Nuoret kysyvät:

Miten voin käyttää rahani viisaasti?

”TÄMÄN maan nykynuoret on kasvatettu käyttämään rahaa.” Tähän päätelmään tuli mielipidetutkimusten tekijä Lester Rand tutkittuaan yhdysvaltalaisnuorten rahankäyttöä. Randin mukaan he käyttivät rahaa noin 165 miljardia markkaa yhtenä ainoana vuonna! Mihin nämä rahat sitten menevät?

Sikäläiset tutkijat nimeltä Norman ja Harris kertovat: ”Jokin ajanvietteen muoto, varsinkin musiikki, on kärkitiloilla lähes jokaisessa luettelossa. – – Auton omistavilla nuorilla rahaa kuluu eniten bensiiniin, korjauksiin ja auton yleiseen kunnossapitoon. Hyvin monet muut kuluttavat rahansa erilaisiin pikaruokiin; pizzat, virvoitusjuomat ja hampurilaiset ovat listan kärjessä. Tytöt näyttävät käyttävän enemmän rahaa vaatteisiin kuin pojat, ja teini-ikäiset tytöthän ovat tietysti korvaamattomia kosmetiikkateollisuudelle.”

Auton käyttömenoihin, ruokaan ja ajanvietteeseen voi tietenkin täysin perustellusti kulua rahaa. Mutta käyttävätkö teini-ikäiset rahaa aina viisaasti?a Ja voisiko olla niin, että työssä käyvän nuoren täytyy käyttää rahojaan muuhunkin kuin vain tavaroiden ostamiseen itselleen?

Miten käyttää rahansa säästäväisesti

Ajatellaanpa esimerkiksi ostoksilla käymistä. Useimmat nuoret pitävät siitä, varsinkin jos heillä on kukkarossaan rahaa käytettävänään. Mutta onko todella viisasta ostaa kaikkea, mitä haluaa ja näkee?

Englannissa tehdyssä tutkimuksessa, johon osallistui 600 ihmistä, havaittiin, että 62 prosenttia 15–19-vuotiaista teki ainakin silloin tällöin heräteostoksia. (Adolescence, syksy 1982) Viisas ostaja ajattelee kuitenkin edeltä käsin, mitä hän tarvitsee. Miksi et sen vuoksi tekisi listaa ostettavista tavaroista ennen ostoksille menoa ja rajoittaisi ostoksiasi tuossa listassa oleviin tarvikkeisiin? Kirjassa Options sen tekijät Shaw ja Berry suosittelevat lisäksi: ”Mennessäsi ostoksille ota mukaasi rahaa vain sen verran, että se riittää sen ostamiseen, mitä todellakin tarvitset tai mitä ennen kauppaan lähtöä olit suunnitellut ostaa.”

Adolescence-lehdessä huomautettiin myös, että kun vanhemmat kuluttajat kiinnittävät vaatteita ostaessaan huomiota laatuun ja käytännöllisyyteen, nuoret ovat kiinnostuneempia muodista. Pitääkö tämä paikkansa sinusta? Jos pitää, tee joitakin muutoksia ostotapoihisi. Ennen kuin käytät vaivalla ansaitsemasi rahat, mieti, miten kauan vaatetta voi käyttää. Muutamia vuosiako? Vai onko se jo muutaman kuukauden kuluttua poissa muodista?

Kiinnitä huomiota myös laatuun. Huonolaatuinen, halpa tuote saattaa ajan oloon tulla sinulle kalliiksi, koska joudut ehkä korjauttamaan sitä tai ostamaan uuden tilalle. Kiertele siis eri kaupoissa. Jos kyse on vaatteesta, tarkastele, mistä aineista se on tehty. Miten usein se tarvitsee puhdistusta? Voiko sen pestä? Nämä tekijät tulisi ottaa huomioon ennen ostoksen tekemistä.

Lyshondra-niminen nuori on oppinut arvokkaan ostosvihjeen vanhemmiltaan. Hän sanoo: ”Käyn ostoksilla tavallisesti äitini kanssa, ja hän on opettanut minua etsimään alennusmyyntejä, jotta voin saada rahani riittämään paremmin.” On myös järkevää viivyttää ostamista myyntikauden loppuun saakka, jolloin monessa eri paikassa voi tehdä edullisia kauppoja. Phyllis, nuori nainen, jolla on jo kokemusta edullisten ostosten tekemisestä, lisää: ”En voi muistaa, milloin viimeksi olisin ostanut jotakin ns. ohjehinnalla. Etsin alennusmyyntejä ja pidän käytettyjen tavaroiden myymälöistä. Ihmiset luulevat vaatteideni olevan uusia!”

Talousmenoihin osallistuminen

Käytkö työssä koulun jälkeen tai onko sinulla osa-aikatyö? Jos näin on, käytätkö kaikki rahasi itsesi hyväksi ajatellen, että vanhempiesi tehtävänä on pitää huolta ylläpidostasi? Mutta milloin vanhempasi viimeksi käyttivät rahaa vain itsensä hyväksi? Eivätkö he käytäkin suurimman osan koko perheen hyväksi? Eikö olisi siksi järkevää, että auttaisit osaltasi talousmenoissa?

