Vanhemmat jotka ovat huolehtineet kotitehtävistään
VANHEMMAT, jotka huolehtivat kotitehtävistään, antavat lapsille kaiken sen, mitä he todella tarvitsevat. Ilmeisestikin tähän sisältyy enemmän kuin vain laskujen maksaminen. Tällaiset vanhemmat auttavat lapsiaan myös kehittämään oikeita arvoja ja asettamaan oikeita tavoitteita elämässään, ja he antavat lapsilleen paljon aikaa ja rakkaudellista huolenpitoa.
”Kun lapset olivat nuorempia, me konttasimme lattialla heidän kanssaan, rummutimme kattiloita, pidimme pannumyssyjä päässä kypärinä ja heiluttelimme kauhoja toisiamme kohti näytellessämme kuuluisia Raamatun henkilöitä historiallisissa tapahtumissa”, selittää Wayne, neljän lapsen isä. ”Lapset pitivät siitä valtavasti.”
Lasten varttuessa Wayne ja hänen vaimonsa Joanne muuttivat opetusmenetelmiään, mutta he jatkoivat kuitenkin lastensa mielikuvituksen ja oppimishalun ruokkimista. Siten he sovelsivat joitakin opettamisen parhaita periaatteita. Yhdysvaltain kansallisen englanninopettajien liiton puheenjohtaja Julie M. Jensen uskoo, että hyvä opettaja ei koskaan unohda sitä riemua, jota hän itse tunsi lapsena oppiessaan jotakin uutta, ja hän ruokkii tätä tunnetta oppilaissaan.
Kiitoksen tärkeys
Wayne ja Joanne kehittivät tavan auttaa lapsiaan koulutehtävissä. Keittiössä on kori, johon lapset tuovat arvosanoin varustetut koepaperinsa tullessaan kotiin koulusta. Joanne tarkastelee niitä sillä aikaa, kun lapset leikkivät tai tekevät läksyjään, ja illallisen aikaan perhe usein keskustelee niistä. Paremmin arvosanoin varustetut kiinnitetään näkyville jääkaapin oveen tai seinille keittiössä, joka muistuttaakin sotkuista taidegalleriaa.
”Se on meidän tapamme antaa lapsillemme kiitosta”, sanoo Joanne, ”ja se saa heidät kukoistamaan.” Olohuoneessa on toinen kori, johon tuodaan tehdyt läksyt ennen nukkumaan menoa. Joanne selittää: ”Näin meidän ei tarvitse etsiä niitä aamulla, kun lapset kiirehtivät kouluun.”
Beatrice, kahden tytön äiti, myös koristaa keittiönsä lastensa koulutehtävillä. Hän sanoo: ”Teen sen, koska olen ylpeä lapsistani ja haluan heidän tietävän sen.”
Dallasissa Texasissa Yhdysvalloissa toimiva koulupiiri (Independent School District) tunnustaa kiitoksen suuren arvon ja kannustaa vapaaehtoisia opettajiaan viljelemään runsaasti seuraavanlaisia kannustavia ilmauksia: Loistavaa! Paljon parempi. Jatka samaan tapaan. Hyvä. Sepä hyvin keksitty. Aivan oikein. Hyvin taiteellinen. Hyvin oivallettu. Erinomaista työtä. Nyt olet oivaltanut asian oikein. Arvostan sitä, miten kovasti yrität.
Jos olet isä tai äiti, voisitko sinäkin antaa kannustusta useammin?
Tuen antaminen muilla tavoin
Sen lisäksi, että vanhemmat kiittävät lapsiaan heidän ponnisteluistaan, he huolehtivat omista kotitehtävistään luomalla läksyjen lukemiselle kotona otollisen ilmapiirin. He saavat lapset kiinnostumaan siitä, että he voivat lukea ja oppia ympärillään olevasta maailmasta.
Julie selitti: ”Vanhempani tukivat minua järjestämällä niin, ettei mikään häirinnyt läksyjentekoaikaani. Minulla oli kotona tietty paikka jossa tein kotitehtäviäni, ja olin toisten perheenjäsenten saavuttamattomissa kunnes olin saanut ne valmiiksi. Läksyjen lukemisen aikana minua ei vaadittu osallistumaan kotitöihin. Siten vältettiin häiritsemästä keskittymistäni.”
Mark kertoo, miten hänen vanhempansa tukivat häntä ja hänen sisariaan: ”He pitivät huolen siitä, että meillä oli aina käytettävissämme sanakirja ja muita kirjoja, joista olisi apua opinnoissamme. He kannustivat meitä kokoamaan oman kirjaston antamalla meidän ostaa kirjoja, joista olimme kiinnostuneita, meidän tarvitsematta maksaa niitä omista viikkorahoistamme.”
