Intian pyhä Ganges – miksi miljoonat palvovat sitä?

”Herätkää!”-lehden Intian-kirjeenvaihtajalta

Kautta historian hindut ovat kunnioittaneet Gangesia eli Gangaa, jona se Intiassa tunnetaan, maailman pyhimpänä jokena. Vuosisatojen ajan miljoonat palvojat ovat kerääntyneet sen rannoille. Miksi ihmiset tulevat tänne? Mitä he etsivät? Tässä kirjoituksessa oleva lyhyt katsaus tuohon jokeen auttaa saamaan vastaukset.

HIMALAJAN juurella sijaitsevassa Hardwarin pyhässä kaupungissa hohtavan valkoinen Mercedes-Benz huristaa kapeita katuja. Varovaisesti se ohittaa polkupyörä-rikšoja, hevosen vetämiä kaksipyöräisiä vaunuja, skoottereita ja jalankulkijoita. Lopulta kaupungin laitamilla ajoneuvo pysähtyy paikalle, josta on näkymä Gangesille.

Vaikka joen alajuoksu onkin erittäin saastunut, täällä Hardwarissa puhtaat sinivihreät vedet, jotka virtaavat suoraan alas vuorilta, ovat todellista silmänruokaa. Auto ei kuitenkaan ole tullut näin pitkälle vain kiertoajelulle.

Auton ovet avautuvat ja ulos astuu ilmeisen hyvin koulutettu, nykyaikainen intialainen perhe. Äidin suoristaessa tulipunaista sariaan auringonsäteet osuvat hänen kultaisiin ranne- ja nilkkarenkaisiinsa sekä kaulakoruihinsa, ja ne loistavat kirkkaasti. Isä lukitsee autonsa ja kokoaa lapset, jotka on kaikki puettu muodikkaisiin farmarihousuihin ja urheiluvaatteisiin. Jo pelkkä ulkoasu kertoo vauraudesta ja siitä, että he ovat ilmeisen selvästi vailla köyhiä kiusaavia huolia. Silti he ovat paljon vaatimattomammista oloista olevien lailla tulleet palvomaan Gangesin jumalatarta toivoen hyötyvänsä hänen voimastaan.

Lähellä Hari Ki Paurin pyhiä rantaportaita he ottavat kengät jalastaan ja laskeutuvat sitten portaita jokeen. Hetkessä he katoavat lukuisten värikkäiden sarien ja muiden paikallisten vaatteiden joukkoon. Minä tahansa päivänä tänne Gangesin partaalle tulee läpileikkaus Intian kansasta – rikkaita ja köyhiä. Heitä vetää tänne perusluonteinen hengellinen tarve, jolla on vastineita kaikkialla maailmassa.

Pyhiä rituaaleja ja pelotonta antaumusta

Kylpemisalueella papit odottavat innokkaina auttaakseen pyhiinvaeltajia suorittamaan Gangesin pujaan (palvontaan) liittyvät rituaalit. He uhraavat kukkia ja laulavat rukouksia. Sitten pappi sivelee punaisesta tai keltaisesta tahnasta tehdyn merkin eli tilakin palvojien otsaan. Seuraavaksi tulee merkittävä osoitus pelottomasta antaumuksesta.

Marraskuisen päivän kylmät, vuolaana virtaavat vedet eivät pelota pyhiinvaeltajia. Rohkeasti nuoret ja vanhat astuvat kylmään jokeen. Nauttien tästä kenties ainutkertaisesta tilaisuudesta he sallivat Gangesin vesien turruttaa ruumiinsa. Jopa varovaisten vanhempien sylissä olevat pienet lapset upotetaan veteen. Vilusta väristen mutta tyytyväisinä kylpijät nousevat vedestä lämmitelläkseen Sūryan, auringonjumalan, edessä. Myöhemmin he tavallisesti käyvät jossakin Hardwarin lukuisista temppeleistä tai kenties suuntaavat kulkunsa 26 kilometriä yläjuoksulle päin Rishikeshiin. Siellä kymmenet erakkomajat reunustavat Gangesin rantoja, ja ulkomaalaiset kerääntyvät mietiskelemään ja harjoittamaan joogaa.

Iltahämärän laskeutuessa pyhiinvaeltajat ovat palanneet kylpemisalueelle erityistä palvontahetkeä varten. Perhekunnat ja avioparit tulevat mukanaan lujia vihreistä lehdistä tehtyjä pikkuveneitä. Ne ovat täynnä värikkäitä kehäkukkia, tuoksuvia ruusun terälehtiä ja veneissä on vielä pieni savikippo, jossa on kynttilä. Muuan nuoripari riisuu jalkineensa, rukoilee yhdessä, sytyttää kynttilän ja laskee veneensä hiljaa virran vietäväksi. Monien vastanaineiden tavoin he ovat saattaneet pyytää Gangesia siunaamaan heitä terveellä pikkupojalla. Esitettyään pyyntöjä muutkin laskevat samalla tavoin liikkeelle pienet purtensa. Pian liikkuvien valojen laivue täyttää veden ja voimakas virta kuljettaa sitä nopeasti myötävirtaan.

