Lukijoiden kirjeitä

Sydänsuru

Erään naistyötoverini 16-vuotias tytär oli aivan poissa tolaltaan sen jälkeen kun välit hänen poikaystävänsä kanssa rikkoutuivat heidän seurusteltuaan 1 1/2 vuotta. Hän ei puhunut tyttöystävilleen eikä voinut edes mennä kouluun kahteen viikkoon. Annoin hänen äidilleen Herätkää!-lehden 22.1.1988 ja näytin kirjoitusta: ”Miten voin selviytyä sydänsurustani?” Seuraavana päivänä työtoverini tuli kertomaan iloisena, että luettuaan kirjoituksen hänen tyttärensä oli heti ehostanut itseään, soittanut kahdelle tyttöystävälleen ja kutsunut heidät kylään. Nämä kolme olivat istuneet keittiön pöydän ääressä ja keskustelleet kirjoituksesta. Seuraavana päivänä hän oli mennyt kouluun.

C. G., Yhdysvallat

Haluan kiittää teitä tuosta verrattomasta kirjoituksesta. Olen pystynyt ajattelemaan seurustelun päättymisen ”myönteistä puolta”, erittelemään tilannetta ja ymmärtämään, että se oli oikeastaan parasta meille molemmille, ja olen oppinut tekemään muutoksia, jottei sellaista enää tapahdu.

S. B., Brasilia

Lisävaroituksia tarvitaan?

Luettuani kirjoituksen ”Maanjäristykset – miten voit valmistautua elossa säilymistä varten” (22.12.1987) haluaisin kiinnittää huomiota erääseen virheelliseen neuvoon. Neuvoitte sekä sulkemaan asuntoon tulevan kaasun että katkaisemaan sähkön pääkatkaisimesta niin pian kuin mahdollista, kun kaasua vuotaa rikkoutuneesta putkesta. Kaasuasentajana haluaisin kuitenkin ilmoittaa, että sellaisissa olosuhteissa sähkökytkimen kääntäminen voi synnyttää kipinän ja sen myötä räjähdysvaaran.

T. C., Englanti

Pidin kirjoituksesta ”Kehitä turvallisia ajotapoja” (8.1.1988), jossa luetteloitiin ennen jokaista ajomatkaa tarkastettavia kohtia. Jätitte kuitenkin pois hyvin tärkeän asian. Jospa vain joku olisi käskenyt minua tarkistamaan jarrunesteen ennen matkaan lähtemistä, niin en olisi joutunut tukalaan tilanteeseen sen vuoksi, että jarrut lakkasivat toimimasta ruuhka-aikana moottoritiellä. Eräs hyvämaineinen mekaanikko tarkasti kyllä autoni turvallisuuden läpikotaisin ennen tuota matkaa. Sain näin selville, että useimmat mekaanikot eivät tee tätä tärkeää tarkastusta, ja sen todistaa kirjoituksennekin.

M. L., Yhdysvallat

Arvostin Herätkää!-lehden kirjoitusta (22.5.1988) vesillä liikkumisesta. Eräs asia vielä – jos näet vedessä kilven, jota et osaa lukea tai joka on kirjoitettu sinulle vieraalla kielellä, älä ui tuolla alueella! Mitä todennäköisimmin se on varoituskilpi. Yksi lapsi hukkui täällä, koska vanhemmat eivät osanneet lukea englanninkielistä kilpeä (jossa varoitettiin voimakkaasta pohjavirrasta) ja antoivat lapsensa uida siinä siitä huolimatta.

C. S., Yhdysvallat

Arvostamme näitä lukijoidemme lähettämiä lisävaroituksia. – Toimitus.

Sotamuistomerkki

Eveshamin sotamuistomerkin omistuskirjoituksen esittäminen (8.4.1988, s. 4) kiinnosti minua erityisesti. Vuonna 1936 isäni otti kuvan minusta ja äidistäni ja valitsi tuon muistomerkin tarkoituksellisesti taustaksi opettaakseen minulle kaikenlaisen sotimisen turhanpäiväisyyden. Vain muutamaa vuotta myöhemmin sain nuorena jalkaväensotilaana itse kokea toisen maailmansodan aiheuttaman kauhun, turhauttavan tunteen ja sydänsurun. Haavoituin kahdesti ja pelastuin täpärästi kuolemasta. Julkaisunne auttaa saavuttamaan tasapainon ja osoittaa ihmisille oikeat vaihtoehdot, jotka he halutessaan voivat vapaasti valita. Itse olen hyvin kiitollinen siitä.

J. G., Englanti