Uskonnon tulevaisuus sen menneisyyden valossa

3. osa: 1942–1513 eaa.: Egypti – jumalten taistelukenttä

”Egyptissä kaiken takana ja yläpuolella oli uskonto.” – Will Durant, 1900-luvun kirjailija ja historioitsija.

EGYPTIN ensimmäiset asukkaat olivat Nooan pojan Haamin jälkeläisiä, todennäköisesti Haamin pojan Misraimin, Nimrodin sedän, kautta. (1. Mooseksen kirja 10:6–8) Baabelin kieltensekoituksen jälkeen epäonnistuneet torninrakentajat hajaantuivat ja aloittivat alusta vieden samalla mukanaan babylonialaisen uskontonsa. Jotkut näistä pettyneistä rakentajista asettuivat alueelle, joka tultiin tuntemaan Egyptinä.

Kirjassa The Story of Civilization Will Durant puhuu ”eräiden Egyptin kulttuurille ominaisten peruspiirteiden polveutumisesta Sumerista ja Babyloniasta”. Babylonian uskonto teki siksi selvästi näkyvän jäljen Egyptiin, ja uskonnosta tuli hallitseva seikka Egyptin elämässä. Muuan tietosanakirja sanoo: ”Uskonkäsitykset tunkeutuivat niin syvälle kulttuuri- ja seuraelämään, että Egyptin kulttuurin ymmärtäminen on mahdotonta ilman Egyptin uskonnon ymmärtämistä, ja päinvastoin.” – The New Encyclopædia Britannica.

Ristiriitaista ja epäjohdonmukaista

Egyptin uskonto oli polyteistista, mitä kuvaa se, että egyptiläisillä oli yli 500 jumalaa – mahdollisesti kaksikin kertaa niin paljon. ”Kaikkialla Egyptissä kussakin kaupungissa oli yleensä kolmen jumalan ryhmä”, sanoo egyptologi E. A. Wallis Budge. Aikanaan kehittyi tärkein kolminaisuus, kokonainen perhe, jonka muodosti Osiris, isä; Isis, äiti ja Horus, lapsi.

Polyteismi johti väitteeseen, että useat eri jumalat ovat ’ainoa jumala’. Kuitenkaan pappien ja teologien ei nähtävästi ollut lainkaan vaikeaa uskoa yhteen jumalaan ja samalla ajatella hänen olevan olemassa useassa eri muodossa. Kirjailija B. Mertz mainitsee tämän olevan ”jälleen vain yksi esimerkki siitä huvittavasta ristiriitaisuudesta, joka on niin tunnusomaista Egyptin uskonnolle”.

Eläimiä käytettiin usein edustamaan jumalten ominaisuuksia tai jopa jumalia itseään. Ranskalainen kirjailija Fernand Hazan väittää kuitenkin, että nämä eläimet olivat enemmän kuin vain vertauskuvia, niiden ajateltiin olevan kunnioituksen arvoisia, ”koska ne olivat hyvien tai vahingollisten jumalallisten voimien polttopisteessä”. Ei ole siksi yllättävää, että erään kertomuksen mukaan muuan Rooman kansalainen lynkattiin kissan tappamisesta ja että egyptiläisistä haudoista on löydetty koirien, kissojen, krokotiilien, haukkojen ja härkien muumioita.

Rituaalit, salamyhkäiset kultit ja taikuuden harjoittaminen olivat juurtuneet syvälle Egyptin uskontoon. Samoin oli uskonnollisten kuvien ja symbolien, esimerkiksi elämän symbolin, crux ansatan, käyttö. Niitä pidettiin niin tärkeinä, että erään tietosanakirjan mukaan ”yksilön usko (ts. henkilökohtainen hurskaus) ei koskaan ollut tärkeintä”. Se lisää, että kuvista ”se, jossa Isis on Horus-lapsi sylissään ja joka on mahdollisesti ollut mallina madonnaa ja lasta esittäville kuville, on kaikkein huomattavin”. – The New Encyclopædia Britannica.

Egyptiläiset uskoivat kuoleman jälkeiseen elämään. He muumioivat kuolleensa ja säilyttivät kuolleiden faraoiden ruumiit kunnioitusta herättävissä pyramideissa. Vanhoista haudoista on löydetty, kuten eräs kirjailija sanoo, ”säälittäviä mutta kuitenkin huomattavia turhamaisuuksia, kuten ehostuspaletteja, rukousnauhoja ja astioita, joissa joskus on ollut ruokaa ja juomaa”.