Yhtäkkiä illan rauhan rikkoo temppelin kellojen raivokas kalskahtelu. Pauhu jatkuu muutamia minuutteja pappien heiluttaessa liekehtiviä lamppuja joen partaalla ja laulaessa ylistystä Gangesille. Näin päättyy jälleen yksi harras palvontapäivä.

”Kuin imisi äitinsä rintaa”

Ganges on epäilemättä ainutlaatuinen jokien joukossa, vaikkei se olekaan sitä ulkoisten ominaisuuksiensa ansiosta. Lähes 30 jokea maailmassa on pidempiä, ja itse Intiassakin Brahmaputra- ja Indusjoki ovat paljon suurempia. Mutta Gangesia palvotaan koko 2700 kilometrin pituisella matkalla, jonka se kulkee vaatimattomasta alustaan jäätiköllä aina Bengalinlahteen saakka, jonne se päätyy vuolaana virtana. Kolmannes maan 800 miljoonasta ihmisestä asuu Gangesin jokialueella ja on sangen riippuvainen joesta ruoan, veden ja kastelun saannin suhteen. Ganges kuvastaa Intiaa enemmän kuin mikään muu joki.

Niinpä Ganges on hindulaisuuteen uskoville Ganga Ma eli äiti Ganges. Jokea pidetään uskollisena äitinä, joka ruokkii ja puhdistaa lapsensa sekä hengellisesti että fyysisesti. Sen vuoksi intialainen runoilija Tulsi Das kuvaili Gangesia sanoilla: bhukti mukti dayini eli sekä vapautuksen että aineellisen nautinnon antajaksi. Gangesin veden juominen on ”kuin imisi äitinsä rintaa”, sanoi muuan harras palvoja. Tällaiset tunteet heijastavat sitä läheistä suhdetta, joka vallitsee joen ja sen palvojien välillä. Tämä side on ollut niin voimakas, että vuosia sitten pyhiinvaeltajat antoivat epäröimättä ’elämänsä uhriksi’ hukuttautumalla tahallisesti sen vesiin.

Tämä ihanteellinen kuva saa uusia piirteitä ja uutta väriä nykyään. Gangesin kiemurrellessa vauraiden kaupunkien ohi siihen tulee tasaisesti jätevesiä ja kemikaaleja. Muuan tie- ja vesirakennusinsinööri valitti tilannetta ja sanoi: ”Köyhät yksinkertaisesti ulostavat jokeen, rikkaat heittävät pois teollisuusjätteensä ja uskonnolliset ihmiset heittävät siihen kuolleet ruumiinsa.” Arvioidaan, että jokeen heitetään joka päivä vähintään 10000 ruumista. Kuitenkin päivittäin Varanasin (Benaresin) kaupungissa ylpeät kylpijät käyvät rituaalisesti kastautumassa nykyään sameassa, ruskeassa vedessä unohtaen läheisiltä ruumiinpolttoalueilta tulevat kelluvat jätteet. Luottavaisina he suorittavat achamanin, auringonpalvontaan kuuluvan muotomenon, johon kuuluu Gangesin veden nieleminen.

”Käyn kastautumassa pyhässä joessa kuolemaani saakka”, sanoi muuan tiedemies, joka asuu Gangesin lähellä. ”Mutta joka kerta kun teen achamanin – –, sisälläni on suunnaton ristiriita.” Eräässä intialaisessa aikakauslehdessä lainattiin tätä lausuntoa ja huomautettiin: ”Tiedemiehenä professori Mishra tietää, että hänen nielemänsä vesi on saastunutta. Mutta Mahant Veerbhadra Mishralla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin siemaista Gangesin pyhää vettä ja kenties ei olekaan parempaa esimerkkiä niistä tunteista, joita hinduilla on Gangesia kohtaan.”

Miksi hindupalvojat ovat niin kiintyneitä Gangesiin? Sellainen uskollinen kiintymys saattaa olla hämmentävää niille, jotka eivät tunne tarua sen legendaarisesta alkuperästä ja sen vesien ansioksi lasketuista voimista. Näissä lepäävät sen mystisen otteen salaisuudet, joka Gangesilla on kansaansa.

Miksi alas taivaista?

