Uskonnon tulevaisuus sen menneisyyden valossa
1. osa: 4026–2370 eaa.: Miten uskonnollinen hajaannus alkoi
”Ihminen on rakenteeltaan uskonnollinen olento.” – Edmund Burke, irlantilainen valtiomies 1700-luvulta
IHMISILLÄ on vaistonvarainen palvontatarve. Tietosanakirjassa The New Encyclopædia Britannica sanotaan, että ”sikäli kuin oppineet asiasta tietävät, milloinkaan ei ole missään ollut sellaista kansaa, joka ei jossakin mielessä olisi ollut uskonnollinen”. On johdonmukaista ajatella, että jo heti ihmiskunnan alussa mies ja nainen suhtautuivat kunnioittavasti Luojaansa. He luottivat häneen auktoriteettina, joka antaisi heille ohjausta ja neuvoja. Uskonnon ilmaantuminen maapallolle käy siis todellisuudessa ajallisesti yksiin Aadamin luomisen kanssa. Raamatun ajanlaskun mukaan Aadam luotiin vuonna 4026 ennen ajanlaskumme alkua.
Joistakuista voi ”Aadamin luomisesta” puhuminen tuntua vastenmieliseltä. Evoluutioteoria, jonka oikeaperäisyydestä ei ole todisteita, on kuitenkin viime aikoina kärsinyt vakavia takaiskuja, joita sille ovat aiheuttaneet jopa sen omat kannattajat. Lisäaineistoa löytyy Jehovan todistajien kustantamasta kirjasta Elämä maan päällä – kehityksen vai luomisen tulos?.
Nykyään ei kukaan voi perustella tosiasioilla sellaista väitettä, että Raamatun kertomus koko ihmissuvun yhteisestä alkuperästä olisi epätieteellinen. Erään viime vuonna Newsweek-lehdessä ilmestyneen artikkelin mukaan perinnöllisyystutkijat ovat nyt taipuvaisia myöntämään, että nykyihminen polveutuu yhdestä ainoasta äidistä. Siinä lainataan Harvardin yliopiston paleontologia Stephen Jay Gouldia, joka sanoo, että ”vaikka ihmisten ulkonäössä on eroja, he ovat todellisuudessa kaikki jäseniä yhdessä ja samassa kokonaisuudessa, joka on saanut alkunsa melko hiljattain yhdessä paikassa”. Hän jatkaa: ”Ilmenevä biologinen sukulaisuus on paljon syvemmälle menevää kuin olemme tähän asti tajunneet.”
Tällaiset tosiasiat puhuvat Raamatun luotettavuuden puolesta. Ne osoittavat, että meillä ei ole syytä epäillä selitystä, jonka se antaa uskonnollisen hajaannuksen alkamiselle.
Miten yhdestä uskonnosta tuli kaksi uskontoa
Teoksen The Encyclopedia of Religion mukaan lähes kaikki tunnetut uskonnot sisältävät käsityksiä, jotka ovat yllättävän samanlaisia huolimatta siitä, että ne voivat yksityiskohdissa erota toisistaan. Niissä uskotaan esimerkiksi, että ihminen on joutunut pois alkuperäisestä jumalansuosion asemasta, että kuolema on luonnoton ja että uhri on välttämätön jumalansuosion takaisin saamiseksi. Tämä on voimakas aihetodistus sen puolesta, että kaikilla nykyajan uskonnoilla on yhteinen alkuperä.
Raamattu selittää, miten tämä on tapahtunut. Siinä kerrotaan, että ensimmäinen mies ja ensimmäinen nainen hylkäsivät Jumalan ohjauksen ja alkoivat etsiä opastusta ja neuvoja eräästä toisesta lähteestä. Vaikka he eivät ilmeisestikään tienneet Saatanasta ja hänen kapinastaan Jumalaa vastaan, he lähtivät Luojastaan eroon, riippumattomuuden tielle, ja noudattivat erään luomuksen antamia neuvoja, jota luomusta käärme edusti. Myöhemmin Raamattu paljasti, että todellisuudessa Saatana oli käyttänyt käärmettä harhaan johtavana puhetorvenaan. – 1. Mooseksen kirja 2:16–3:24; Ilmestys 12:9.
Näin ihminen siirtyi pois teokraattisen vallan alaisuudesta ja asetti itselleen omat norminsa sen suhteen, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Riippumattomuutta ilmaisevalla toiminnallaan Aadam ja Eeva sysäsivät ihmiskunnan tielle, joka johtaisi monien erilaisten uskontojen syntymiseen. Ne kaikki olisivat luonteeltaan väärää palvontaa vastakohtana tosi palvonnalle, jota Jehovan uskolliset todistajat ovat harjoittaneet läpi historian. Tällaisesta väärästä palvonnasta on suorasti tai epäsuorasti hyötynyt suuri Vastustaja, Saatana. Niinpä apostoli Paavali saattoi kirjoittaa: ”Mitä kansat uhraavat, sen ne uhraavat demoneille eivätkä Jumalalle, enkä tahdo teidän tulevan osallisiksi demonien kanssa.” Sen jälkeen hän osoitti, että on olemassa vain kahdenlaista palvontaa, kun hän sanoi: ”Ette voi juoda Jehovan maljaa ja demonien maljaa, ette voi ottaa osaa ’Jehovan pöytään’ ja demonien pöytään.” – 1. Korinttolaisille 10:20, 21.
