Kristikunta seuraa kanaanilaisten esimerkkiä
KANAANILAISTEN uskontoon kuului haureus, aviorikos, homoseksuaalisuus ja lasten murhaaminen. Sen takia maa oksensi heidät ulos. Israelilaiset ottivat mallia heidän uskonnostaan ja sulauttivat sen rivoudet Jehovan palvontaan, ja maa oksensi heidätkin ulos. Nykyään on ihmisiä ja uskontoja, jotka tunnustautuvat kristillisiksi mutta silti jäljittelevät noita ikivanhoja moraalittomia tapoja. Avioliiton ulkopuolisista sukupuolisuhteista ja aviorikoksesta on tullut arkipäiväisiä asioita. Homoseksuaalisuus ja elämän riistäminen syntymättömiltä on aivan yleistä. Kanaanissa uhrattiin lapsia satamäärin, ja nykyään heitä heitetään jätteiden joukkoon miljoonittain – 55 miljoonaa joka vuosi. – Vrt. 2. Mooseksen kirja 21:22, 23.
Pelätessään vanhanaikaiseksi tai teeskennellyn häveliäiksi leimautumista ovat monet kristikunnan kirkot kiireen vilkkaa liittyneet vapaamielisyyden kannattajiin. Jotkut papit jopa tarjoavat mahdollisuuksia ”turvalliseen” siveettömyyteen, kuten esimerkiksi se unitaarinen universalistipappi, joka keskeytti saarnansa jakaakseen seurakuntalaisilleen kondomeja.
Eräs toimittaja, joka itse on episkopaali, kirjoittaa: ”1980-luvun episkopaalinen kirkko on eräänlainen teologinen eläintentäyttäjän verstas. Voidaan luottaa siihen, että siellä pystytään täyttämään ja asettamaan näytteille millainen tahansa yhteiskunnallinen suuntaus, joka näyttää olevan viimeistä huutoa. Joitakin vuosia se on ollut politiikka. Tänä vuonna se on seksi.” Hän viittaa tällä uuteen sukupuolivalistusohjelmaan, jonka mukaan ”kristityt ovat ajastaan jäljessä, kun kieltäytyvät suvaitsemasta homorakkautta – – ja vihkimättömän suhteen tuottamaa hurmiota”. New Yorkissa eräs episkopaalipiispa uskoo, että ”vastuuntuntoiset homoseksuaaliset suhteet vielä jonakin päivänä hyväksytään Jumalan tahdoksi”.
United Methodist Reporter -nimisen uskonnollisen viikkolehden toimittamiseen osallistuva Roy Howard Beck kirjoittaa kirjassaan On Thin Ice: ”[Siveettömyydestä] on jäänyt kiinni televisioevankelistoja, nimekkäitä perinteisten kirkkojen saarnaajia, piispoja, tunnettuja karismaattisia johtajia, kuuluisia maallikkojohtajia, arvossapidettyjä pienten seurakuntien pastoreita, pappeja, helluntailaisia, liberaaleja, konservatiiveja – joka lajia. Millainen esimerkki kirkon roolista yhteiskunnan hengellisen tilan kohottajana!”
Anglikaaninen kirkko
Englannin anglikaanisen kirkon yleiskokous, synodi, kokoontui marraskuussa vuonna 1987 pohtimaan ehdotusta, jossa sitä vaadittiin vahvistamaan uudelleen se, että ”avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet, aviorikos ja homoseksuaaliset toiminnot ovat syntiä”. Anglikaanisen kirkon homoseksualistit ovat järjestäytyneet liikkeeksi nimellä Lesbian and Gay Christian Movement, ja sen pääsihteeri ilmoitti: ”Jos tämä ehdotus hyväksyttäisiin, kirkko hajoaisi pirstaleiksi, ja Canterburyn arkkipiispa tietää sen. Yleisarviomme on, että 30–40 prosenttia anglikaanisen kirkon papeista on homoseksualisteja.”