”Aloitimme lukuohjelman lapsillemme, kun he olivat noin kolme kuukautta vanhoja”, selittää Althea, neljän lapsen äiti. ”Sitä oli vaikea noudattaa, koska monien nykyajan naisten tavoin minun piti käydä työssä. Tehdäkseni tilaa sille minun täytyi ostaa aikaa muista toiminnoista. Lapsilla oli yli 300 kirjaa, lastenloruja, tiedekirjoja ja kaikenlaisia muita kirjoja. He toivat aina mielikirjansa minulle, jotta lukisin niitä heille. Toisinaan yritin hypätä joitakin osia yli lyhentääkseni lukuhetkeä, mutta se ei onnistunut. Lapset tiesivät aina mikä osa puuttui, ja muistuttivat siitä minua kertomalla sen itse ulkomuististaan!”
Suomalainen Johan kertoo, että hänen vanhempansa lukivat hänelle 10–15 minuuttia joka ilta ennen nukkumaan menoa. ”Minä sain valita kertomuksen”, selittää Johan. ”Äiti esitti kertomuksen henkilöitä. Sisareni ja minä aloimme pitää niin paljon tästä järjestelystä, että silloinkin kun vanhemmillani ei ollut aikaa lukea meille, otimme jonkin kirjan esille ja yritimme lukea sitä keskenämme. Tämä auttoi meitä kehittämään hyvät lukutottumukset. Se on tehnyt koulutyöstämme helpompaa ja laajentanut maailmaamme.”
Sri Lankassa asuva Ravindira piti kovasti siitä, että hänen isänsä laittoi hänet nukkumaan, koska tämä luki niin ilmeikkäästi. ”Mielikertomukseni nukkumaanmenoaikaan oli tarina siitä, miten kameli sai kyttyränsä. Isä matki erilaisia ääniä ja nauroi ja teki kaikkea muutakin lukiessaan. Sen tarkoituksena oli saada minut nukkumaan, mutta sehän vain piti minut entistä enemmän hereillä ja sai minut haluamaan lisää. Hän ei ollut ymmärtävinään tätä, mutta hän tiesi kyllä täsmälleen mitä hän teki. Myöhemmin, kun olin vanhempi, hän antoi minun kantaa kirjat takaisin kirjastoon. Tunsin siksi itseni tärkeäksi, ja se edelleen kannusti minua nauttimaan lukemisesta.”
Susan kuvailee, miten hänen isänsä auttoi häntä: ”Isä teki mielellään retkiä luontoon. Hän otti minut mukaansa joka paikkaan: museoihin, lintupuistoihin, kirjastoihin tai metsään poimimaan marjoja. Toisinaan vain tutkimme tuntemattomia metsäalueita. Tulimme kotiin täynnä naarmuja, mutta se oli valtavan mukavaa. Nuo retket antoivat tarkoitusta kouluopinnoilleni.”
Emilo Puerto Ricosta muistelee: ”Äitini halusi meidän tietävän, että me opimme kaiken aikaa. Kun tulin kotiin koulusta, hän kysyi: ’No, mitä opit tänään?’ Jos sanoin: ’En mitään’, hän vastasi kysymällä: ’Mitä tarkoitat sanomalla, ettet mitään? Onhan sinun jotakin täytynyt oppia.’ Hän jatkoi kyselemistään, kunnes kerroin hänelle, mitä olin oppinut. Hän toimi samoin kahden veljeni suhteen. Hän halusi meidän tietävän, että olimme hänelle hyvin tärkeitä ja että hän välitti meistä. Tämä teki meistä hyvin kiinteän perheen.”
Läheisten suhteiden luominen perheessä
Menestyvän perheen jäsenet tulevat hyvin toimeen keskenään, mutta tämä vaatii ponnistelua. Niinpä vanhemmat, jotka huolehtivat omista kotitehtävistään, pyrkivät luomaan yhteistoiminnallisen perhehengen.
”Me keskustelemme perheen asioista rehellisesti ja lähes päivittäin”, huomauttaa Carol, kahden teini-ikäisen tyttären yksinhuoltaja. ”Toisinaan tytöt eivät kerro omista ongelmistaan, koska heistä tuntuu, että minulla itselläni on jo tarpeeksi ongelmia. Huomaan kuitenkin, milloin he jättävät kertomatta niistä, sillä he alkavat kinastella typeristä asioista. Minun täytyy muistuttaa heitä siitä, että perhejärjestely toimii parhaiten, kun puhumme ongelmistamme toisillemme rehellisesti.”
