Nuoret kysyvät:
Pitäisikö minun kertoa ystäväni rikkomuksesta?
”EN VOINUT uskoa hänen tekevän sellaista”, muistelee Lee. Lee oli ajelemassa polkupyörällään serkkunsa kanssa, kun hän ällistyksekseen näki parhaan ystävänsä Chrisin nuorisojoukossa.
Chris poltti tupakkaa.
Lee oli järkyttynyt, sillä tämä oli Chrisin tunnustamien kristillisten uskonkäsitysten vastaista – puhumattakaan hänen vanhempiensa toiveista. (2. Korinttolaisille 7:1) Chris pudotti vaivihkaa savukkeensa ja tumppasi sen jalallaan, mutta Lee näki kaiken. Sen jälkeen hän sai tietää, että tupakanpoltto oli vain alkua Chrisin ongelmille, jotka kaikki olivat peräisin siitä huonosta seurasta, jossa hän oli. Lee ymmärsi, että hänen ystävänsä tarvitsi apua ja ettei hän itse pystynyt antamaan sitä. Samaan aikaan hän oli haluton kertomaan kenellekään kyseisestä ongelmasta. Lee selittää: ”Hän oli ystäväni, enkä halunnut kannella.”
Ehkäpä sinä olet ollut samanlaisessa tilanteessa – olet yhtäkkiä huomannut, että joku ystäväsi leikittelee huumeilla, kokeilee sukupuolisuhteita, lunttaa tai varastaa. Eräs suosittu nuorten aikakauslehti sanoo: ”Kanteleminen. Juoruaminen. Kielikellona oleminen. Jotkut teini-ikäiset pelkäävät, että he tekevät juuri sellaista, kun he puhuvat ystävänsä puolesta.”
Vaitiolon lupaus
Erheellinen uskollisuus näyttää olevan pääsyy siihen, miksi nuoret pidättyvät kertomasta ystäviensä väärinteoista. Koska he ajattelevat kurin olevan jotakin vahingollista, kielteistä ja epäedullista, he luulevat tekevänsä ystävälleen palveluksen salaamalla hänen ongelmansa. Televisio ja elokuvateollisuus ovat ruokkineet tätä käsitystä saamalla asian näyttämään siltä, että vain moraalisesti halveksittavat ilmiantajat ja ”vasikat” paljastavat tovereitaan. Tämän takia nuorten parissa pidetään usein kiinni kirjoittamattomasta vaitiolon lupauksesta. Carl-niminen nuori mies sanookin: ”Tarkoitus on suojella ystäviäsi. Toisista ei yksinkertaisesti kannella!”
Tuon lupauksen rikkomisesta saattaa seurata ikätoverien pilkkaa ja mahdollinen ystävyyden menetys. Eräässä ’Teen-aikakauslehden kirjoituksessa kerrotaan esimerkiksi Debbie-nimisestä tytöstä, joka sai tietää ystävänsä Karenin olevan myymälävaras. Yrittäessään auttaa Debbie päätti kertoa siitä Karenin vanhemmille. Karen lakkasi puhumasta Debbielle. Sen lisäksi Debbien ystävätkin karttoivat häntä ja pilkkasivat häntä kielikelloksi. ”Se oli hämmentävä kokemus ja todellakin teki kipeätä”, Debbie sanoo.
Pitäisikö sinun puhua?
Leekin antautui vastaavanlaiseen vaaraan ja päätti toimia. Lee kertoo: ”Omatuntoni soimasi minua jatkuvasti, koska tiesin, että minun täytyi kertoa jollekulle!” Tämä tuo mieleen tapauksen, josta on kerrottu 1. Mooseksen kirjan 37:2:ssa (UM): ”Seitsentoistavuotiaana Joosef oli katraan keskuudessa lampaita paimentamassa veljiensä kanssa – –. Mutta Joosefilla oli heistä huonoa kerrottavaa heidän isälleen.” Todennäköisesti kyse ei ollut mistään vähäpätöisestä asiasta, sillä alkuperäinen heprealainen sana, joka on käännetty ”huonoksi”, voi myös merkitä ’pahaa’. Ehkäpä Joosefin veljet jotenkin saattoivat perheen taloudelliset edut vaaralle alttiiksi. Joka tapauksessa Joosef tiesi, että jos hän pysyisi vaiti, hänen veljiensä hengellinen hyvinvointi vaarantuisi.
Väärien tekojen tai epäraamatullisen ajattelun katsomista läpi sormien on verrattu siihen, että yrittää olla välittämättä hammassärystä. Vaikka sitä kuinka kestäisi hymyssäsuin, reikä ei häviä. Todellisuudessa tällöin ainoastaan annetaan hammasmädän levitä. Samalla tavoin synti on mädättävä, turmeleva voima. Jos turmelukseen ei kiinnitetä huomiota, se synnyttää aina lisää turmelusta. (Galatalaisille 6:8) Toisin sanoen, jollei hairahtunut ystävä saa apua – mahdollisesti raamatullisen kurituksen muodossa – hän saattaa joutua syvemmälle pahuuteen. – Saarnaaja 8:11.
Ystävän väärinteon salaaminen ei siksi ole hyödyllistä ja saattaa tuottaa korjaamatonta vahinkoa. Ei siksi ihme, että Joosefin oli mielestään pakko kertoa veljiensä väärinteoista! Entä sitten kristityt nykyään? Raamattu kannustaa: ”Veljet, vaikka joku ihminen ottaakin jonkin harha-askeleen, ennen kuin hän on tietoinen siitä, niin yrittäkää te, joilla on hengellisiä edellytyksiä, palauttaa kohdalleen sellainen ihminen lempeyden hengessä.” (Galatalaisille 6:1) Sinusta saattaa tietysti tuntua siltä, ettei sinulla ole hengellisiä edellytyksiä palauttaa hairahtunutta ystävääsi kohdalleen. Mutta eikö kannattaisi pitää huolta siitä, että asiasta kerrotaan jollekulle, joka on pätevä auttamaan? Sen laiminlyöminenhän voisi tehdä sinut ’osalliseksi hänen synteihinsä’. (1. Timoteukselle 5:22; vrt. 3. Mooseksen kirja 5:1.) Se voisi saattaa sinun oman uskollisuutesi Jumalaa ja hänen vanhurskaita periaatteitaan kohtaan kyseenalaiseksi. – Psalmi 18:26.
