ilma työntyy ulos. Pallea saa komennon tämän tekemiseksi noin 15 kertaa minuutissa aivoissasi olevasta uskollisesta komentokeskuksesta, hengityskeskuksesta.

On kiinnostavaa, että Raamatun ensimmäinen kirja, joka kirjoitettiin 3500 vuotta sitten, käyttää heprealaista sanaa neʹfeš kuvailemaan sekä ihmistä että eläimiä. Tämä sana merkitsee kirjaimellisesti ”hengittäjää”.a Lääketieteellisesti täsmällisellä tavalla Raamattu osoittaa, että hengitys ylläpitää elämää ja että ilman ”sieraimissa” olevaa ”elämän hengen henkäystä” sekä ihminen että eläimet kuolisivat pian. – 1. Mooseksen kirja 1:20, 21, 24, 30; 2:7; 7:22.

Toisissa ikivanhoissa kirjoituksissa on kaikenlaisia olettamuksia hengityksen tarkoituksesta. Esimerkiksi kreikkalaisilla ja roomalaisilla filosofeilla oli sellainen kummallinen teoria, että hengitys piti tulen palamassa sydämen sisässä ja että tämä sisäinen tuli piti ruumiin sopivan lämpöisenä.

Tämä teoria pysyi suosittuna 1500-luvulle asti, ja vasta meidän vuosisadallamme hengityksen todellinen tarkoitus tuli selväksi. Ilmassa olevaa happea imeytyy vereen, joka kuljettaa sen elimistömme miljardeille soluille. Kukin elävä solu puolestaan käyttää happea energian tuottamiseen. Menemmepä minne tahansa maan päällä, joka puolella on saatavilla arvokasta happea tätä elämälle välttämätöntä tarkoitusta varten. Eräs muinainen opettaja sanoikin kreikkalaisten filosofien ryhmälle: ”Jumala, joka teki maailman ja kaiken siinä olevan, – – antaa kaikille elämän ja hengityksen ja kaiken.” – Apostolien teot 17:24, 25.

Hengityksellä on myös tärkeä osa elimistön puhtaana pitämisessä. Kun veri kulkee keuhkojen läpi, siitä poistuu hiilidioksidia ennen uuden happiannoksen imeytymistä. Kun liikumme, hiilidioksidin pitoisuus elimistössämme nousee. Hämmästyttävä mekanismi estää soluja tukehtumasta tähän jätteeseen. Kun veri virtaa aivojen läpi, pienikin hiilidioksidipitoisuuden nousu paljastuu nopeasti. Hengityskeskus vastaa tähän lisäämällä hengityksen tiheyttä ja syvyyttä.

Hengityksen säätely tapahtuu automaattisesti. Mutta aivan kuten moottoriajoneuvon automaattivaihteistossa on vaihdealueen valintavipu, niin hengitystäkin voidaan säätää tahdonalaisesti. Voimme olla kiitollisia siitä, että tämän mekanismin ansiosta voimme pidättää henkeämme ollessamme veden alla tai kiirehtiessämme ulos tupakansavun täyttämästä huoneesta. Mutta me emme voi pidättää henkeämme loputtomasti, koska automaattinen mekanismi tulee tahdonalaisen säätelyn tilalle, kun menetämme tajuntamme. Siten elimistö saa elämää ylläpitävää happea silloinkin, kun nukumme.

Sisälläsi oleva elämän virta

Elimistössä olevien solujen määrä ylittää ihmisen ymmärryksen. Varovainen arvio on 75 biljoonaa – tuo luku on 15000 kertaa suurempi kuin maapallomme asukasluku. Jotta jokainen näistä soluista saisi happea, tarvitaan kuljetusjärjestelmää, joka on monimutkaisempi ja tehokkaampi kuin minkään nykyisen kaupungin kuljetusjärjestelmä.

Elimistön kuljetusjärjestelmä toimii siten, että verta virtaa sydämen, valtimoiden, laskimoiden ja pienempien verisuonten verkoston läpi. Se on ”suljettu, noin 160000 kilometrin pituinen putkistojärjestelmä”, sanoo kirja The Human Body. Tämän arvion mukaan verisuonemme perättäin pantuina ulottuisivat neljä kertaa maapallon ympäri.