Näin kirjoitti toimittaja Philippa Kennedy Englannissa ilmestyvässä Daily Express -sanomalehdessä 29. lokakuuta 1987: ”Margaret Thatcherin hyökkäys kirkon johtomiehiä vastaan sen takia, että nämä eivät ole antaneet kansalle riittävää moraalista ohjausta, antaa pikantin lisänsä tilanteeseen, josta näyttää kehkeytyvän yksi vuosikymmenen pahimmista papillisista käsirysyistä. Pääministeri nimittäin ei ole ainoa, jonka mielestä piispat yleensä ja arkkipiispa erityisesti ovat mitäänsanomattomia jaarittelijoita.”
11. marraskuuta 1987 ehdotuksesta keskusteltiin, se todettiin liian vaikeaksi asiaksi, ja se väistettiin muutosehdotuksella, joka hyväksyttiin selvällä ääntenenemmistöllä. Siitä ei siis syntynyt ”yhtä vuosikymmenen pahimmista papillisista käsirysyistä”. Ehdotus raukesi. Piispat harrastivat varjonyrkkeilyä, väistelivät, puikkelehtivat, tekivät valehyökkäyksiä ja perääntyivät.
Synodin päätös: Ihanteena on sukupuolinen yhdyntä pysyvässä aviollisessa suhteessa; avioliiton ulkopuoliset suhteet ja aviorikos ovat syntejä tätä ihannetta vastaan; homoseksuaaliset sukupuolitoiminnot eivät täysin toteuta tätä ihannetta; ja kaikkien kristittyjen on oltava esimerkillisiä kaikilla moraalin alueilla, niin myös sukupuolimoraalin kyseessä ollessa. Homoseksuaaliset toiminnot luokiteltiin vähemmän vakaviksi kuin avioliiton ulkopuoliset suhteet ja aviorikos, sillä viimeksi mainitut ovat syntejä ihannetta vastaan, kun sitä vastoin homoseksuaalisuus on pelkästään tämän ihanteen vaillinaista toteuttamista. Haureudenharjoittajia ei poisteta, avionrikkoisia ei eroteta. Homopapit ja -kirkkoherrat pestään puhtaiksi.
Synodin pasuuna oli antanut epäselvän äänen, ja alkuperäinen, pastori Tony Higtonin tekemä ehdotus oli mennyt nurin. (1. Korinttolaisille 14:8) On kuitenkin erikoista, että hän äänesti vesitetyn version puolesta ja oli ”hyvin, hyvin tyytyväinen” lopputulokseen. Tällaista reaktiota on vaikea käsittää hänen aiempien lausuntojensa valossa. Hän oli nimittäin uhkaillut: ”Jos kirkko ei pane huonettaan kuntoon, Jumala tulee tuomitsemaan sen.”
Synodin aikana Higton oli esitellyt sensaatiomaista todistusaineistoa homoseksuaalista papistoa vastaan. Erään papin oli todettu syyllistyneen lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, mutta hänet vain siirrettiin toiseen seurakuntaan. Eräs toinen pappi, jonka oli todettu syyllistyneen törkeän säädyttömään käytökseen yleisessä käymälässä, sai nimityksen toiseen hiippakuntaan, jossa hänen todettiin syyllistyneen samanlaiseen rikokseen – eikä hän vieläkään menettänyt papinoikeuksiaan. Edelleen Higton kertoi, että homoseksuaalisilla anglikaanipapeilla oli Lontoossa lehti- ja kirjakioski, jossa ”myydään kirjallisuutta, jonka väitetään kannustavan irrallisiin homoseksuaalisiin suhteisiin, miesprostituoitujen käyttämiseen ja moniin erilaisiin homoseksuaalisiin toimintoihin”. Eräässä myyntikojun kirjassa oli tiettävästi kuva ”viisivuotiaasta tytöstä, joka on samassa vuoteessa yhdessä isänsä ja tämän miesrakastajan kanssa”.
Miten Higton saattoi olla ”hyvin, hyvin tyytyväinen”, jos kerran hänen todistusaineistostaan ei piitattu? Epäilemättä sen takia, että anglikaaniset papit ovat yleensä hyväntahtoisia ja suvaitsevaisia. Eräs sanomalehti kirjoittikin: ”On myönnettävä, että tämä skandaali ei saanut miltään osin osakseen ukkosenjyrinää, vaan pikemminkin leppeää tihkusadetta, johon anglikaanit ovat erikoistuneet.”
