Päätäit – mitä sinun tulisi tietää niistä
JÄRKYTYS, häpeä ja syyllisyys ovat sellaisten vanhempien tyypillisiä reaktioita, joiden lapset saavat päätäitä. ”Se on kiusallista, koska sinusta tuntuu, että ihmiset ajattelevat sinun olevan likainen”, sanoi eräs äiti.
Mutta onko syytä olla kiusaantunut, jos kotiisi ilmaantuu täitä?
Kolme erilaista
Päätäit ovat pieniä, siivettömiä hyönteisiä, jotka ovat yleensä noin 2 millimetriä pitkiä, noin seesaminsiemenen kokoisia. Niiden väri vaihtelee harmaanvalkoisesta kullanruskeaan. Häpeätahra, joka liittyy siihen, että jollakulla on täitä, juontuu siitä väärinkäsityksestä, että täit vaivaavat vain ihmisiä, jotka eivät ylläpidä hyvää henkilökohtaista hygieniaa. Mutta itse asiassa päätäi suosii puhdasta ympäristöä, joten jopa ne jotka kylpevät säännöllisesti, saattavat saada niitä.
Ihmisellä on päätäin lisäksi yleisiä kaksi muuta täitä: vaatetäi ja satiainen. Satiaista, joka tarttuu sukupuolisuhteiden välityksellä, tavataan häpy- ja kainalokarvoissa, parrassa ja viiksissä sekä satunnaisesti silmäripsissä. Se on lyhyempi ja pienen ravun muotoinen, jonka vuoksi sitä kutsutaan myös raputäiksi.
Vaatetäi, päinvastoin kuin päätäi ja satiainen, ei elä ihmisessä. Se elää ihon lähellä olevissa vaatteissa ja ryömii ihmiseen ruokailemaan. Vaatetäi on yleinen siellä, missä on liikaa ihmisiä ja epäpuhtaat olosuhteet. Aikaisemmin se levitti monia tauteja, kuten pilkkukuumetta, ampumahautakuumetta ja toisintokuumetta, mutta nykyään täit levittävät harvoin näitä kulkutauteja.
Miten laajalle levinnyt ongelma?
Lääkärilehti Archives of Dermatology sanoi: ”Pediculosis capitiksesta [pään täisyydestä] on tullut laajalle levinnyt ongelma Yhdysvalloissa. Se on saavuttanut epidemianomaiset mittasuhteet joillakin alueilla.” Terveysviranomaiset arvioivat, että Yhdysvalloissa 6–10 miljoonalla ihmisellä on vuosittain täitä.
Yhdysvaltain tartuntatautien ehkäisykeskuksen tekemissä tutkimuksissa ilmeni, että huomattavalla osalla tutkituista opiskelijoista oli päätäitä. Itse asiassa professori David Taplin Miamin yliopiston lääketieteen laitokselta sanoo: ”Joillakin alueilla esiintymistiheys on jopa 40 prosenttia.”
Huoli täiden esiintymisen runsaudesta ei kuitenkaan rajoitu Yhdysvaltoihin. Tiedelehti Discover kirjoittaa: ”Kanadasta ja Chilestä, Englannista, Ranskasta, Italiasta, Itä-Saksasta, Neuvostoliitosta, jopa Australiasta tulee tietoja, joiden mukaan joissakin kouluissa ainakin puolella lapsista on päätäitä.”
Miten ne leviävät?
Koska täit eivät osaa lentää tai hyppiä, ne leviävät ensisijaisesti suoran kosketuksen kautta. Tavallisesti pää koskettaa sellaisen ihmisen päähän, jolla on täitä. Pennsylvanian luokkahuoneissa tehdyssä tutkimuksessa paljastui, että 73 prosenttia kaikista, joilla oli täitä, oli saanut ne tällä tavalla. Joidenkuiden mielestä tämä luku on paljon korkeampi. Dennis White, niveljalkaisperäisten tautien ohjelman johtaja New Yorkin osavaltion terveysvirastosta, sanoo: ”Suora kosketus on syynä noin 90 prosenttiin kaikista täitartunnoista.”
Käyttämällä samaa kampaa, hiussolkea, huivia, hattua, päänauhaa, pyyhettä, stereokuulokkeita, uimalakkia tai jotakin muuta henkilökohtaista esinettä voi myös saada toiselta päätäitä. Tämä johtuu siitä, että täit pystyvät säilymään hengissä jopa 20 tuntia (jotkut väittävät 48 tuntia) erillään isännästään.
Lisäsyy täiden yleisyyteen nykyään on se, että monet vanhemmat eivät tee mitään ongelman poistamiseksi. Deborah Altschuler, Yhdysvaltain pedikuloosiyhdistyksen toimitusjohtaja, sanoo, että ”ihmiset ovat usein liian kiireisiä muistaakseen varata aikaa ja yrittääkseen etsiä lastensa hiuksista saivareita [täin munia]”. Surullinen totuus on, että 1980-luvulla täiden leviäminen johtuu välinpitämättömyydestä ja haluttomuudesta.
Perheesi suojeleminen
Täitartunnan ensioire on kutina. Päätäin purema ärsyttää päänahkaa ja aiheuttaa kutinaa ja toisinaan punoitusta. Epäile tätä, jos näet lapsesi raapivan usein päätään. Huolellisen tarkastuksen tekeminen edellyttää kirkasta valoa ja suurennuslasia. Koska täi on melko liikkuva ja pyrkii välttämään paljastumista, etsi sen munia (saivareita) jotka ovat lujasti kiinni hiuksessa lähellä päänahkaa. Saivaren väri vaihtelee vaaleankeltaisesta kullanruskeaan. Ihotautilääkärit ovat tunnistaneet ainakin 12 tautitilaa, jotka sekoitetaan tavallisesti saivareitten aiheuttamaan vaivaan. Käytä siksi suurennuslasia tehdessäsi pään perusteellista tarkastusta. Keskity korvien ympärille ja niskaan.