Tämä laaja verkosto kuljettaa myös pikkuruisia ravintohiukkasia, joita imeytyy vereen suolistosi seinämän läpi. Näin koko elimistö, jopa näennäisen mitättömätkin osat, saa ravintoa ja happea. Ihosi pinnalla kasvaa suunnilleen viisi miljoonaa ihokarvaa, ja hienonhienojen verisuonten verkosto ulottuu jokaisen karvan juureen. Siinä huolenpidossa, jonka jokainen pikku karvakin saa, on ihmettelemisen aihetta. ”Älkää ruvetko pelkäämään”, rauhoitti Jeesus opetuslapsiaan, ”teidän päänne hiuksetkin ovat kaikki luetut.” – Matteus 10:28, 30.

Veren sisältämien aineiden ansiosta elimistösi voi valmistaa arviolta kolme miljardia uutta solua joka minuutti. Hiuksen kasvu johtuu juuressa olevien solujen lisääntymisestä. Sitä mukaa kuin vanha iho hilseilee pois, uudet ihosolut lisääntyvät sen alla. Kun soluja hankautuu irti suolistosi seinämistä, uusia soluja muodostuu niiden tilalle. Joka sekunti miljoonia veren punasoluja valmistuu luuytimessäsi!

Kaikesta tästä toiminnasta aiheutuu luonnollisesti paljon kuona-aineita. Jälleen verivirta tulee apuun kuljettamalla hiilidioksidin ja pienet kuona-ainehiukkaset pois. Veren valkosolut, jotka kulkevat veren mukana kudoksiin, hävittävät suuret kuona-ainehiukkaset, esimerkiksi kuolleet solut. Suuri määrä näitä terveyttä vaalivia soluja kerääntyy tulehduskohtaan suorittamaan tehtäväänsä. Ennen kuin lääketiede pääsi perille näistä tosiasioista, Raamattu oli ilmaissut yksinkertaisesti: ”Lihan sielu [eli elämä] on veressä.” – 3. Mooseksen kirja 17:11, 14.

Selviytyminen verenhukasta hätätilanteessa

Oletko koskaan loukkaantunut niin, että seurauksena oli paha verenvuoto? Olisit saattanut kuolla, jos olisit menettänyt verta liian paljon. Mutta useimmiten hämmästyttävät hätämekanismit, joita tiede ei voi täysin selittää, auttavat torjumaan sellaisen lopputuloksen.

Kun verisuoni rikkoutuu, se supistuu, ja näin veren virtaus vähenee. Toinen mekanismi seuraa nopeasti. Veressä olevat verihiutaleet tulevat tahmeiksi loukkaantumiskohdan ympärillä ja kasautuvat yhteen. Sitten haavaan alkaa muodostua fibriinisäikeitä. Nämä sitovat verihiutaleet hyytymäksi, joka sulkee lopunkin verenvuodon.

Mutta mitä tapahtuu, kun edellä kuvatut mekanismit eivät pysty selviytymään tilanteesta? Runsas verenvuoto laukaisee muita mekanismeja. Valtimoissa olevat pienet reseptorit rekisteröivät nopeasti vähäisenkin verenpaineen laskun. Ne lähettävät viestejä aivoihin, jotka vastaukseksi saavat verisuonet supistumaan. Samanaikaisesti aivot käskevät sydäntä lyömään nopeammin. Jos verenvuoto jatkuu, aivot itsekin kärsivät seurauksista ja reagoivat voimistamalla näitä hermotoimintoja. Sydämen syke voi kohota normaalista noin 72 lyönnistä minuutissa jopa 200:n paikkeille. Miten tehokkaita tällaiset mekanismit ovat?

