Mitä on tapahtumassa arvoille?
Ensimmäisen maailmansodan päättymisen vuosipäivän (11. marraskuuta) johdosta vuonna 1948 pitämässään puheessa kenraali Omar N. Bradley sanoi: ”Meillä on liian paljon tiedemiehiä, liian vähän Jumalan miehiä. Olemme selvittäneet atomin salaisuudet mutta hylänneet vuorisaarnan. – – Maailmaa vallitsevat nykyään ydinjätit ja moraalin kääpiöt. Tiedämme enemmän sodasta kuin tiedämme rauhasta, enemmän tappamisesta kuin tiedämme elämisestä.” Hän sanoi vielä: ”Inhimillisyys on vaarassa joutua tässä maailmassa moraalisen keskenkasvuisuuden ansaan.”
YHTEEN aikaan maailmassa oli perinteisiä arvoja, jotka olivat peräisin Raamatusta tai sopusoinnussa sen kanssa. Niin ei ole enää nykyään. Perinteiset arvot on työnnetty vanhanaikaisina syrjään. Uudet elämäntyylit ovat muodissa. ”Totuus” on suhteellista. Enää ei ole olemassa oikeaa eikä väärää. Kenenkään ei tarvitse tuomita ketään. Jokaisella on omat norminsa, jokainen päättää itse mikä on hänelle sopivaa, jokainen saa tehdä mitä haluaa. Esiaviolliset sukupuolisuhteet eivät ole väärin. Aviorikos ei ole väärin. Avioero ei ole väärin. Lasten laiminlyöminen ei ole väärin. Eikä ketään voida syyttää seurauksista: teiniraskauksien huimasta lisääntymisestä, miljoonista aborteista, lasten elämän pilalle menosta. Koska ei ole väärää eikä syyllisiä, ei ole myöskään syyllisyydentuntoa. Tällä tavoin maailma on heittänyt todelliset arvot jätetynnyriin.
Kaksi ensimmäistä ihmistä päättivät ratkaista itse sen, mikä on oikein ja mikä väärin. (1. Mooseksen kirja 2:17; 3:5) Nykyään miljoonat ovat päättäneet, ettei ole olemassa oikeaa eikä väärää. Halutessaan toimia oman päänsä mukaan he huitaisevat perinteiset arvot sivuun ja huudahtavat: ”Vihdoinkin vapaus! Kaikki kelpaa!” Hillikkeet menkööt – ja tilalle on luvassa vain murhetta.
Muuan tunnettu aikakauslehti kysyi eräässä otsikossaan: ”Valehtelijoitten kansakunta?”, ja sen alla luki: ”Viranomaiset kieroilevat. Tiedemiehet väärentävät tutkimustuloksiaan. Työntekijät muuttavat työtodistuksiaan saadakseen työtä. Mistä oikein on kysymys? Yhä useammat yhteiskuntakriitikot pelkäävät, että vastausta on etsittävä perusrehellisyyden huolestuttavasta heikkenemisestä.”
Toinen suuri aikakauslehti tarjosi etiikkaa tarkastelevassa kirjoitussarjassa tällaisia esimerkkejä: skandaalinkäryiset liiketoimet, yleisen luottamuksen pettäminen, rikokset joissa ihmisten heikkoudet näyttäytyvät koko asteikossaan. Virheet myönnetään, mutta ei pahoja virheitä, eikä mikään ole niin tuomittavaa, että se olisi syntiä.
Kirjoitussarjan lopussa todetaan: ”Mikäli amerikkalaiset mielivät parantaa eettistä tasettaan, heidän täytyy ehkä tutkia uudelleen ne arvot, jotka yhteiskunta niin houkuttelevasti marssittaa heidän eteensä: huipulle kiipimisen työelämässä, poliittisen vallan, seksuaalisen viehätysvoiman, keskikaupungin kalliin ullakkohuoneiston tai järvenrantahuvilan, nopean rahanteon liiketoiminnalla. Silloin todelliseksi haasteeksi tulisi tarpeitten määritteleminen uudelleen sillä tavoin, että ne palvelevat sekä yhteiskuntaa että yksilöä, ja sellaisen yhdenmukaisen etiikan määritteleminen, joka ohjaa keinoja, samalla kun sillä saavutetaan myös oikeutettuja tavoitteita.”