Aadamin kapina pani siis alulle toisen palvontamuodon, jossa luotu pantiin Luojan edelle. Tämän uuden uskonnon todellinen perustaja oli Saatana, joka oli itse korottanut itsensä uudeksi ”jumalaksi”. – 2. Korinttolaisille 4:4; 1. Johannes 5:19.
Aadamin ja Eevan kaksi ensimmäistä poikaa, Kain ja Aabel, toivat Luojalle uhreja, mikä osoittaa heidän molempien olleen uskonnollisuuteen taipuvaisia. Myöhempi tapahtumainkulku kuitenkin osoitti, että heiltä puuttui uskonnollinen ykseys. Tämä kävi selväksi vajaan 130 vuoden kuluttua ihmisen luomisesta, jolloin Luoja hyväksyi Aabelin tuoman uhrin, mutta hylkäsi Kainin uhrin. Ilmeisestikään Jumala ei ollut halukas hyväksymään millaista tahansa omakohtaista uskontoa. Tämä suututti Kainia ja sai hänet murhaamaan veljensä. – 1. Mooseksen kirja 4:1–12; 1. Johannes 3:12.
Ensi kerran ihmisen historiassa uskonnollinen viha tahri maapalloa viattomalla verellä. Se ei ollut jäävä viimeiseksi kerraksi. ”Luultavasti ainakin puolet eri puolilla maailmaa parhaillaan käytävistä sodista on joko oikeita uskonsotia tai uskonnollisiin kiistoihin liittyviä sotia”, totesi eräs meidän aikamme lehtimies.
Kainin ja Aabelin veljenpojan, Enoksen, päivinä ”ruvettiin avuksi huutamaan Herran [”Jehovan”, UM] nimeä”. (1. Mooseksen kirja 4:26) Koska Aabel oli jo aiemmin alkanut huutaa avukseen Jumalan nimeä uskossa, tämä ’Herran nimen avuksihuutaminen’ on ymmärrettävissä siten, että ihmiset alkoivat käyttää Jumalan nimeä rienaavasti tai halventavasti. Se oli selvästikin uskonnollista ulkokultaisuutta.
Juutalainen Jerusalemin targum eli Heprealaisten kirjoitusten selitys mainitsee: ”Tuon sukupolven päivinä he alkoivat kulkea harhaan ja valmistaa itselleen epäjumalia, ja he nimittivät epäjumaliaan Herran Sanan nimellä.” Siitä lähtien on väärälle uskonnolle ollut tyypillistä epäjumalainpalvonta ja se, että se väittää edustavansa Jumalaa.
Juudaan 14, 15:stä me luemme uskollisen Hanokin profetiasta tuolla ensimmäisellä vuosituhannella epäjumalia palvonutta ihmiskuntaa vastaan. Hän sanoi: ”Katso! Jehova tuli kymmeninetuhansine pyhineen panemaan tuomion täytäntöön kaikkia vastaan ja todistamaan kaikki jumalattomat syyllisiksi kaikkiin jumalattomiin tekoihinsa, joita he tekivät jumalattomalla tavalla, ja kaikkiin niihin järkyttäviin asioihin, joita jumalattomat syntiset olivat häntä vastaan puhuneet.” Tämä profetia toteutui ihmisen historian toisella vuosituhannella, väärän uskonnon rehottaessa. Mainittuun jumalattomuuteen on voinut sisältyä jopa sellaisten enkelien jumaloiminen, jotka tottelemattomuudessaan Jumalaa kohtaan olivat ilmaantuneet aineellistuneina maan päälle ja ottaneet vaimoikseen ”ihmisten tyttäriä”. Heistä syntyi sekasikiörotu, johon kuuluneista sanotaan, että he olivat ”noita muinaisajan kuuluisia sankareita”. – 1. Mooseksen kirja 6:4.
Nooa kuitenkin ”sai armon Herran silmien edessä” sen takia, että hän ”vaelsi Jumalan yhteydessä”. (1. Mooseksen kirja 6:8, 9) Hän ja hänen perhekuntalaisensa, yhteensä kahdeksan tosi uskonnon kannattajaa, olivat häviävän pienenä vähemmistönä verrattuna pahoihin ihmisiin. Koska väärä uskonto oli voimakkaampi ja sen harjoittajat olivat enemmistönä, ”ihmisten pahuus oli suuri maan päällä” ja ”maa tuli täyteen väkivaltaa”. (1. Mooseksen kirja 6:5, 11) Jumala päätti tuottaa tulvan, joka vei mennessään kaikki väärän uskonnon harjoittajat. Ainoastaan Nooa ja hänen perhekuntalaisensa säilyivät hengissä Jumalan suojeluksessa, mikä jälkeenpäin antoi heille aiheen ”rakentaa alttari Herralle” tosi palvonnan ilmaukseksi. (1. Mooseksen kirja 8:20) Vedenpaisumus oli selvästi osoittanut, kumpi kahdesta Nooan päivinä olemassa olleesta uskonnollisesta järjestelmästä oli oikea ja kumpi väärä.