Supistuneet verisuonet vähentävät veren virtausta suurimpaan osaan elimistöä. Tämä yhdessä kohonneen sydämensykkeen kanssa ylläpitää verenpainetta. ”Mutta erinomaisen järjestelmän ansiosta”, huomauttaa tri A. Rendle Short kirjassaan Wonderfully Made, ”aivojen valtimot eivät supistu niin kuin muut verisuonet.” Sama pitää paikkansa sydänlihaksen sepelvaltimoista. Sen vuoksi veri virtaa lähes normaalisti näiden elintärkeiden elinten läpi. Professori Arthur Guytonin kirjan Textbook of Medical Physiology mukaan edellä mainittujen refleksien ”ansiosta verenhukka voi olla noin kaksi kertaa suurempi aiheuttamatta kuolemaa kuin olisi mahdollista niiden puuttuessa”.

Sillä välin toiset mekanismit toimivat lisätäkseen veren tilavuutta. Tri Miller selittää kirjassaan: ”Tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä on nestetilavuuden palauttaminen. Elimistö voi tehdä tämän itse laimentamalla verta, jos verenvuoto on riittävän hidasta. Kudoksista poistuu nesteitä; virtsan eritys vähenee automaattisesti ja suun kautta saatavaa vettä imeytyy enemmän vereen.” – The Body in Question.

Vaikka tri Miller kannattaakin verensiirtoa verenvuototapauksessa, hän myöntää: ”Pahin uhka elämälle ei ole veren vähyys sinänsä, vaan riittämätön nestemäärä. – – Plasman korvikkeiden – – antaminen on sopiva hätävara varhaisessa vaiheessa, koska se jäljittelee elimistön luontaista taipumusta palauttaa veren tilavuus verta laimentamalla.” Professori Guyton mainitsee: ”On kehitetty erilaisia plasman korvikkeita, jotka suorittavat lähes samoja tehtäviä [verenkierrossa] kuin plasma [veren nestemäinen osa].”

Elimistöllä on myös mekanismi happea kuljettavien punasolujen puutteen korvaamiseksi. Televisiodokumentti ”Onnettomuus” sarjasta The Living Body (Elävä ihminen) selitti: ”Tavallisesti luuytimemme tuottaa punasoluja noin kahdenkymmenen prosentin teholla. Tämä merkitsee sitä, että jos yhtäkkiä tulee veren punasolujen tarve, voimme kiihdyttää tuotantomäärän noin viisinkertaiseksi.”

Kuinka kiitollisia meidän pitäisikään olla siitä, että elimistössämme on onnettomuustilanteita varten tällaisia myötäsyntyisiä mekanismeja. Toisenlaiset mekanismit tulevat avuksemme tappavien mikrobien eli pieneliöiden uhatessa meitä.

Immuunijärjestelmäsi

Joskus elimistöömme pääsee vaarallisia bakteereja tai viruksia, ja ne onnistuvat lisääntymään sisällämme. Onneksi meillä on suuri joukko vastavoimia – veren valkosoluja – jotka hyökkäävät vieraiden tunkeutujien kimppuun ja tuhoavat ne. Hämmästyttävän mekanismin ansiosta, jota tiede ei vieläkään kykene täysin käsittämään, veren valkosolut eivät tavallisesti vahingoita elimistön terveitä soluja.

Olet ehkä televisiossa nähnyt näitä taitavia taistelijoita työssä. On ihmeellistä katsella, kuinka valkosolu nielaisee kuona-ainehiukkasen. Mutta vielä enemmän herättää kunnioitusta katsella, kun valkosolu tutkii elimistön omaa, viruksen tartuttamaa solua ja sitten yhdessä toisen valkosolun kanssa tappaa tunkeilijan. Siten infektio pysähtyy.

Jos tappava virus tai muu vieras mikrobi on tunkeutunut elimistöön ensimmäistä kertaa, immuunijärjestelmältäsi saattaa kulua muutama päivä sen tuhoamiseen. Ensin täytyy löytyä oikea lymfosyytti eli imusolu (erityisen tyyppinen veren valkosolu). Elimistössä on miljoonia lymfosyyttejä, joista valita; kukin kykenee valmistamaan yhdenlaisen aseen, joka on tarkoitettu tietyntyyppisiä viruksia varten.