Tuhoa edeltävät kymmenen iskua

Vuonna 1728 eaa. sattui jotakin, jolla olisi hirvittävät vaikutukset Egyptiin ja sen uskontoon. Noin kaksi vuosisataa siitä, kun Aabraham-niminen mies oli vieraillut Egyptissä, hänen jälkeläisensä muuttivat sinne paetakseen ankaraa nälänhätää. (1. Mooseksen kirja 12:10; 46:6, 7) Heidät tunnettiin israelilaisina, ja he pysyivät siellä 215 vuotta. Näin muodostui näyttämö jumalten taistelulle, jossa toisella puolella oli suuri joukko Egyptin jumalia ja toisella puolella yksi israelilaisten Jumala, Jehova. Tilanne kärjistyi nopeasti, kun israelilaiset pyysivät lupaa lähteä Egyptistä palvellakseen Häntä.

Egyptin hallitsija, farao,a joka arvonimi oli peräisin egyptin kielen ’suurta taloa’ merkitsevästä sanasta, ei hyväksynyt heidän pyyntöään. Silloin Jehova ilmaisi tarkoituksensa käyttää voimaansa ihmeellisellä tavalla kansansa puolesta. (2. Mooseksen kirja 7:1–6; 9:13–16) Tuottamalla Egyptille kymmenen iskun sarjan hän haastoi sen jumalat kohtaamaan hänet. – 2. Mooseksen kirja 12:12.

Ensimmäinen isku muutti Niilin, Egyptin elinhermon, vereksi ja tappoi siten sen kalat ja pakotti egyptiläiset kaivamaan itselleen juomavettä. (2. Mooseksen kirja 7:19–24) Miten suurta häpeää se tuottikaan Hapille, Niilin jumalalle!

Sammakko oli hedelmällisyyden symboli ja eräässä Egyptin jumalista kertovassa kirjassa (The Gods of the Egyptians) sanotaan, että ”sammakkojumalalla ja -jumalattarella uskottiin olleen hyvin tärkeä osuus maailman luomisessa”. Niinpä sammakkovitsaus paitsi oli kiusallinen sellaisille hedelmällisyyden jumalille kuin Osiris, Ptah ja Sebek, nöyryytti myös jopa Egyptin luoja-jumalia. – 2. Mooseksen kirja 8:1–6.

Taikuutta harjoittavat Egyptin papit eivät voineet toistaa kolmatta iskua niin kuin he olivat voineet tehdä kahdessa ensimmäisessä tapauksessa. (2. Mooseksen kirja 8:16–18) Thot, taikuuden herra, oli menettänyt taikavoimansa. Ja Geb, maan jumala, ei pystynyt estämään ”maan tomun” muuttumista epämiellyttäviksi sääskiksi.

Neljännestä iskusta lähtien vedettiin rajalinja Goosenin, sen paikan jossa israelilaisten yhdyskunta oli Ala-Egyptissä, ja maan muun osan välille. Samanaikaisesti kun paarmavitsaus jätti Goosenin koskemattomaksi, Egyptin muut osat joutuivat turmioon. (2. Mooseksen kirja 8:20–24) Buto, suojelusjumalatar, ja Horus-jumala eivät selvästikään pystyneet enää hallitsemaan tapahtumia Ala-Egyptissä, siinä maan osassa, josta he olivat vastuussa.

Hathor oli lehmäpäinen jumalatar. Taivaan jumalatar Nut kuvattiin myös lehmäksi. Oli erittäin nöyryyttävää näille molemmille, kun rutto sai aikaan sen, että ”kaikenlaista Egyptin karjaa alkoi kuolla” viidennessä iskussa! – 2. Mooseksen kirja 9:6, UM.

Thot-jumalan sanotaan tunteneen ”kaikki sairaiden parantamiseen tarvittavat taikakaavat”. Ja Amon-Ran kunniaksi kirjoitetun runon 70:nnen säkeistön mukaan hän oli lääkäri, joka ”karkottaa pahan ja poistaa sairauden”. Mutta kuudennessa iskussa kumpikaan näistä ihmeparantajista ei pystynyt estämään ’märkäpaiseiden puhkeamista ihmisiin ja eläimiin’ ja jopa ”taikuutta harjoittaviin pappeihin”. – 2. Mooseksen kirja 9:10, 11, UM.

Šu-, Rešpu- ja Tefnut-jumalat auttoivat sään säätelemisessä. Mutta sen enempää kuin nykyajankaan sääennustelijat, he eivät voineet estää salamoita ja rakeita, jotka seitsemännessä iskussa piiskasivat ihmisiä, eläimiä ja kasvillisuutta ja ”pirstoivat kaikki kedon puut”. (2. Mooseksen kirja 9:25) Sen mikä jäi rakeilta tuhoamatta, söivät heinäsirkat kahdeksannessa iskussa. (2. Mooseksen kirja 10:12–15) Mikä tappio Minille, elonkorjuun jumalalle, jonka salama oikeassa kädessään piti hallita ukkosta ja salamointia! Näiden kahden vitsauksen aikana molemmat tilanteet luisuivat hänen hallinnastaan.

”Koko Egyptin maahan tuli synkeä pimeys kolmeksi päiväksi”, yhdeksäs isku. (2. Mooseksen kirja 10:21, 22) Auringonjumala Ran, auringonkehrään pukeutuneen Sekhmet-jumalattaren ja kuunjumala Thotin valo yksinkertaisesti sammutettiin.