Jos täitä tai saivareita löytyy, tappaa käsittely erityisellä shampoolla, voiteella tai liuoksella (täimyrkyllä) täit. Jotta estettäisiin niiden leviäminen, jokaisen täitä saaneen pitäisi ottaa hoitokuuri samaan aikaan. Tarkasta siksi koko perhe ennen hoidon alkua.
Täimyrkyt eivät aina tapa hiuksiin kiinnittyneitä saivareita. Kaikki jäljelle jääneet munat kuoriutuvat 7–10 päivän kuluessa, joten toinen käsittely täimyrkyllä saattaa olla tarpeen hengissä säilyneiden täiden tappamiseksi. Kuitenkin varoituksen sana: Kaikki täimyrkyt sisältävät pieniä määriä hyönteismyrkkyjä, jotka saattavat väärinkäytettynä aiheuttaa vakavia sivuvaikutuksia. Noudata siksi huolellisesti valmistajan ohjeita.
Jos täimyrkkyjä ei ole saatavissa asuinalueellasi, voidaan käyttää vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä. Monet asiantuntijat suosittelevat saivareiden poistamista erityisellä tiuhalla kammalla. Lisäksi ihotautiopin oppikirja Clinical Dermatology: A Color Guide to Diagnosis and Therapy ehdottaa: ”Sideaine, jolla saivaret kiinnittyvät hiukseen, voidaan liuottaa 15 minuutiksi hiuksiin asetetulla etikkahauteella.”
Vieläkin tehokkaampaa on leikata tukka pois. Lisäksi jotkut ovat havainneet, että pienen paloöljymäärän siveleminen päänahkaan 15–20 minuutiksi tappaa sekä täit että saivaret. Tulisi kuitenkin olla varovainen, koska paloöljy saattaa aiheuttaa paikallista ärsytystä ja, jos sitä joutuu silmiin, se voi olla tuskallista. Paloöljy voi myös olla sisäänhengitettynä myrkyllistä, ja se syttyy palamaan, jos se on lähellä tulta.
Vuodevaatteiden, vaatteiden ja muiden henkilökohtaisten tavaroiden käsittely on myös tärkeää. Pese ja kuivaa ne sitten kuumassa vähintään 20 minuuttia, jotta täiden ohella myös saivaret kuolisivat. Imuroi patjat, verhoillut huonekalut ja muut esineet, joita ei voi pestä, päästäksesi eroon kaikista elävistä saivareista tai täistä. Käsittely on aikaavievä toimenpide, mutta se on välttämätöntä estääksesi täitä jäämästä pysyvästi perheeseesi.
Vaikka ei olekaan mahdollista täysin estää täiden saamista, voit suuresti vähentää niiden saamisen todennäköisyyttä noudattamalla muutamaa yksinkertaista ohjetta. Kehota lapsiasi välttämään käyttämästä kenenkään kanssa samaa kampaa, harjaa ja muita henkilökohtaisia tavaroita, joiden välityksellä täit voivat helposti siirtyä. Lasten olisi hyvä nukkua omissa sängyissään, mikäli se on mahdollista. Pidä pitkä tukka palmikoilla tai poninhännällä; se vähentää hiusten koskettamista toisten hiuksiin. Ja lopuksi jos lapsesi saa täitä, älä joudu pakokauhun valtaan. Täisyys on harvoin vakava huolenaihe. Lisäksi se on hyvin yleinen ja parhaiten säilytettyjä salaisuuksia kaupungissa.
[Tekstiruutu s. 26]
Ikivanha ongelma
Päätäit ovat vaivanneet ihmisiä tuhansien vuosien ajan. Sanomalehti The Medical Post kirjoittaa vuoden 1988 marraskuun 15. päivän numerossaan: ”Täitä on löydetty kiinnittyneinä egyptiläisten muumioiden, Perussa ennen Kolumbuksen aikaa eläneiden intiaanien ja esihistoriallisina aikoina Amerikan lounaisosissa eläneiden intiaanien hiuksiin.
”Silloin kuten nykyäänkin täillä oli vähän kunnioitusta kuninkaallisuutta, arvoasemaa tai uskonnollista hurskautta kohtaan.
”Niitä löytyi huomattavia määriä kammoista ja hiusnäytteistä Herodeksen palatsista, Masadan ympärillä olevasta muinaisesta asutuksesta ja Qumranin luolista, mistä Kuolleenmeren kirjakääröt, Raamatun vanhimmat tunnetut käsikirjoitukset, löydettiin.”
Tuhansia vuosia sitten käytetyt täikammat ovat merkittävän samanlaisia kuin nykyään käytettävät täikammat. Ne tehtiin tavallisesti puusta, mutta Megiddossa sijainneesta muinaisesta palatsista on löydetty norsunluukampoja. Kun museokokoelmissa olevia täikampoja tutkittiin huolellisesti, niissä havaittiin olevan monia täitä ja saivareita.
Tri Kosta Mumcuoglu Heprealaisen yliopiston Hadassa-klinikalta huomautti: ”Kun otetaan huomioon kammoissa olevien täiden ja munien määrä, kammat olivat ilmeisesti erittäin tehokkaita täidenhävitysvälineitä.”
[Kuva s. 27]
Päätäi (voimakkaasti suurennettuna)
[Lähdemerkintä]
Photo by courtesy of Beecham Products U.S.A.