Raha aiheuttaa ongelmia monissa perheissä, mutta Carol kertoo, että koska hän on avoimesti puhunut perheen taloudellisesta tilanteesta, hän on saanut osakseen tyttäriensä tuen. Hän selittää: ”Kannustan heitä etsimään oman työpaikan voidakseen ansaita rahaa niitä ylimääräisiä tavaroita varten, joita he haluaisivat. Kunnioitan heitä siksi, että he ansaitsevat itse rahansa, ja annan heidän tuntea, että se todella on heidän omaa rahaansa.”
Jotkut vanhemmat käyttävät perheen taloudellista tilannetta hyväksi opettaakseen lapsilleen rahankäyttöä, pankkiasioiden hoitamista ja laskutaitoa. ”Olemme tämän järjestelyn avulla onnistuneet opettamaan lapsillemme vielä yhden asian”, huomauttaa Henry, kolmen pojan ja yhden tytön isä, ”nimittäin yhteistyön perheen toiminnoissa siten, että kaikki ovat mukana.”
Entä mistä vanhemmat voivat löytää ajan tällaisiin kotitehtäviin? Audrey, kahden lapsen äiti, sanoo, että tiukan aikataulunsa vuoksi hän pyytää lapsiaan tulemaan mukaansa asioille. Matkalla hänellä on aikaa puhua heidän kanssaan.
Ongelmien käsitteleminen
Voidakseen huolehtia kotitehtävistään hyvin vanhempien tulee oppia kuuntelemaan lapsiaan huolellisesti. Raamatun sananlasku sanookin: ”Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää.” (Sananlaskut 1:5) Tarkkaavainen kuuntelu rakentaa luottamusta, ja tämä on ehdottoman tärkeää, jotta ongelmia voitaisiin käsitellä menestyksellisesti.
Esimerkiksi kun Leon ja Carolyn saivat tietää vanhimman tyttärensä Nikin jäävän tahallaan pois joiltakin oppitunneilta, Carolynin ensireaktio oli syyttää tästä koulutovereiden huonoa vaikutusta. Leon kuitenkin selitti: ”Ehdotin, että jättäisimme tuomitsemisen siihen asti, kunnes tietäisimme kaikki tosiasiat.”
Leon huomauttaa: ”Mutta sittenkin tarvittiin viikon ajan kärsivällistä, hellävaraista kyselemistä ja kuuntelemista ennen kuin saimme selville Nikin ongelman perimmäisen syyn. Mikä järkytys se olikaan meille! Nikistä tuntui, että me emme olleet kiinnostuneita hänestä, koska olimme olleet niin kiireisiä omissa toimissamme! Teimme Carolynin kanssa tarpeelliset muutokset, ja Nikki puolestaan vastasi tähän tulemalla valppaammaksi omien vastuittensa suhteen kotona ja koulussa.”
Danilla ja Dorothyllä on kahdeksan lasta. Nämä viettävät puolitoista tuntia joka päivä koulubussissa, ja huononevat olosuhteet siellä ovat aiheuttaneet suuren ongelman. ”Kun vanhemmat lapset olivat vielä koulussa, heidän oli helppo käyttää aika bussissa kotiläksyjen tekemiseen tai rästiin jääneen aineiston lukemiseen”, Dan huomautti. ”Mutta vain 12 vuodessa tuo kaikki on muuttunut. Nyt siellä on monia epäterveitä häiriötekijöitä, kuten esimerkiksi rumaa kielenkäyttöä, äänekästä rockmusiikkia ja tupakasta ja marihuanasavukkeista lähtevää savua, tavallisesti bussin takaosassa.”
Dan selitti, että he pohtivat tätä ongelmaa yhdessä lasten kanssa. ”Heräsi kaksi ajatusta”, hän huomautti. ”Lapset istuvat niin lähellä bussinkuljettajaa kuin mahdollista, ja heille kullekin annetaan keveillä korvakuulokkeilla varustettu radionauhuri. Nyt lapset voivat eristäytyä häiriön aiheuttajista ja kuunnella kevyttä musiikkia samalla kun he lukevat tai tekevät helpompia kotiläksyjään. Ratkaisu vaikuttaa melko yksinkertaiselta, mutta se on tepsinyt!”