Ja mikä valitus nousikaan, kun Egyptin esikoiset lyötiin yhtäkkiä kuoliaiksi niin, ettei jäänyt ”yhtään taloa, jossa ei ollut kuollutta”, mikä piti paikkansa myös faraon ”suuresta talosta”. (2. Mooseksen kirja 12:29, 30) Koska faraon ajateltiin olevan auringonjumala Ran jälkeläinen, hänen esikoisensa odottamaton kuolema oli verrattavissa jumalan kuolemaan. Miten järkyttävä tappio Besille, hallitsijahuoneen suojelijalle, ja Butolle, kuninkaan puolustajalle!

Epäsuosiossa ja nöyryytettynä – ei vain kerran vaan kymmenen kertaa – farao ja hänen armeijansa syöksyivät raivoissaan kostoa janoten poislähtevien israelilaisten kannoille. (2. Mooseksen kirja 12:37, 41, 50; 14:8) Muuan vanha runo kerskui kerran vähemmän tunnetun faraon Ni-maat-Ren kunniaksi: ”Taistelu hänen nimensä puolesta – –. Hänen majesteettisuuttaan vastaan kapinoivalle ei ole hautakammiota, ja sellaisen kapinallisen ruumis heitetään veteen.” Kuitenkin sen faraon oma ruumis, joka oli kokenut Jumalan säätämät tuhoa edeltävät iskut, päätyi veteen. ”Farao, Horus-jumalan ruumiillistuma täällä maan päällä, Atumin kuninkuuden perillinen, auringonjumala Ren [Ran] poika”, kuten eräs hakuteos häntä kutsuu, oli saanut surmansa Punaisellamerellä israelilaisten Jumalan kädestä. Farao oli kapinoinut hänen majesteettisuuttaan vastaan. – 2. Mooseksen kirja 14:19–28; Psalmi 136:15.

Tapahtuiko tämä todella?

On merkittävää, että The New Encyclopædia Britannica -tietosanakirja – siitä huolimatta että se väittää 2. Mooseksen kirjan kertomuksen sisältävän ”tarunomaisia aineksia” – myöntää ”nykyajan oppineiden olevan taipuvaisia uskomaan, että tarujen takana on varteenotettava totuuden ydin”. Puhuessaan siitä, että Egyptin dynastioita on vaikea ajoittaa kuningasten luettelon avulla, Britannica-tietosanakirja sanoo myös: ”Näiden luetteloiden heikko kohta historiallisina muistiinmerkintöinä on siinä, että niissä on vain kunnianarvoisina pidettyjen kuningasten nimet; useita vaatimattomia ja tiettyjä epäsuosiossa olevia hallitsijoita ei mainita – heidät on poistettu luettelosta.”

Onko tällaisen historiallisten epätarkkuuksien ja tosiasioiden väärentämisen huomioon ottaen yllättävää, että tämä Egyptin ja sen väärien jumalien musertava tappio yksinkertaisesti ’poistettiin’? Se on ilmeistä, kun muistamme, että historiankirjoittajat toimivat sellaisten pappien ohjauksen alaisuudessa, joita nähtävästi kiinnosti ensisijaisesti oman asemansa säilyttäminen ja jumaltensa loiston tukeminen.

Noiden muinaisten tapahtumien valossa tulevaisuus ei lupaa mitään hyvää kenellekään, joka tukee Egyptin uskonnon nykyaikaisia vastineita. Vain ne, jotka harjoittivat tosi uskontoa – israelilaiset ja joukko heidän egyptiläisiä seuralaisiaan – säilyivät elossa vahingoittumattomina jumalien taistelusta. Suurenmoiset asiat odottivat nyt heitä, tätä ’erilleen asetettua kansaa, joka on erilainen kuin kaikki muut’. Lue siitä tämän sarjan neljännestä osasta.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 23]

Miten vastaisit?

Olivatko israelilaiset Egyptissä ollessaan ainoita, jotka harjoittivat tosi uskontoa?

Eivät olleet, sillä lähellä sijaitsevassa Uusissa, nykyisessä Arabiassa, asui ’nuhteeton ja rehellinen mies, joka pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa’. Hänen nimensä oli Job. Hän läpäisi vaikeita nuhteettomuuden kokeita todennäköisesti joskus Joosefin kuolinvuoden 1657 eaa. ja sen ajan välillä, jolloin Mooses kasvatettiin Jehovan uskolliseksi palvelijaksi. – Job 1:8.

[Kuva s. 24]

Faraoiden ajateltiin olevan jumalten ruumiillistumia

[Lähdemerkintä]

Courtesy of Superintendence of Museo Egizio

[Kuva s. 25]

Jotkut pyramidit olivat faraoiden ylellisiä hautakammioita