Lukijoiden kirjeitä

Kulttuurien välinen kuilu

Monet kiitokset kirjoituksesta ”Voiko kulttuurien välisen kuilun yli rakentaa siltaa?” (22.8.1988). Kolme ja puoli vuotta sitten muutin eräästä länsimaasta Kaukoitään, koska aviomieheni halusi palata kotimaahansa. Voin kertoa kokemuksesta, että joka sana tuossa kirjoituksessa pitää paikkansa. Olin yllättynyt siitä oivallisesta tavasta, jolla erilaisten kulttuurien välillä syntyviä ongelmia tarkasteltiin. Annetut neuvot ovat käytännöllisiä ja toimivia. Kirjoitus on opettanut minua olemaan tekemättä vertailuja entiseen elämäntapaani.

A. D., Indonesia

Oma rauha

Olen 17-vuotias ja luen säännöllisesti ”Nuoret kysyvät” -sarjan kirjoituksia, joiden tähän saakka olen todennut aina antaneen todella hyviä vihjeitä. Mutta kirjoitus, jonka otsikkona oli ”Miten voin saada enemmän omaa rauhaa?” (8.10.1988), oli suuri pettymys. Annatte ymmärtää, että jos vanhempani tekevät ei-tervetulleen käynnin huoneeseeni tai tutkivat päiväkirjaani, he tekevät niin vain siksi, että he rakastavat minua. Minä en vain voi ymmärtää sitä tuolla tavalla. Vanhempieni tulisi luottaa minuun kylliksi, niin ettei heidän tarvitse ’tehdä mitään tarkastuskierroksia’ eikä valvoa minua. En antaisi heille ikinä anteeksi, jos he joskus vilkaisisivat päiväkirjaani. En pystyisi enää luottamaan heihin enkä kertomaan heille asioita. Kirjoitan päiväkirjaani henkilökohtaisista ongelmistani ja tunteistani. Kerron vanhemmilleni kaiken, mitä heidän tarvitsee tietää, ja he ovat tyytyväisiä.

S. F., Saksan liittotasavalta

Kirjoitus ei hyväksynyt tai suositellut tuollaista tapaa (johon nuori ei joka tapauksessa pysty paljoakaan vaikuttamaan), vaan se ainoastaan auttoi nuoria ymmärtämään, miksi jotkut vanhemmat toimivat näin – se ei ole pelkkää uteliaisuutta. – Toimitus.

Olen 12-vuotias. Juuri ennen kuin kirjoitus omasta rauhasta ilmestyi, äitini oli löytänyt muutamia kirjeitä, jotka olin kirjoittanut, ja hän luki ne. En tuolloin ymmärtänyt miksi, mutta kirjoitus auttoi minua siinä!

A. B., Yhdysvallat

Mielestäni kirjoitus oli valaiseva, ja siinä oli paljon hyviä neuvoja. Mutta aloin nähdä punaista, kun luin esimerkin eräästä tytöstä, jonka äidillä oli tapana huutaa, että tyttö jättäisi huoneensa oven auki, jos joku poika oli käymässä tämän luona. Mitä asiaa nuorella pojalla on jonkun tytön huoneeseen, joka on yleensä tarkoitettu makuuhuoneeksi? Ei mitään! Äitini ei varmasti milloinkaan hyväksyisi sellaista. Näiden nuorten olisi viisaampaa pitää hauskaa tai opiskella olohuoneessa tai keittiössä, missä on toisiakin lähettyvillä. Kirjoituksen tuon kohdan lukeminen saattaisi johtaa jotkut teini-ikäiset harhaan!

J. J., Yhdysvallat

J. J:n huolestuneisuus ja ehdotukset ovat hyvin ymmärrettäviä. ”Nuoret kysyvät” -sarjaa kirjoitetaan laajalle lukijakunnalle. Kirjoitus osoitti pelkästään, miten jopa sellaiset ihmiset, jotka eivät välttämättä elä Raamatun periaatteiden mukaan, suhtautuvat asioihin. Näin ollen oven auki jättäminen on heille suojaksi. – Toimitus.

Halusin vain kiittää teitä kirjoituksesta ”Miksen saa enemmän omaa rauhaa?” (8.7.1988). Olen 13 vuotta vanha. Ihan vähän aikaa sitten tein juuri tuon kysymyksen. Vanhemmillani ja minulla oli samanlainen sanaharkka television pitämisestä omassa huoneessani kuin Keithillä ja hänen vanhemmillaan. Vaikka en saanutkaan televisiota, ymmärrän, miksi vanhempani olivat huolissaan siitä, mitä katselin.

S. H., Yhdysvallat