Etanat – maanvaiva vai herkkuruoka?
”HERÄTKÄÄ!”-LEHDEN PAPUA-UUDEN-GUINEAN-KIRJEENVAIHTAJALTA
AIKA: Kello kuusi aamulla. Paikka: Kaviengin kaupunki Uuden-Irlannin provinssissa Papua-Uudessa-Guineassa. Mies ottaa viiden litran sangon ja kävelee talostaan takapihalla olevalle vihannesmaalle. Häneltä menee noin 10 minuuttia sangon täyttämiseen – ei vihanneksilla vaan etanoilla! Hän on tottunut tekemään tämän joka aamu yrittäessään pysäyttää etanoiden hyökkäyksen, jotta hän voisi itsekin syödä osan vihanneksista.
Vuosia sitten etanoita oli käytännöllisesti katsoen joka paikassa, ja ne lisääntyivät nopeasti Papua-Uuden-Guinean rannikkoalueilla. On arvioitu, että yksistään Madangin kaupungissa näitä etanoita oli yli miljoona. Ne aiheuttivat paljon vahinkoa viljelyksille ja puutarhoille. Kaviengissa aiheuttamiensa tuhojen lisäksi ne olivat autoilijan painajainen, erityisesti sateisena iltana. Niitä mateli tien täydeltä. Ajaminen ja kääntyminen saattoi olla liukas – ja äänekäs – kokemus.
Mutta mistä kaikki nuo etanat olivat peräisin? Yksi asia on varma: ne eivät ole kotoisin Papua-Uudesta-Guineasta. Ne kuuluvat akaattikotilon (Achatina fulica) alalajiin. Paikallisella Uuden-Guinean pidginin kielellä niitä kutsutaan demdemeiksi. Ne tulivat eteläisen Tyynenmeren saarille Itä-Afrikasta Kaakkois-Aasian kautta.
Syntyperäisten asukkaiden mukaan japanilaiset sotilaat toivat etanoita Uuden-Britannian ja Uuden-Irlannin alueille Papua-Uuteen-Guineaan toisen maailmansodan aikana. Syynä oli se, että liittoutuneiden erittäin tehokkaat saartotoimet estivät japanilaisten huoltolaivoja pääsemästä Papua-Uuden-Guinean saaria miehittävien joukkojensa luo. Niinpä etanoita tuotettiin helpottamaan ankaraa ravintopulaa.
Näiden syötävien etanoiden kasvatus ei ole koskaan menestynyt Japanissa, koska ilmasto on siellä niille liian kylmä. Mutta olosuhteet Papua-Uudessa-Guineassa olivat niille aivan ihanteelliset, niin ihanteelliset, että ne munivat jopa 6000 munaa elinaikanaan. Ei kestänyt kauankaan, ennen kuin demdemit olivat lisääntyneet siinä määrin, että niitä kertyi aivan pienestäkin puutarhasta sangollinen joka päivä!
Yrityksiä niiden määrän rajoittamiseksi
Demdemin kuori voi kasvaa 10 senttimetriä pitkäksi. Se on siis melko suuri etana. Ja koska ne lisääntyvät hyvin runsaasti, ne aiheuttavat huomattavaa vahinkoa sadoille ja kasveille. Mitä niille voidaan tehdä? Kun ne kerran on tuotu maahan, niistä on ollut itse asiassa mahdotonta päästä eroon. Mutta niiden määrää voidaan rajoittaa.
Myrkyllisiä kemikaaleja, kuten metaldehydiä, sisältävillä syöteillä on saavutettu jonkin verran tuloksia. On myös yritetty tuottaa kannibaalietanalajeja, jotka syövät demdemejä. Mutta silti demdemit lisääntyvät riittävästi pitääkseen puolensa.
Mitä muuta etanoilla voidaan tehdä? Miksipä ei tartuttaisi härkää sarvista ja käytettäisi niitä juuri siihen samaan tarkoitukseen, jonka vuoksi ne tuotettiin saarille? Miksi ei syötäisi niitä?
”Demdem”-herkku
Melanesialaiset syöttävät demdemejä siipikarjalleen ja sioilleen. Lisäksi suositellaan, että ne kuoritaan kananpoikien syötäväksi sekä keitetään tai kuivatetaan auringossa. Siat oppivat itse murskaamaan kuoret, mutta etanat pitäisi keittää, koska siat voivat saada tauteja niiden kantamista loisista.
Jos et pidä etanoista raakoina, keitettyinä tai auringossa kuivatettuina, on muitakin tapoja valmistaa niitä. Muista vain, että sellaisissa paikoissa kuin Sveitsissä, Ranskassa, Espanjassa, Kiinassa ja monissa osissa Afrikkaa vaatimatonta demdemiä pidetään herkkuruokana! Se tunnetaan nimellä escargot, ja se koristaa joidenkin hienoimpien ravintoloitten pöytiä.
Papua-Uudessa-Guineassa perustettiin hiljattain toimikunta, jonka tarkoituksena on näyttää ihmisille, kuinka näitä etanoita voidaan valmistaa, keittää ja tarjoilla. Sillä on jopa ruoanvalmistusohje, joka on saatu erään Melbournessa Australiassa sijaitsevan loistoravintolan omistajalta. Nähtäväksi jää, onnistuuko toimikunta saamaan Papua-Uuden-Guinean asukkaat oppimaan demdemien syömisen hienoudet.