Homoseksuaaliset papit olivat ymmärrettävästi tyytyväisiä. ”Synodi oli selvästikin antanut homoseksuaalisten miesten ja naisten yhteisölle paikan kirkon elämässä”, he sanoivat. Anglikaanisen kirkon pää, Canterburyn arkkipiispa Runcie, oli hänkin ”vakuutellut, että kirkko ei saa tuomita kurinalaisia ja vastuuntuntoisia homoseksualisteja”, ja oli sanonut: ”Haluan tähdentää sitä, että joka luonnostaan on homoseksuaalinen, on myös täydessä määrin ihminen.”
”Luonnostaan homoseksuaalinen”, sanoi Canterburyn arkkipiispa. Ovatko perintötekijät tuominneet homoseksualistit tällaiseen avuttomaan tilaan? Näin jotkut väittävät, ja he sanovat, että homoseksuaalisuus ”on perustavanlaatuinen psykologinen taipumus, joka on vanhempaa perua kuin mitkään moraalinormit”. He torjuivat apostoli Paavalin, joka Jumalan henkeyttämänä tuomitsi homoseksuaalisuuden, ”hiukkasen tekosiveänä”, kuten Lontoossa ilmestyvä sanomalehti Times asian ilmaisi.
Päärabbiini Immanuel Jakobovits epäili vahvasti, että ”tällaisesta luonnollisesta taipumuksesta homoseksuaalisuuteen” olisi toteennäyttöä, ja sanoi: ”Luonnollisista taipumuksista puhuminen on kuin liukkaaseen mäkeen menemistä, mikä johtaisi koko moraalijärjestyksen romahtamiseen – –. Emme voi hyväksyä missään yhteiskunnassa sitä, että jokin luonnollinen mieltymys itsessään riittää vapauttamaan syyllisyydestä. Meidän täytyy hallita ihmisluontoa eikä olla sen uhreja.”
Kun Canterburyn arkkipiispa oli aikansa muotoillut Jeesuksen sanoja tehdäkseen tilaa homoseksualisteille Kristuksen seurakunnassa, hän sanoi: ”Tässä Kristuksen kirkon maallisessa tabernaakkelissa on monta asuinsijaa, ja ne on kaikki tehty lasista.” (Vrt. Johannes 14:2.) Hän siis halusi sanoa, että ’älkää kivittäkö keitään muita, ei edes homoseksualisteja, sillä Kristuksen seurakunnassa on heillekin asuinsijansa’.
Chesterin piispa Michael Baughen esitti, että ”Uuden testamentin kreikka oikeutti muotoilemaan anglikaanisen opin uudelleen, jotta se ilmentäisi ’rakkautta, surua, herkkyyttä ja ymmärtämystä’ homoseksualisteja kohtaan”, ja että homoseksuaalisuutta moitittiin Raamatussa ainoastaan ”polulta harhautumiseksi”. Todellisuudessa Raamatussa kuitenkin sanotaan, että mikäli homoseksualistit eivät muutu, he eivät peri Valtakuntaa ja ”ansaitsevat kuoleman”. – Roomalaisille 1:27, 32; 1. Korinttolaisille 6:9–11.
Edelleen Times-lehteä lainataksemme synodi osoitti todeksi ”sen vanhan syytöksen, että anglikaaninen kirkko ei usko mihinkään ja sallii kaiken” ja on vakiinnuttanut ”tavan nielaista kuin evankeliumina jokaisen uuden, vapaamielisen suuntauksen”. Sanomalehti Liverpool Daily Post sanoi otsikon ”Kirkollista hölynpölyä” alla: ”Näyttää siltä, että anglikaanisen kirkon johtomiehet ovat entistä kyvyttömämpiä julistamaan kuuluvasti sitä, mikä heidän mielestään on oikeaa ja mikä väärää.” Sanomalehti The Economist totesi ironisesti: ”Anglikaaninen kirkko vastustaa homoseksuaalisia tapoja, mutta ei kovin paljon.”