”Minä autan”, vastasi nuori Stephanie, kun hänelle tehtiin tuo kysymys. Hän ja kolme muuta saman perheen jäsentä ovat Jehovan todistajia ja palvelevat kokoaikaisina sananjulistajina. Stephanie sanoo: ”Se on välttämätöntä, ja se on myös hyvää valmennusta, sillä ei missään kukaan voi elää osallistumatta kuluihin.” Toinen nuori, Albert, lisää: ”Se on vain osa vastuutani. Jos en asuisi kotona, minun täytyisi tehdä niin joka tapauksessa. Sen vuoksi minun tulisi mielestäni olla avokätinen.”

Vanhempasi eivät tosin ehkä odota sinulta mitään. Mutta Tommy-niminen nuori ilmaisi asian hyvin sanoessaan: ”Mielestäni se on vain oikeudenmukaista. He saattoivat minut maailmaan ja ovat pitäneet minusta huolta tähän asti, joten minun pitäisi tehdä jotakin maksaakseni heille takaisin.”

Anteliaisuudesta koituvat siunaukset

”Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.” Näin sanoo Raamattu Sananlaskujen 11:25:ssä. Tilipäivänä on ehkä houkuttelevaa ajatella sitä kaikkea, mitä voit ostaa itsellesi. Jeesus kuitenkin muistuttaa meitä: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” – Apostolien teot 20:35.

On tietenkin selvää, että tasapainoa tarvitaan tässä suhteessa. Anteliaisuus ei merkitse rahojensa käyttämistä niin, että itse joutuu puille paljaille. ”Käytin paljon rahaa lahjoihin, ja rahani yksinkertaisesti saivat siivet alleen”, valitti muuan nuori. ”Luulenpa, että 85 prosenttia rahoistani kuluu tällä tavoin.” Älä kuitenkaan unohda, että Jumala panee merkille hyvistä vaikuttimista tehdyt huomaavaisuudenosoitukset. On tosiaan niin kuin Sananlaskujen 19:17:ssä sanotaan: ”Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.”

Sananlaskujen 3:9, 10 osoittaa toisen alueen, jolla voit osoittaa anteliaisuutta: ”Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta, niin sinun jyväaittasi täyttyvät runsaudella, ja viini pursuu sinun kuurnistasi.” Raamatun aikoina Jehovan palvojilla oli Israelissa velvollisuus antaa vapaaehtoisena lahjoituksena ensi hedelmä maanviljelystuotteistaan. Näin voitiin ylläpitää leeviläisiä pappeja, jotka palvelivat Jerusalemin temppelissä. Vaikka Jehovan todistajat eivät nykyään palvo aineellisessa temppelissä, he tajuavat, että heidän palvontapaikkojensa (joita kutsutaan valtakunnansaleiksi) ylläpitoon tarvitaan samoin varoja. 18-vuotias Albert sanoo: ”Asetin tavoitteeksi lahjoittaa jotakin joka kerta, kun menen saliin.”

Kateuden ansa

On myönnettävä, ettei kaikilla nuorilla ole varaa tehdä ostoksia ja käyttää rahaa edellä kuvaillulla tavalla. Ja kun sinulla ei ole sitä, mitä toisilla näyttää olevan, on helppoa tuntea kateutta. Nuori Darnell esimerkiksi myöntää: ”Minulla tosiaankin on taipumus katsoa sitä, mitä toisilla on, ja sanoa: ’Vau! Tuohan näyttää mukavalta.’” Mutta sen sijaan että hän antaisi ajatustensa viipyä tuossa asiassa, hän yrittää ehkäistä tuollaiset ajatukset.

Pelkkä kauniiden tavaroiden haluaminen ei tietystikään ole mikään synti. Mutta jos sinulla ei ole varaa johonkin haluamaasi, annatko sen viedä tyytyväisyytesi? Kehitätkö jopa jonkinlaista pahantahtoisuutta niitä kohtaan, joilla sattuu olemaan enemmän kuin sinulla? Muista siinä tapauksessa se neuvo, jonka Jeesus Kristus antoi Luukkaan 12:15:ssä: ”Varokaa kaikenlaista ahneutta, koska vaikka jollakulla on runsaastikin, niin hänen elämänsä ei johdu siitä, mitä hän omistaa.”

Aina on tosiaankin niitä, joilla on enemmän kuin sinulla. Eikä se, että yrittää pysytellä Virtasten tasalla, tuo muuta kuin paljon tuskaa. Apostoli Paavali muistuttaa meitä: ”Emme näet ole tuoneet maailmaan mitään emmekä voi mitään viedä pois. Kun meillä siis on elatus ja vaatteet, me tyydymme näihin.” – 1. Timoteukselle 6:7, 8.

Raha voi olla hyödyllinen palvelija, jos siihen suhtaudutaan oikein. Opettele säästämään. Opettele käyttämään rahaa taitavasti, huolellisesti. Rahasta on ilman muuta apua elämässä, ja se voi tehdä sen mukavammaksi. On kuitenkin niin kuin eräs Matthew-niminen nuori sanoi: ”Rahalla on paikkansa, mutta se ei ole kaikki kaikessa. Se ei ole pääasia. Me tarvitsemme rahaa elämiseen, mutta sitä ei tulisi koskaan asettaa perheemme tai Jehovan edelle.”

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 13]

Yhdysvaltalaisnuoret käyttivät rahaa noin 165 miljardia markkaa yhtenä ainoana vuonna!

[Kuva s. 15]

Jos sinulla on työpaikka, osallistutko vapaaehtoisesti talousmenoihin?