Edellä olevan lähtökohtana on se, että Raamatun kertomus on tosiperäinen. Tämän kirjoituksen alussa mainittujen todisteiden lisäksi lukija voi tutustua aineistoon, joka on otsikon ”Oliko vedenpaisumus todellisuutta?” alla.
Uskonnon tulevaisuus – oma tulevaisuutesi
Uskonnon menneisyyteen tutustuminen on hyvin tärkeää siitä syystä, että uskontoa on todellisuudessa vain kahdenlaista: sellaista, minkä ihmissuvun Luoja hyväksyy, ja sellaista, mitä hän ei missään tapauksessa hyväksy. Mikäli ihminen siis aikoo saada Luojan hyväksymyksen, hänen täytyy luonnollisesti suhtautua uskontoon samalla tavoin kuin Luoja. Älä unohda, että asia koskettaa meitä kaikkia, sillä ”ihminen on rakenteeltaan uskonnollinen olento”.
Kun nyt tarkastelemme uskonnon menneisyyttä, meidän pitäisi olla ennakkoluulottomia ja – mikä vielä tärkeämpää – meillä pitäisi olla vastaanottavainen sydän. Aina kun jokin tietty uskonto tulee tarkastelun kohteeksi, pysähtykäämme niin pitkäksi aikaa, että ehdimme kysyä itseltämme, ovatko sen opetukset ymmärrettäviä, selkeitä ja johdonmukaisia. Entä millaisia ovat sen aikaansaannokset? Onko se vetänyt jäsenensä lähemmäksi Luojaa juurruttamalla heihin sitä, miten tärkeää on todella totella hänen käskyjään, vai onko se sen sijaan sallinut heidän laatia omia käytösnormejaan? Onko uskonto opettanut ihmisiä luottamaan Jumalaan maailman ongelmien ratkaisijana? Vai onko se sen sijaan johtanut heitä harhaan, luottamaan politiikan keinoihin ongelmien ratkaisemiseksi? Onko se edistänyt rauhaa ja ykseyttä maapallon asukkaitten keskuudessa, vai onko se lietsonut eripuraisuutta ja sotia?
Nämä ja muut kysymykset auttavat meitä tunnistamaan ihmisen Luojan alulle paneman yhden uskonnon niiden monien uskontoväärennösten joukosta, jotka kaikki ovat hänen vastustajansa tuottamia.
Onko uskonto myötäsyyllinen nykyiseen moraalin ja arvojen luhistumiseen? Seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan lyhyesti tätä kysymystä.
[Tekstiruutu s. 7]
Oliko vedenpaisumus todellisuutta?
”1. Mooseksen kirjan vedenpaisumus on kaikkea muuta kuin epätodennäköinen tapahtuma äskeisten geologisten aikakausien puitteissa, sillä se sopii luontevasti erääseen tällaiseen ajanjaksoon – –. Todellisuudessa se oli todennäköisin ajanjakso näin nopealle ja rajulle mullistukselle.” – The Flood Reconsidered.
”Arkeologia on myös saanut päivänvaloon muita versioita [1. Mooseksen kirjan] vedenpaisumuskertomuksesta. – – Yhtäläisyydet ovat merkittävämpiä kuin eroavuudet.” – Digging Up the Bible Lands.
”Maailmanlaajuinen mullistus, jonka aikana maapallo peittyi veden alle, [on] käsite, joka esiintyy lähes kaikissa maailman jumalaistarustoissa. – – Inkojen jumalaistarustoissa sen sai aikaan ylijumala Viracocha, joka tyytymättömänä ensimmäisiin ihmisiin oli päättänyt hävittää heidät.” – Funk and Wagnalls Standard Dictionary of Folklore, Mythology and Legend.
”Vielä suurempia yhtäläisyyksiä 1. Mooseksen kirjan kertomuksen kanssa löytyy eräästä babylonialaisesta eepoksesta, jonka sankari käyttää nimeä Gilgameš. – – Se on varsin todennäköisesti syntynyt toisen vuosituhannen alkupuolella. – – [11. savitaulu] on säilynyt kutakuinkin ehjänä, joten se tarjoaa täydellisimmän version vedenpaisumuskertomuksesta, mitä nuolenpääteksteistä on löydettävissä.” – Encyclopædia Judaica.
”Heprealaisten, babylonialaisten, kreikkalaisten, muinaisten skandinaavien ja muiden vanhan maailman kansojen tavoin on monilla Pohjois- ja Etelä-Amerikan intiaaniheimoilla ollut vedenpaisumukseen liittyviä perimätietoja. – – ’Kun ensimmäiset lähetyssaarnaajat tulivat’ – –, ilmoitti pastori Myron Eells vuonna 1878, ’he havaitsivat, että noilla intiaaneilla perimätiedot kertoivat tulvasta ja että yksi mies oli vaimonsa kanssa pelastunut lautalla.’” – Indian Legends of the Pacific Northwest.