Legenda Gangesista on yhtä huolellisesti laadittu kuin mikä tahansa tarina hindujumalista ja -jumalattarista. Täsmälliset yksityiskohdat vaihtelevat, mutta lyhyesti kerrottuna tarina kuuluu seuraavasti:

Kuningas Sagaralla oli 60000 poikaa, jotka viisas Kapila surmasi. Heidän sielunsa tuomittiin harhailemaan maata ikuisesti, kunnes Ganga-jumalatar tulisi alas taivaasta puhdistamaan heidät ja vapauttamaan heidät kirouksesta. Toisen kuninkaan, Bhagirathin, suorittaman katumusharjoituksen vuoksi Ganga tuli maan päälle ja tarttui Šiva-jumalan hiuksiin – Himalajan lumihuippuihin. Siitä jumalatar syöksyi mereen, ja sen vedet puhdistivat kuningas Sagaran 60000 pojan sielut ja palauttivat heidät paratiisiin.

Tässä on vastaus siihen, miksi miljoonat ovat käyneet Gangesilla ja palvoneet sitä vuosisatojen ajan. Palvojiensa mukaan Gangesilla on voima vapauttaa, puhdistaa ja parantaa. Ikivanha hindukirjoitus, Brahmandapurana, sanoo: ”Ganges suojelee sadoilta tuhansilta vaaroilta niiden heimoja, jotka kerran kylpevät hartaasti Gangesin puhtaassa virrassa. Sukupolvien aikana kasaantuneet pahat asiat tuhotaan. Pelkästään kylpemällä Gangesissa ihminen puhdistuu heti.” Lisäksi sanotaan, että Gangesin vettä juomalla saavutetaan kuolemattomuus. Gangesin äärellä kuolemisen, ruumiin polttamisen sen rannoilla ja tuhkan heittämisen jokeen ajatellaan johtavan iankaikkiseen autuuteen. Sielun – jonka monet uskovat olevan kuolematon – sanotaan vapautuvan jälleensyntymisten ketjusta, niin että se voi lopulta levätä ja yhtyä itse jumalan olemukseen.

Kaikkien kansojen parantaminen lähellä

Näyttää siltä, että kaikkialla elävillä ihmisillä on perusluonteinen halu puhdistua hengellisesti ja vapautua kärsimyksestä. Toisissa osissa maailmaa sellaista vapautusta eli muktia etsitään toisin tavoin. Jotkut saattavat tunnustaa syntinsä välittäjälle, kuten papille, saadakseen anteeksi ja suorittaakseen sitten välttämättömän katumusharjoituksen. Toiset ajattelevat, että ihminen voi puhdistautua synneistään ja saada siunauksia kuoleman jälkeen rukousten välityksellä, lukemalla pyhiä kirjoituksia, uhrien kautta, antamalla lahjoja ja almuja tai itsekieltäymyksen välityksellä. Mutta onko tällaisten ristiriitaisten ajatusten vallitessa mitään varmaa keinoa löytää vapautus synnistä ja kuolemasta?

On kiinnostavaa, että pyhiä kirjoituksia sisältävä ikivanha kirja, Raamattu, myös puhuu ihmiskunnan hengellisestä puhdistamisesta ja parantamisesta erään joen yhteydessä. Profeetta ja kirjoittaja Johannes näki näyn ”elämän veden virrasta”, joka oli lähtöisin Jumalan valtaistuimen luota. Kylpijöiden sijasta sen rannoilla oli runsaasti hedelmäpuita ”kansojen parannukseksi”. – Ilmestys 22:1, 2.

Raamattu puhuu tässä vertauskuvallisesti Luojan ihmeellisestä keinosta vapauttaa ihmiskunta synnistä ja kuolemasta ikuisiksi ajoiksi ja antaa ikuinen elämä. Tämän keinon turvin sillä suurella ihmisjoukolla, joka on kylpenyt Gangesin vesissä – sekä niillä miljoonilla, jotka eivät ole koskaan nähneet Gangesia – on tilaisuus puhdistautua synnistä ja vapautua kuolemasta aivan lähitulevaisuudessa.a

[Alaviitteet]

[Kuva s. 15]

Kaikenlaiset ihmiset tulevat kylpemään Gangesin rantojen lukuisten eri temppeleiden ja pyhäköiden keskelle

[Kuva s. 15]

Joen partaalla muuan pappi auttaa erästä naista Gangesin pujaan eli palvontaan kuuluvien rituaalien suorittamisessa

[Kuva s. 16]

Hindujumalien ja -jumalattarien hautapyhäkkö yhdessä Hardwarin monista temppeleistä

[Kuva s. 17]

Nuori nainen laskee lehdestä tehdyn veneensä Gangesiin