Ystäväsi lähestyminen
On siksi välttämätöntä, että lähestyt ystävääsi ja paljastat hänen virheensä. (Vrt. Matteus 18:15.) Tämä vaatii sinulta rohkeutta. Älä kuitenkaan ylläty, jos kohtaat jonkun verran vastustelua, sillä ihminen on taipuvainen puolustelemaan itseään. Ole luja ja esitä vakuuttavat todisteet hänen synnistään. Kerro yksityiskohtaisesti, mitä tiedät ja miten sait tietää siitä. (Vrt. Johannes 16:8.) Älä lupaa, ’ettet kerro kenellekään’, sillä sellainen lupaus ei päde Jehovan silmissä, joka tuomitsee väärinteon peittelemisen. – Sananlaskut 28:13.
Sananlaskujen 18:13 kuitenkin varoittaa: ”Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.” Ehkäpä on sattunut väärinkäsitys. Toisaalta ystäväsi saattaa olla huojentunut siitä, että hänen ongelmastaan voidaan puhua avoimesti ja että hän saa puhua ja uskoutua jollekulle. Ole siksi hyvä kuuntelija. (Jaakob 1:19) Anna hänen ilmaista tunteensa vapaasti äläkä tukahduta niitä käyttämällä sellaisia tuomitsevia ilmauksia kuin: ”Sinun ei olisi pitänyt ....” tai: ”Sinun sijassasi olisin ....” Ne vain lisäävät ystäväsi syyllisyydentunteita ja voimattomuutta. Samoin järkytyksen ilmaukset, kuten: ”Miten saatoit!”, tekevät vain tilanteen pahemmaksi.
Palauta mieleesi Raamatun kertomus Jobin kolmesta ”lohduttajasta”, jotka lähinnä vain tuomitsivat Jobin. Oltuaan heidän nöyryyttävien syytöstensä kohteena Job sanoi: ”Kurjia lohduttajia olette kaikki. Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä? – – jos te olisitte minun sijassani – – [voisin] rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.” (Job 16:1–5) Yritä siis asettua ystäväsi asemaan ja tuntea niin kuin hän tuntee. (1. Pietari 3:8) Tämä saattaa lieventää sitä, mitä sanot ja miten sanot sen.
Vaikka saatat tehdä voitavasi rohkaistaksesi ystävääsi, usein tilanne kuitenkin vaatii enemmän apua kuin pystyt antamaan. Pyydä silloin ystävääsi ehdottomasti paljastamaan väärä toiminta vanhemmilleen tai muille vastuuntuntoisille aikuisille. Entä jos ystäväsi kieltäytyy tekemästä niin? Kerro hänelle, että jollei hän ole selvittänyt asiaa kohtuullisen ajan kuluessa, hänen tosi ystävänään sinun on pakko esittää asia jollekulle hänen puolestaan.
Tosi ystävänä oleminen
Sananlaskujen 17:17 muistuttaa meitä, että ”ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä”. Aluksi ystäväsi ei ehkä tosin ymmärrä, miksi toimit sillä tavalla, eikä hän ehkä ilmaise arvostavansa sitä. Hän voi jopa mennä pois tolaltaan ja hätiköiden katkaista ystävyytenne. Mutta älä hätäänny. Anna ystävällesi aikaa eritellä tunteitaan ja tajuta, että todellisuudessa olit kiinnostunut hänen pysyvästä hyvinvoinnistaan ja eduistaan.
Palatkaamme takaisin Leen ja Debbien kokemuksiin. Lee sanoo: ”Tiedän tehneeni oikein kertomalla jollekulle. Omatuntoni keventyi huomattavasti, koska Chris sai tarvitsemaansa apua. Myöhemmin hän tuli luokseni ja kertoi minulle, ettei hän ollut suuttunut minulle siitä, mitä tein, ja sekin sai minut tuntemaan oloni paremmaksi.” Kaikki ystävät eivät tosin suhtaudu suopeasti. Debbie muistelee: ”Tiesin, etten voinut antaa Karenin jatkaa toimiaan ja mahdollisesti päätyä vankilaan nuorisorikollisena.” Lopulta Karenin ystävät lopettivat ivaamisen. Debbie sanoo: ”Sain uusia ystäviä. Kestin tilanteen ja opin samalla paljon.”
Jos ystäväsi on jatkuvasti vihainen rohkeutta vaatineiden tekojesi takia, hän ei ilmeisesti koskaan ollutkaan tosi ystävä. Tosi kristittyjen joukossa on sen sijaan niitä, jotka ihailevat korkeita periaatteitasi; jotkut saattavat jopa pyrkiä ystäviksesi niiden takia. Ja vähintäänkin voit olla tyytyväinen tietäessäsi, että osoitit uskollisuutesi Jumalaa kohtaan ja ilmaisit olevasi tosi ystävä.
[Huomioteksti s. 19]
Jos ystäväsi ei halua itse hankkia apua, sinun täytyy ehkä toimia hänen puolestaan
[Kuva s. 21]
Mitä sinun pitäisi tehdä, jos saat tietää, että ystäväsi on joutumaisillaan suuriin vaikeuksiin?