Vuosi 1914 – käännekohta
TÄNÄ kesänä tulee kuluneeksi 75 vuotta siitä, kun yksi ainoa laukaus päätti Itävalta-Unkarin arkkiherttuan Frans Ferdinandin elämän. Samanaikaisesti se pani alulle tapahtumasarjan, joka johti ensimmäisen planeetallamme käydyn maailmanlaajuisen sodan alkamiseen 28. heinäkuuta 1914.
Kirjoittajat ja historioitsijat kiinnittävät yhä uudelleen huomiota siihen, että tuo kauhistava sota (ja vuosi, jolloin se syttyi) oli ratkaiseva käännekohta, rajapyykki ihmiskunnan historiassa. Oliko vuosi 1914 todella tällainen vuosi ihmissuvulle?
Huomaa, mitä John Wilson kirjoittaa Torontossa Ontariossa Kanadassa ilmestyvässä The Globe and Mail -sanomalehdessä: ”Ensimmäinen maailmansota on rajapyykki oman aikamme historiassa.” Vaikka tuosta maailmanlaajuisesta sodasta ei ole enää jäljellä muuta kuin ruohottuneita taisteluhautoja, ruostuneita hylsyjä, muistomerkkejä ja hautausmaita, Wilsonin mukaan aika ei ole lainkaan rapistanut vuoden 1914 merkitystä käännekohtana.
”Viktoriaaninen ajatus rauhallisesta kehityksestä kohti parasta mahdollista maailmaa romahti murhenäytelmään kymmenen miljoonan ihmisen kuollessa”, sanoo Wilson. ”Nykyinen pragmatismi ja kyynisyys versoivat Vimyn ja Flanderin [sijaitsevat Pohjois-Ranskassa ja Belgiassa] hyödyttömyydestä ja liejusta. Pystymme kertomaan paljon helpommin 1920-luvun tytönheilakoista tai 1930-luvun riistetyistä maanviljelijöistä kuin ennen vuotta 1914 eläneistä maailmanvallan rakentajista tai moralisteista. Ensimmäinen maailmansota on rajapyykki, – – jonka toisella puolella outo menneisyys ulottuu kauas historiaan.”
Mutta vuoden 1914 jälkeiset tapahtumat osoittavat tuon vuoden merkityksen käänteentekevänä vuotena. Ensimmäinen maailmansota oli kaikkea muuta kuin ”sota sotien lopettamiseksi”, jollaiseksi sitä väitettiin; se vain esitteli maailmalle uudenlaisen sodankäyntitavan. Sen hiilloksesta leimahti toinen maailmansota, jonka alkamisesta tulee kuluneeksi tänä vuonna 50 vuotta. Saksa nimittäin hyökkäsi viisikymmentä vuotta sitten, 1. syyskuuta 1939, Puolaan, ja siitä alkoi toinen maailmansota. Tämän sodan vaatimat 55 miljoonaa kuolonuhria saivat ensimmäisen maailmansodan vaikuttamaan lasten leikiltä, ja sota loi ihmisten mieliin uudenlaisia, mykistäviä pelonaiheita; eikä se suinkaan lopettanut sotia. Vuoden 1945 jälkeen noin 150 sodassa on kuollut lähes 20 miljoonaa ihmistä!
Vuonna 1914 ihmiskunta astui synkkään aikakauteen. Wilson esittää asian näin: ”On raitistuttavaa muistaa, että kaikkien taisteluhautojen kauhujen vuoksi vuoden 1918 jälkeen yhteiskunta oli huolissaan kuolleiden hautaamisesta hyvässä järjestyksessä oleviin riveihin ja heidän muistojuhliensa viettämisestä. Me elämme sellaisen maailmanlaajuisen tuhon uhan alla, jota Vimyn kukkuloita ylös rynnineet sotilaat eivät olisi osanneet edes kuvitella. Jos vielä syttyy maailmansota, kuka rakentaa muistomerkit siinä kuolleille?”
Jo kauan ennen vuotta 1914 uskolliset raamatuntutkijat (kuten Jehovan todistajat tuolloin tunnettiin) kiinnittivät toisten huomion tuohon vuoteen käännekohtana ihmiskunnan historiassa. Erittäin luotettavan Raamatun ajanlaskun mukaan tämä koko maailman asiainjärjestelmä siirtyi vuonna 1914 uuteen vaiheeseen, ratkaisevaan aikakauteen, josta Raamatussa puhutaan ”viimeisinä päivinä”. – 2. Timoteukselle 3:1–5; Matteus 24:1–14.
Raamattu ilmaisee kuitenkin tämän ”viimeisten päivien” ajanjakson olevan muutakin kuin vain vaikeuksien aikaa. Se on myös toivon aikaa. Jumala ei suinkaan salli ihmisen tuhota itse itseään viimeiseksi jäävässä maailmansodassa, vaan hän lupaa puuttua asioiden kulkuun ja käydä sotaa kaikkia niitä vastaan, jotka täyttävät maan väkivallalla. Kaikki sota-aseet hävitetään silloin lopullisesti. Siitä lähtien koko ihmiskunta oppii elämään rauhassa, ei sotien keskellä. (Jesaja 2:2–4; Luukas 21:28; Ilmestys 16:14) Millainen muutos se tuleekaan olemaan! Se on varmasti koko ihmishistorian huomattavin käännekohta.