Työskenteleminen koulujärjestelmän puitteissa
Kouluvuoden aikana oppilaat viettävät noin kuusi tuntia päivässä opettajien suoranaisen vaikutuksen alaisuudessa. Vanhemmat, jotka ymmärtävät, mitä tämä merkitsee heidän lastensa oppimismahdollisuuksia ajatellen, haluavat pitää huolta siitä, että tämä aika on hyvin käytettyä. Muuan kolmen lapsen äiti selitti, miten hän on huolehtinut tästä miehensä kanssa.
”Kun John ja minä olimme tyytymättömiä yhden lapsemme oppitunteihin”, hän kertoo, ”me menimme kouluun ja sovimme opinto-ohjaajan, opettajan tai rehtorin kanssa sopivista muutoksista. Olimme syvästi kiinnostuneita lastemme koulutuksesta aivan sen alusta loppuun asti. Nyt kun se on ohi, olemme tyytyväisiä siitä, että he saivat parasta mahdollista opetusta, mitä oli tarjolla.”
Lapset saattavat tarvita apua läksyjensä tekemisessä, ja vanhempien kotitehtäviin tulisikin kuulua lasten auttaminen tässä. Isä tai äiti tekee kuitenkin viisaasti ollessaan yhteistoiminnassa koulujärjestelmän kanssa. Wesley sanoo: ”Muistan vanhemmistani sen, että he eivät koskaan sekaantuneet opettajan opetusmenetelmiin. He ymmärsivät, että opetusmenetelmät voivat vaihdella.
”Esimerkiksi kun minua ihmetytti se tapa, jolla minun olisi pitänyt ratkaista eräs matemaattinen ongelma, isä antoi minulle oikean vastauksen ja antoi minun itse ponnistella ongelman selvittämiseksi, kunnes löysin ratkaisun. Tiesin löytäneeni oikean ratkaisun, kun olin päätynyt samaan lopputulokseen kuin isä.”
Ei mikään helppo tehtävä
Kuka tahansa lapsi voi kertoa, että jotkin läksyt ovat vaikeampia kuin toiset. Mutta teidän vanhempien kotitehtävät ovat vielä paljon vaikeampia kuin mitkään kotiläksyt, joita teille annettiin koulussa. Lasten kasvattaminen menestyksellisesti on tosiaan monimutkainen ja pitkäaikainen tehtävä. Jotkut ovat kutsuneet sitä 20-vuotisohjelmaksi.
Menestyksen salaisuus on muun muassa siinä, että vanhemmat ovat tarkkaavaisia, ystävällisiä ja ymmärtäväisiä, tuntevat lapsensa hyvin ja kohtelevat heitä yksilöinä. Muista, että lapsesi todella tarvitsevat henkilökohtaista huomiota, ja sitä osoitetaan olemalla rakkaudellisen kiinnostunut heidän hyvinvoinnistaan. Ruoki heidän oppimishaluaan, ja auta heitä tekemään tiedon hankkimisesta miellyttävä kokemus.
Kaikki ponnistelut ovat vaivan arvoisia
Te vanhemmat, jotka teette omat kotiläksynne, olette uhrautuvaisia, ette nautinnonhaluisia. Te olette valmiita tekemään tarvittavia muutoksia. Te tajuatte, että auttaaksenne lapsianne teidän täytyy ’olla lähellä’, ja teidän täytyy uhrata itseänne antamalla aikaa, rakkautta ja huolenpitoa, jota lapsenne todella tarvitsevat.
Kun te huolehditte omista kotitehtävistänne, tuloksia voidaan verrata sellaisen maanviljelijän satoon, joka muokkaa maan hyvin ja sitten kylvää siementä ja kasvattaa ja kastelee sitä mitä on kylvänyt. Voit saada palkaksi ihastuttavan sadon. On juuri niin kuin Raamattu sanoo: ”Totuta poikanen [tai tyttönen] tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.” – Sananlaskut 22:6.
[Tekstiruutu s. 11]
Mitä muuta vanhemmat voivat tehdä?
Nykyajan yhteiskunnassa opettajat ja koulut ovat tärkeitä tekijöitä lasten menestyksellisessä kehityksessä. Tämä ei merkitse sitä, että opettajat voisivat korvata vanhempien osan, mutta he voivat tärkeällä tavalla auttaa lasten kasvattamisessa menestyksellisesti. Teillä vanhemmilla on siis vielä yksi kotitehtävä: olla mahdollisimman hyvässä yhteistoiminnassa sen koulun opetusohjelman kanssa, jossa lapsenne ovat.
