Lukijoiden kirjeitä

Laihduttaminen. Olen 37-vuotias ja invalidi. Olen jo usean vuoden ajan taistellut ylipainon kanssa. Lääkäri määräsi paastoamista ja proteiinidieettejä, ja aluksi laihduin nopeasti. Mutta sitten aloin jälleen kerran lihoa. Se johti masennukseen ja lopulta välinpitämättömyyteen. Kun sain kirjoituksestanne (22.5.1989) selityksen siihen, miten elimistö reagoi laihdutuskuureihin, tunnen nyt itseni riittävän rohkaistuneeksi käymään uudelleen taisteluun kiloja vastaan.

G. E., Saksan liittotasavalta

Tämä aineisto oli aivan erinomaista, ja opin enemmän noilta muutamilta sivuilta kuin olen oppinut lukemattomista ”laihdutuslehdistä”, joita olen ostanut ja lukenut yli kymmenen vuoden ajan. (Minkä omaisuuden olisinkaan voinut säästää!) Käsitän nyt, mikä on käytännöllinen ja oikea tapa pudottaa ylimääräistä painoa, minkä tuloksena on onnellisempi ja terveempi ihminen.

C. L., Iso-Britannia

Seurusteluaika. Tapaamisia ja seurusteluaikaa koskeneen aiheen tarkastelu Herätkää!-lehdessä 22.4.1989 oli paras koskaan julkaisemanne kirjoitus. Seurakuntamme kaikenikäiset jäsenet puhuvat siitä ja ilmaisevat arvostuksensa annetuista järkevistä ohjeista. Siinä myönnettiin, että seurustelevien on tarpeellista viettää aikaa yhdessä, ja annettiin ohjeita siitä, mitä sanoa ja mitä tehdä seurusteltaessa. Vaimoni kuoli kaksi vuotta sitten, ja tiedän kirjoituksen olevan minulle avuksi, kun mahdollisesti alan uudelleen seurustella. Kiitoksia hyvin paljon tästä käytännöllisestä aineistosta.

M. T., Yhdysvallat

Olen opettanut lapsilleni, että esiliinan alituinen mukana oleminen on viisasta. Petyin, koska tätä ei mainittu tuossa äskettäin ilmestyneessä kirjoituksessa. Mielestäni se rohkaisee seurusteluun ilman esiliinaa.

S. W., Yhdysvallat

Seurusteluajan moraalisia vaaroja käsiteltiin vuoden 1982 syyskuun 8. ja 22. päivän numeroissa. Ja esiliinan mukana olemisen viisautta tarkasteltiin yksityiskohtaisesti vuoden 1986 toukokuun 22. päivän numerossa. Äskettäinen kirjoitus oli vain lisänä aikaisempiin ohjeisiin ja se keskittyi siihen, että miehen ja naisen on tarpeellista oppia tuntemaan toisensa. – Toimitus.

Muusikon elämäkerta. Nautin Larry Grahamia käsitelleestä kirjoituksesta niin paljon, että luin sen useita kertoja. Olin juuri kasvamassa aikuiseksi 60-luvulla, ja hänen aikaisempi yhtyeensä oli suosikkiyhtyeitäni. Minusta oli hyvin rohkaisevaa, että hän on tavoittanut monia musiikkialan ihmisiä Raamatun sanomalla. Lisäksi olen iloinen siitä, että hän on nyt kokoaikainen evankelista.

M. P., Yhdysvallat

Sarja uskonnon historiasta. Haluan ilmaista erittäin syvän arvostukseni maailman uskontojen tutkielmastanne. On yleistä, että uskonnot pitävät itseään korkeassa arvossa samalla kun ne puhuvat muista halventavasti. Uskontonne nousee tällaisen yläpuolelle. Minuun teki erittäin syvän vaikutuksen ylevän uskontonne omaksuma asenne.

Y. T., Japani

Sanallinen väkivalta. Minua alettiin solvata pikkulapsena, ja sitä jatkui siihen saakka, kun lähdin kotoa. Vaikka isä ei koskaan lyönyt minua, hänellä oli tapana rikkoa astioita, tuhota huonekaluja – kerran hän jopa iski nyrkkinsä seinän läpi. Hän pani väkivaltaisuutensa minun syykseni. Kirjoituksestanne (8.6.1989) saamani viesti oli, että isäni oli oikeassa, että uhri saa aikaan väkivallan.

A. N., Yhdysvallat

Olemme pahoillamme, jos kirjoitus aiheutti tunneperäistä tuskaa yhdellekään vanhempien sanallisen väkivallan uhrille. Kirjoitus keskittyi siihen, miten nuori voi selviytyä tavallisista vanhempien vihanpurkauksista ja ehkä välttää herättämästä niitä. Tarkoituksemme ei suinkaan ollut vihjata, että lapsi olisi vastuussa esimerkiksi edellä kuvatun kaltaisesta käytöksestä. Tällaisista vanhempien sanallisen väkivallan vakavammista muodoista kirjoitus sanoi: ”Nuoren on viisasta etsiä ulkopuolista apua, lähestyä kenties jotakuta paikallisen seurakuntansa kristittyä vanhinta.” – Toimitus.