Otsikon ”Synodin homoseksuaalisuuspäätös nostattaa myrskyn” alla sanomalehti Daily Post lainasi useita konservatiivien kansanedustajia. Muuan kansanedustaja kutsui synodin päätöstä ”häpeälliseksi ja pelkurimaiseksi”. Toinen sanoi: ”Pelkään, että homoseksuaalisuus on nyt saanut lujan jalansijan anglikaanisen kirkon papiston keskuudessa ja anglikaanisessa kirkossa itsessään.” Kolmas sanoi: ”Tämä äänestys – jota minusta olisi parempi sanoa häpeälliseksi typeryydeksi – saattaa etenkin lapset alttiiksi vaaralle. Monet homoseksualistit, jotka eivät löydä itselleen kumppaneita, turvautuvat nuoriin lapsiin, ja tässä mielessä ovat varsinkin kirkossa käyvät lapset vaaravyöhykkeessä. – – Suoraan sanottuna kirkko ei ole kyennyt puhdistautumaan siitä pahasta, mikä rehottaa sen omissa riveissä.”
Katolinen kirkko
Katolinen kirkko tuomitsee kiertelemättä homoseksuaalisuuden ja luokittelee sen vakavaksi synniksi. Käytännössä kirkko kuitenkin suojelee syytetyiksi joutuneita pappejaan ja jopa antaa heille mahdollisuuden jatkaa seksuaalisia perversioitaan. Paavi Johannes Paavali II puhui todella lämpimästi homoseksualisteista, kun hän julisti: ”He ovat kirkon sydämessä.”
Riippumaton katolinen sanomalehti National Catholic Reporter sanoi 27. helmikuuta vuonna 1987, että homoseksuaalisten pappien arvioiden mukaan puolet Yhdysvaltain katolisista papeista on homoseksualisteja. Tästä arviosta kiistellään. Eräs psykologi esittää 1500:n haastattelunsa perusteella, että Yhdysvaltain 57000 katolisesta papista 20 prosenttia on homoseksualisteja, kun taas tuoreempien raporttien perusteella ”muut terapeutit ovat sillä kannalla, että todellinen lukumäärä voi nykyään olla lähemmäs 40 prosenttia”.
Hieman yli vuosi sitten oli amerikkalaisissa sanomalehdissä eri puolilla maata viljalti raportteja siitä, miten katoliset papit olivat raiskanneet lapsia. Seuraava Mercury News -lehdessä 30. joulukuuta 1987 ollut raportti on tyypillinen. Lehti ilmestyy San Josessa Kaliforniassa. Siinä sanottiin:
”Samaan aikaan kun kaikkialla maassa ollaan korostetusti selvillä lasten seksuaalisen hyväksikäytön ongelmista, Yhdysvaltain katolinen kirkko jatkuvasti vähättelee ja peittelee tapauksia, joissa papit oikeudenpöytäkirjojen, kirkon sisäisten asiakirjojen, siviiliviranomaisten ja uhrien itsensä mukaan ovat tehneet lapsille seksuaalista väkivaltaa.
”Kirkon virkailijat toistavat sitä, miten surullisen kuuluisa vuodelta 1985 peräisin oleva Louisianan tapaus, jossa eräs pappi raiskasi ainakin 35 poikaa, on opettanut heidät taistelemaan määrätietoisesti tällaista ongelmaa vastaan. Lehtemme tekemä kolme kuukautta kestänyt tutkimus kuitenkin osoittaa, että ainakin 25 hiippakunnassa eri puolilla maata kirkon virkailijat eivät ole tehneet ilmoituksia viranomaisille, ovat siirtäneet lapsia raiskanneita pappeja toisiin seurakuntiin, eivät ole piitanneet vanhempien valituksista eivätkä ole kiinnittäneet huomiota siihen mahdolliseen vahinkoon, jota on koitunut uhreiksi joutuneille lapsille. – – Miljoonia dollareita on jo maksettu vahingonkorvauksina uhreille ja heidän perheilleen, ja eräässä vuodelta 1986 olevassa kirkon raportissa arvioitiin, että kirkon vastattavat saattavat seuraavan vuosikymmenen kuluessa nousta miljardiin dollariin.”