Seuraava otsikko on New York Timesista: ”Eri puolilla [New Yorkin] osavaltiota ottivat viranomaiset 106 tarjotusta lahjuksesta vastaan 105, kertoo liittovaltion poliisi FBI.” Oliko 106:nnetta lahjusta tarjottu rehelliselle ihmiselle? Ei suinkaan, vaan ”hänen mielestään rahasumma ei ollut riittävän suuri”.
Kun Matthew Troy, entinen New Yorkin kaupunginvaltuutettu ja demokraattisen puolueen paikallisosaston johtomiehiä, puhui erääseen yliopistoon järjestetyssä tilaisuudessa aiheesta ”Vallanpitäjien turmeltuneisuus ja nuhteettomuus”, hän totesi lahjonnan olevan aivan yleistä. Osavaltion kansanedustajavaaleissa saatuja äänimääriä on vaihdettu tuomarinvirkoihin. ”Osavaltion korkeimman oikeuden tuomarinviran tavallinen hinta oli 75000 dollaria, alemman tuomioistuimen tuomarinviran 35000 dollaria.”
Kirjailija James A. Michener löytää lisää tällaisia kielteisiä ja ikäviä ilmiöitä: ammattimaisia liikemieshuijareita ihaillaan näiden kahmiessa satojen miljoonien edestä toisten rahoja, sisäpiirikaupoista syntyneet skandaalit, yritysvaltauksia tekevät osakekauppiaat, pahennusta herättävien uskonnollisten voimien rahanahneuden, väestön aids-pelon, terroristit yhteiskunnan rauhanrikkojina, poliitikkojen piittaamattomuuden luonnonsuojelualueista ja ympäristötuhoista ja hallituksen toimet, kun se myy aseita julkisesti vihamieliselle valtiolle ja sen jälkeen toimivaltansa rikkoen kanavoi myynnistä saatuja voittoja eräälle Väli-Amerikan kapinallisjärjestölle.
Michenerin yleinen loppupäätelmä kuuluu: ”1980-luku tullaan muistamaan ’rumana vuosikymmenenä’ sen takia, että esiin on noussut niin monia tympäiseviä asioita.” Ja kaikkeen tähän on vain yksi syy: todelliset arvot on polkaistu roskakoriin.
William J. Bennett, entinen Yhdysvaltain opetusministeri, arvosteli sitä, että kouluissa ei kyetä opettamaan moraaliarvoja, ja hän luetteli eräitä sen laiminlyömisestä johtuvia teini-ikäisten ongelmia:
”Noin 40 prosenttia tämän päivän 14-vuotiaista tytöistä tulee ainakin kerran raskaaksi ennen 20. ikävuottaan, ja yli puolet heidän lapsistaan tulee syntymään aviottomina.
”Nuoret tekevät nykyään ennätysmäisen paljon itsemurhia, ja itsemurha on toiseksi yleisin teini-ikäisten kuolinsyy.
”Yhdysvalloissa on nuoria huumeenkäyttäjiä suhteellisesti enemmän kuin missään muualla teollistuneessa maailmassa.
”Pystyvätkö koulumme ’ratkaisemaan’ nämä ongelmat? Eivät pysty. Voivatko ne auttaa? Kyllä voivat. Tekevätkö ne nyt tässä suhteessa voitavansa? Eivät tee.
”Miksi eivät? Osin siitä syystä, että ne ovat hyvin haluttomia puhumaan eräästä koulutuksen päätavoitteesta, nimittäin moraalikasvatuksesta. Otetaan esimerkiksi eräs tuore kirjoitus, jossa useat New Yorkin alueen pedagogit julistavat, että ’he tieten tahtoen koettavat olla sanomatta oppilaille, mikä eettisesti on oikein ja mikä väärin’.