Entä jos koulu järjestää jotakin erikoistoimintaa tai -ohjelmaa? Esimerkiksi eräässä Massachusettsissa Yhdysvalloissa sijaitsevassa koulussa järjestettiin oppilaitten stipendienjakotilaisuus. ”Menin sinne, koska halusin lasteni tietävän, että olin ylpeä heistä”, selitti Joanne, neljän pojan äiti. 20 oppilasta sai tuona päivänä stipendin hyvän koulumenestyksensä johdosta, ja kuitenkaan useimpien vanhemmat eivät olleet läsnä. Luuletko, että heidän poissaolonsa kannusti heidän lapsiaan menestymään paremmin koulussa? Tuskin!
Harkitse myös opettajien osaa. Koulut järjestävät usein iltoja, joina esitellään oppilaiden töitä ja joina tarkastellaan heidän edistymistään heidän vanhempiensa kanssa, ja monet opettajat uhraavat henkilökohtaista vapaa-aikaansa valmistautuakseen näitä tilaisuuksia varten. Muuan opettaja huomautti: ”Meilläkin on oma perheemme ja oma elämämme elettävänä. On hyvin masentavaa, kun käyttää paljon aikaa johonkin erikoistilaisuuteen valmistautumiseen ja näkee vain yhden, kaksi tai kolme isää tai äitiä ilmaantuvan paikalle koko iltana.”
Vanhempina te saatatte aika ajoin odottaa koulujen ja opettajien tekevän myönnytyksiä teidän lastenne erikoistarpeiden täyttämiseksi. Eikö teidänkin pitäisi olla halukkaita tekemään samanlaisia uhrauksia tukeaksenne koulujärjestelmän ponnisteluja, varsinkin kun se pyrkii auttamaan lapsianne kasvamaan menestyviksi aikuisiksi?
Kirjanen ”Koulu ja Jehovan todistajat”, joka on julkaistu auttamaan vanhempia ja opettajia ymmärtämään paremmin toisiaan ja olemaan yhteistoiminnassa toistensa kanssa, esitti seuraavan tehtävän Jehovan todistajille, joilla on lapsia: ”On – – tärkeää, että vanhemmat tutustuvat lastensa opettajiin, järjestävät niin, että voivat tavata heidät ja puhua heidän kanssaan. – –
”Todistajaisän tai -äidin tulisi sellaisessa keskustelussa kertoa opettajalle, että he odottavat lapsiltaan oikealaatuista kristillistä käytöstä ja että jos nämä käyttäytyvät huonosti, he haluavat tietää siitä. Vanhempien tulisi saada opettaja myös vakuuttuneeksi siitä, että he tukevat kaikkea opettajan antamaa järkevää kuria ja toimivat sen hyväksi myös kotona.
”On muitakin tapoja, joilla vanhemmat voivat auttaa: Huolehtikaa siitä, että lapset saavat riittävän aamiaisen ennen kouluun lähtöä. Huolehtikaa siitä, että he ovat suorittaneet kotitehtävänsä ja että heillä on kaikki kirjat mukana. Kunnioittakaa aina koulun sääntöjä ja odottakaa lasten toimivan samoin. Keskustelkaa lastenne kanssa siitä, mitä koulussa on tapahtunut, ja kaikista ongelmista, joita he siellä mahdollisesti kohtaavat.”
Etkö olekin samaa mieltä siitä, että nämä ovat hyviä ehdotuksia? Sovellatteko te vanhempina niitä? Kotitehtäviinne kuuluu sen tekeminen.
[Tekstiruutu s. 12]
Kysymyksiä vanhempien itsetutkistelua varten
1. Olenko aidosti kiinnostunut lasteni koulunkäynnistä?
2. Tunnenko heidän opettajansa?
3. Tietävätkö opettajat, että arvostan heidän ponnistelujaan?
4. Pidänkö huolen siitä, että lapseni suhtautuvat koulutyöhönsä vakavasti?
5. Pidänkö huolen siitä, että heidän kotiläksynsä tehdään hyvin ja ajoissa?
6. Suhtaudunko myönteisesti tietoon ja oppimiseen?
7. Näkevätkö lapseni minun lukevan ja tutkivan?
[Kuva s. 7]
Lukeminen ruokkii lapsen tiedonhalua ja mielikuvitusta
[Kuva s. 8]
Vanhemmat, jotka varaavat aikaa lukeakseen lapsilleen, lujittavat perhesidettä
[Kuva s. 9]
Perheen yhteiset retket museoon tai maaseudulle voivat olla todella hauskoja – ja opettavainen kokemus
[Kuva s. 10]
Lapsesi tarvitsevat henkilökohtaista huomiota