Mercury News -lehden mainitseman ”surullisen kuuluisan vuodelta 1985 peräisin olevan Louisianan tapauksen” päähenkilönä oli pappi nimeltä Gilbert Gauthe. ”Hänen uhreilleen on maksettu 12 miljoonaa dollaria.” Gauthen homoseksuaalisesta käyttäytymisestä tiedettiin monia vuosia, mutta ’hiippakunta hoiti asian siten, että hänet siirrettiin seurakunnasta toiseen ainakin kolme kertaa’. Eräässä tapauksessa ”vanhemmat todistivat, että Gauthe oli pakottanut heidän seitsenvuotiaan poikansa kanssaan homoseksuaalisiin toimintoihin jo heti ensimmäisenä päivänä tämän toimiessa alttaripoikana, mitä oli sitten jatkunut vuoden ajan, kunnes pappi sai siirron”.
”Vahinko, jota on koitunut uhriksi joutuneille lapsille”, mainittiin myös tässä raportissa. Joskus vahingot ovat peruuttamattomia. Eräs 12-vuotias poika, joka riisti itseltään hengen, oli jättänyt viestin, jossa sanottiin, että ”elämä ei ollut elämisen arvoista” sen jälkeen kun hänestä oli ”tullut eräälle fransiskaanimunkille todellinen seksiorja”. Eräs toinen poika, jonka pappi oli raiskannut, sanoi veljelleen: ”Ota yhteyttä isä S:ään ja kerro hänelle, että annan hänelle anteeksi”, minkä jälkeen hän hirtti itsensä.
Useimmiten seksuaalista väkivaltaa on tehty pojille, mutta uhrien joukossa on ollut myös tyttöjä. Clevelandissa ilmestyvä Plain Dealer kertoi 19. joulukuuta 1987 tapauksesta, jossa 16-vuotias tyttö oli vanhempiensa kanssa nostanut siviilikanteen vuonna 1986 seitsemää pappia vastaan raiskauksen johdosta. Tyttö oli tullut raskaaksi, ja papit kehottivat häntä hankkimaan abortin. Kun hän kieltäytyi, he olisivat halunneet lähettää hänet Filippiineille hänen raskaudentilansa salaamiseksi. Katolinen kirkko vastustaa homoseksuaalisuutta ja aborttia, mutta ei nähtävästi silloin, kun sen omat papit ovat asianosaisina.
Yhdysvalloissa ilmestyvissä sanomalehdissä on ollut jatkuvasti raportteja tapauksista, joissa katoliset papit ovat pakottaneet katolisia nuorukaisia kanssaan homoseksuaalisiin toimintoihin, joissa tuomioistuimet ovat määränneet maksettavaksi miljoonia dollareita vahingonkorvauksia, joissa sovintoon on päästy ilman tuomioistuinta ja joissa vakuutusyhtiöt ”eivät enää sitoudu maksumiehiksi sellaisten tapausten varalta, kun hiippakuntien henkilöstöä vastaan nostetaan syytteitä seksuaalisesta hyväksikäytöstä”.
Thomas Fox, National Catholic Reporter -lehden toimittaja, kirjoittaa: ”Piispat ovat jo vuosia peitelleet tätä ongelmaa eri puolilla maata.” Entinen pappi, nykyään Loyola-yliopistossa luennoiva psykologian professori Eugene Kennedy sanoo: ”Tuomioistuimissa käsiteltävät asiat ovat vasta jäävuoren huippu.” Thomas Doyle, dominikaanipappi ja katolisen kirkkolain tuntija, selittää: ”Pappien harrastama pikkupoikien seksuaalinen hyväksikäyttö on vakavin yksittäinen ongelma, minkä olemme joutuneet kohtaamaan vuosisatoihin.”
Mitä Raamattu sanoo?
Se sanoo: ”Jumala jätti heidät häpeällisten sukupuolisten himojen valtaan, sillä sekä heidän naisensa vaihtoivat luonnollisen käyttönsä luonnonvastaiseen että myös miehet jättivät samoin naisen luonnollisen käytön ja syttyivät kiihkeästi himoissaan toisiinsa, miespuoliset miespuolisiin, suorittaen sitä, mikä on rivoa, ja saaden itseensä vastineeksi täyden palkan, joka heidän erheestään oli tuleva. – – Vaikka nämä tuntevat aivan hyvin sen Jumalan vanhurskaan säädöksen, että sellaisten harjoittajat ansaitsevat kuoleman, he eivät ainoastaan jatkuvasti tee niitä, vaan myös antavat hyväksymyksensä niiden harjoittajille.” – Roomalaisille 1:26, 27, 32.
