Aistit – suurenmoisia lahjoja

JÄÄTELÖN näkeminen saa Jussin silmät loistamaan. Hän kuulee, kun häntä pyydetään ottamaan jäätelötötterö käteensä. Kun hän tarttuu siihen, vesi herahtaa hänen kielelleen. Nostaessaan herkun suunsa eteen hän haistaa sen suloisen tuoksun nenässään. Sen jälkeen hän nuolaisee pehmeää, kylmää jäätelöä, ja se maistuu heti herkulliselta hänen suussaan.

Tällaisen mieluisan elämyksen kokemiseen Jussi käyttää viittä tärkeää aistiaan: näköä, kuuloa, tuntoa, hajua ja makua. Meillä on silti monia muitakin aisteja. Se, miten monta niitä on, on lähinnä määritelmäkysymys. Esimerkiksi iho pystyy aistimaan muutakin kuin vain kosketusta. Se tuntee myös lämpötilan erot (kuuman ja kylmän) sekä kivun. Paitsi että sisäkorva aistii ääntä, se myös säätelee tasapainoaistiamme nesteen avulla, joka liikkuu sen puolikaaren muotoisissa kaarikäytävissä. Edelleen meillä on ruumiissamme aistinsoluja eli reseptoreita, joiden toimintaan nälän ja janon tunteminen perustuu, samoin kuin muitakin aisteja.

Kun ruumiimme siis reagoi erilaisiin ärsykkeisiin monimutkaisen tiedonvälitysjärjestelmänsä avulla, se mittaa ja arvioi ympäristömme fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia. Tarkastellaanpa muutamia yksityiskohtia.

Silmä vastaanottaa jatkuvana virtana näkötietoa. Valo kohdistuu verkkokalvon miljooniin reseptoreihin, ja verkkokalvo reagoi valonsäteisiin synnyttämällä sähköisiä signaaleja. Näköhermo kuljettaa signaalit aivoihin, joissa ne tulkitaan näkökuviksi.

Korvassa on syvällä sen sisällä ohuita karvoja, jotka värähtelevät korvaan kerääntyvien ääniaaltojen tahtiin. Värähtely saa ne syöttämään aivoihin sähköistä tietoa, jonka aivot tulkitsevat ääneksi.

Tuntoaistin toiminta on riippuvainen pienistä reseptoreista, joita on ihossa. Erilaiset kosketus- ja kipuaistimukset ja kylmän ja lämpimän aistiminen perustuvat ilmeisesti erilaisten aistinsolujen toimintaan.

Makuaistin tekevät mahdolliseksi mikroskooppisen pienet hermopäätteet, joita sanotaan makusilmuiksi. Suurin osa makusilmuista on kielessä ja loput muualla suuontelossa. Niiden ansiosta pystymme nauttimaan ruokien ja juomien mausta.

Hajuaisti on läheisesti yhteydessä makuaistiin. Nenäontelon yläosassa sijaitsevat aistinsolut ovat jopa niin herkkiä, että vaikka jotakin hajuainetta olisi vain yksi molekyyli miljardin ilmamolekyylin joukossa, ne kykenevät havaitsemaan sen. Se, millä tavoin nämä solut erottavat hajuja ja synnyttävät aivoihin meneviä hermoimpulsseja, on edelleen arvoitus tutkijoille.

Aistit ovat varmasti meille suurenmoisia lahjoja. Mitä tapahtuu, jos jokin niistä vahingoittuu? Miten voimme oppia tulemaan toimeen muuttuneissa olosuhteissa? Mitä voimme tehdä?