Kun oikea lymfosyytti on löytynyt, se lisääntyy rajusti. Muutamassa päivässä verivirta on täynnä näitä taistelijoita, jotka joko käyvät kiinni viholliseen ja tuhoavat sen tai tuottavat vasta-aineita, jotka tekevät vihollisen toimintakyvyttömäksi ja merkitsevät sen tuhoamista varten. ”Vasta-aine kiinnittyy viruksen pinnan molekyyleihin jokseenkin samaan tapaan kuin avain sopii lukkoon”, selittää kirja The Body Machine.

Immuunijärjestelmälläsi on toinenkin merkittävä kyky. Kun oikea ase on löytynyt, immuunijärjestelmä muistaa sen. Tämä merkitsee sitä, että elimistö voi tuottaa nopeasti vasta-ainetta, jos samantyyppinen mikrobi hyökkää myöhemmin uudelleen. ”Ihminen joka on läpikäynyt jonkin lastentaudin, esimerkiksi tuhkarokon, sikotaudin tai vesirokon, ei ole tavallisesti altis tämän taudin seuraavalle hyökkäykselle”, selittää luonnontieteiden oppikirja Elements of Microbiology.

Yhteistyössä tämän muistamiskyvyn kanssa lääketiede on saanut aikaan paljon hyvää. Rokotukset saavat immuunijärjestelmän tuottamaan vasta-aineita sellaisia tauteja vastaan, joita henkilöllä ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Tällä tavoin lapset hankkivat vastustuskyvyn joillekin taudeille. Mutta tietyt taudit uhmaavat ihmisen ponnisteluja niiden saamiseksi hallintaan.

”Kun vasta-aineista opitaan enemmän, se saattaa johtaa siihen, että joitakin sairauksia, kuten esimerkiksi syöpää ja heinänuhaa, voidaan hillitä paremmin”, kertoo kirja Elements of Microbiology. Se lisää: ”Tulevaisuudessa tapahtuvan tutkimuksen pitäisi antaa tarkempaa tuntemusta siitä, kuinka immuniteetti voitaisiin säilyttää vahvana vanhuuteen asti, jotta kaikkien ihmisten terveyttä voitaisiin parantaa ja elinikää pidentää.” Kuitenkin vuonna 1981, tämän luonnontieteiden oppikirjan julkaisemisvuonna, tunnistettiin tauti nimeltä aids (immuunikato). Kuten sen nimi osoittaa, aids-virus käy elimistön immuunijärjestelmän kimppuun ja jättää uhrit puolustuskyvyttömiksi tiettyjä tauteja vastaan.

Huomaatko ristiriidan? Ihmisruumis on tosiaankin tehty pysymään elossa. Se puolustaa, korjaa ja uudistaa itseään ihmeellisellä tavalla. Kuitenkin jotakin puuttuu. Joidenkin tautien, kuten aidsin, ennaltaehkäisy on tosin mahdollista noudattamalla Raamatun periaatteita. (Apostolien teot 15:28, 29; 2. Korinttolaisille 7:1) Mutta toiset taudit, kuten syöpä, iskevät jopa joihinkin sellaisiin ihmisiin, jotka ovat huolellisesti yrittäneet estää taudin puhkeamisen. Miksi on näin? Tehtiinkö ihminen elämään vai kuolemaan? Tähän kysymykseen vastataan Herätkää!-lehden myöhemmin ilmestyvässä numerossa.

[Alaviitteet]

[Kaavio s. 16]

(Ks. painettu julkaisu)

Kurkunkansi on yksi monista mekanismeista, jotka suojelevat keuhkojasi

Kurkunkansi auki

Kurkunkansi kiinni

Henkitorvi

Ruokatorvi

[Kaavio s. 17]

(Ks. painettu julkaisu)

Verisuonten verkosto ulottuu elimistön jokaisen karvan juureen

Karvatuppi

Verisuoni

[Kuva s. 18]

Elimistö uudistaa itseään tuottamalla arviolta kolme miljardia solua minuutissa

Solun poikkileikkaus

[Kuva s. 19]

Meillä on jo syntyessämme immuunijärjestelmä, joka taistelee tauteja vastaan