”Kirjoituksessa kerrotaan neuvontatilaisuudesta, johon osallistui 15 oppilasta, eri ikäisiä oppikoululaisia. Tilaisuuden aikana oppilaat tulivat siihen johtopäätökseen, että eräs heidän koulutoverinsa oli ollut tyhmä palauttaessaan koulusta löytämänsä kukkaron, jossa oli 1000 dollaria.” Neuvoja ei ollut ruvennut arvioimaan heidän johtopäätöstään, vaan hän selitti: ”Jos katselen asiaa siltä näkökannalta, mikä on oikein ja mikä väärin, en ole enää heidän neuvojansa.”
Bennett sanoo mielipiteenään: ”Ennen vanhaan neuvoja tarjosi neuvoja. Hän antoi neuvoja monenlaisissa asioissa – ja niihin kuului se, mikä on oikein ja mikä väärin.”
Kotien, koulujen ja kirkkojen epäonnistuminen
Arvojen opettaminen kodeissa on vähenemässä hyvää vauhtia. Koti on nykyään kehno luokkahuone monesta syystä. Molemmat vanhemmat käyvät työssä. Vanhemmat eroavat. Syntyy yksinhuoltajaperheitä. Lapset viedään päivähoitopaikkaan tai heidät jätetään lapsenvahdin huostaan tai yksin tyhjään kotiin ainoana seuralaisenaan televisio, joka tuputtaa ajanvietteeksi seksiä ja opettaa ratkomaan ongelmia väkivallan keinoin. Toimittaja Norman Podhoretz sanoo seurauksista näin: ”Näitä vaikutuksia ovat esimerkiksi rikollisen käyttäytymisen lisääntyminen, huumeiden ja alkoholinkäytön lisääntyminen, teiniraskauksien, aborttien ja sukupuolitautien lisääntyminen ja väkivaltaisista tai tapaturmaisista syistä johtuvan nuorten kuolleisuuden lisääntyminen (murhat, tapot, itsemurhat ja moottoriajoneuvotapaturmat). Ainut asia, jossa näyttää tapahtuneen laskua, ovat koulusaavutukset.”
Podhoretz jatkaa: ”Kaksi sosiologia löytää karuja tilastollisia todisteita sen tueksi, minkä me kaikki tiedämme jo sen perusteella, mitä näemme ympärillämme. He löytävät yhä enemmän ihmisiä, joille ’itsensä toteuttaminen’ on tärkeämpää kuin kaikki muut arvot. He löytävät yhä vähemmän sellaisia, jotka uskovat itsensä tai edes oman mukavuutensa uhraamiseen, jotta heidän lastensa tarpeet ja vaatimukset tulisivat tyydytetyiksi. Hämmästyttävät kaksi kolmannesta kaikista amerikkalaisista vanhemmista on sitä mieltä, että ’vanhemmilla tulee olla vapaus elää omaa elämäänsä, vaikka se merkitseekin sitä, että he viettävät vähemmän aikaa lastensa kanssa’.”
John D. Garwood Kansasin Fort Hays -yliopistosta sanoo todellisten arvojen häviämisestä näin: ”Se, että kotimme, koulumme ja kirkkomme eivät ole kyenneet antamaan vaikutuspiirissään oleville lujaa, kestävää arvojärjestelmää, on johtanut moniin niistä ongelmista, joita meillä nykyään on. Kuuluisa englantilainen historioitsija Arnold Toynbee näkee läntisessä maailmassa nykyään aiempaa vähemmän rehellisyyttä, elettävän ilman kansallisia tavoitteita ja korostettavan pelottavassa määrin materialismia, tunnettavan aiempaa vähemmän laatutyön tekemiseen kannustavaa ammattiylpeyttä, omistauduttavan kulutustason korkeana pitämiseen omien halujen tyydyttämisen ollessa etusijalla. Hän näkee kansamme elämäntyyleissä monia niistä aineksista, jotka johtivat Rooman imperiumin kukistumiseen.”
Todellisten arvojen hylkääminen on johtanut maailman järjettömään kilpajuoksuun, jossa tavoitteena on saada kaikkea yhä enemmän. Aineellisesti rikkaana mutta henkisesti köyhänä ihminen on jätetty rämpimään ilman kompassia. Hänen pelastumisensa riippuu siitä, haluaako hän palata todellisten arvojen lähteen luo.