Se sanoo myös: ”Mitä! Ettekö tiedä, etteivät epävanhurskaat peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät haureelliset, eivät epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, eivät luonnottomia tarkoituksia varten pidetyt miehet, eivät miehet, jotka makaavat miesten kanssa, eivät varkaat, eivät ahneet, eivät juopot, eivät herjaajat eivätkä kiristäjät peri Jumalan valtakuntaa.” (1. Korinttolaisille 6:9, 10) Jae 11 lisää: ”Kuitenkin jotkut teistä olivat sellaisia. Mutta teidät on pesty puhtaiksi.” Synnintekijät, joista tuli kristittyjä, puhdistivat elämänsä tai heidät poistettiin seurakunnasta: ”Poistakaa paha ihminen keskuudestanne.” (1. Korinttolaisille 5:11–13) Kysymys ei ole siitä, etteikö kristillisessä seurakunnassa koskaan esiintyisi tällaisia syntejä, vaan siitä, että kun sellaisia esiintyy, niin niihin syyllistyneet joko katuvat tai sitten heidät poistetaan.
Useimmilta kristikunnan uskonnoilta tällainen hengellinen puhdistustyö – avioliiton ulkopuolisia suhteita harrastavien, avionrikkojien ja homoseksualistien poistaminen – jää kuitenkin tekemättä. Israelilaiset väittivät palvelevansa Jehovaa, samalla kun he harjoittivat ikivanhaa sukupuolipalvontaa. (2. Aikakirja 33:17) Kristikunnan seurakunnat sanovat ”Herra, Herra” samaan aikaan, kun siveettömyys rehottaa niiden keskuudessa. Jehova sanoo: ”Miten on? Te varastatte, tapatte, rikotte avion, vannotte väärin, poltatte uhreja Baalille ja seuraatte vieraita jumalia, joita te ette tunne. Ja te tulette ja astutte minun eteeni tähän huoneeseen, joka on otettu minun nimiini, ja sanotte: ’Me kyllä pelastumme’ – tehdäksenne yhä kaikkia näitä kauhistuksia!” – Jeremia 7:4, 8–10.
Jehovaa ei voida pilkata, sillä kaikki tulevat niittämään sitä, mitä ovat kylväneet. (Galatalaisille 6:7) Sanat, jotka Jehova esitti Jeremian kautta, ovat nykyään yhtä sopivat kuin silloin, kun tämä profeetta lausui ne israelilaisille: ”He joutuvat häpeään, sillä he ovat tehneet kauhistuksia; mutta heillä ei ole hävyntuntoa, he eivät osaa hävetä.” – Jeremia 6:15.
Jehova ei ole puolueellinen. Hän ei katso henkilöön. Niin kuin tapahtui kanaanilaisille ja israelilaisille, niin tulee tapahtumaan myös kristikunnalle. – Apostolien teot 10:34; vrt. Ilmestys 21:8.
[Huomioteksti s. 7]
Episkopaalit: ”Kristityt ovat ajastaan jäljessä, kun kieltäytyvät suvaitsemasta homorakkautta”
[Huomioteksti s. 8]
”Yleisarviomme on, että 30–40 prosenttia anglikaanisen kirkon papeista on homoseksualisteja”
[Huomioteksti s. 9]
’Pappeja, jotka tekevät lapsille seksuaalista väkivaltaa’, suojellaan
[Huomioteksti s. 10]
”Kirkon vastattavat saattavat seuraavan vuosikymmenen kuluessa nousta miljardiin dollariin”
[Huomioteksti s. 10]
Eräs toinen poika, jonka pappi oli raiskannut, hirtti itsensä
[Huomioteksti s. 11]
Kun tyttö, jonka papit raiskasivat, tuli raskaaksi, he kehottivat häntä hankkimaan abortin
[Huomioteksti s. 11]
”Heillä ei ole hävyntuntoa, he eivät osaa hävetä”