Uskonnon tulevaisuus sen menneisyyden valossa
24. osa: nyt ja ikuisesti: Tosi uskonnon ikuinen kauneus
”On ihailu osana sen uskonnon, joka puettu taivaan totuuteen on.” – William Cowper, 1700-luvulla elänyt englantilainen runoilija
VÄÄRÄSSÄ uskonnossa ei ole mitään ihailtavaa. 6000 vuoden ajan se on tuottanut ihmiskunnalle kurjuutta ja kärsimystä. Sen valheelliset, petolliset, salakavalat ja inhottavat menettelytavat ovat tehneet sen vastenmieliseksi sekä Jumalan että ihmisten silmissä. Kaikkea muuta kuin verhoutuneena taivaalliseen totuuteen väärä uskonto on totuuden ja kauneuden vastakohta.
Pian Jumalan teloitusjoukot polkevat väärän uskonnon surutta ikuisen tuhon kuoppaan. Vähän sen jälkeen käy samoin Saatanan järjestelmän loppuosalle. Mutta tosi uskonto samoin kuin ne, jotka harjoittavat sitä, jatkavat olemassaoloaan. Miten suuri ilo onkaan silloin nähdä tosi uskonnon ikuinen kauneus, joka loistaa sellaisessa määrin, että voimme nykyään tuskin kuvitella sitä!
Millainen kauneus?
Tosi uskonnon kauneuteen liittyy monia piirteitä. Tässä on vain muutamia. Miksi et järjestäisi itsellesi aikaa etsiäksesi mainitut raamatunkohdat, jotka osoittavat, että nämä ikuisen kauneuden piirteet perustuvat Raamattuun?
Tosi uskonnon ikuisen kauneuden lukuisiin piirteisiin kuuluu seuraavaa:
◼ Se perustuu erehtymättömän Jumalan antamaan totuuteen. Hänen nimensä on Jehova, ja häneen me voimme varauksitta luottaa. – Psalmi 83:19, UM; Jesaja 55:10, 11.
◼ Se on tarjolla jokaiselle nöyräsydämiselle ihmiselle; se ei ole vain niitä varten, jotka ovat tavanomaista älykkäämpiä. – Matteus 11:25; 1. Korinttolaisille 1:26–28.
◼ Se ei katso rotuun, yhteiskunnalliseen tai taloudelliseen asemaan. – Apostolien teot 10:34, 35; 17:24–27.
◼ Se tarjoaa hyvin perustellun toivon elämästä rauhallisessa ja turvallisessa maailmassa, jossa ei ole surua, sairautta, kärsimystä eikä kuolemaa. – Jesaja 32:18; Ilmestys 21:3, 4.
◼ Se antaa puitteet, joissa sen jäsenet voivat elää maailmanlaajuisena uskollisena veljesseurana, opetuksessa, käytöksessä ja hengessä yhdistyneinä. – Psalmi 133:1; Johannes 13:35.
◼ Se tarjoaa kaikille – miehille, naisille ja lapsille – tilaisuuden osallistua toimeliaasti Jumalan antamaan työhön ja täyttää siten elämän tarkoituksella. – 1. Korinttolaisille 15:58; Heprealaisille 13:15, 16.
◼ Se varoittaa meitä kätkössä olevista vaaroista, neuvoo meitä, miten säilyttää käytöksemme sellaisena, että se voi hyödyttää meitä. – Sananlaskut 4:10–13; Jesaja 48:17, 18.
Entä miksi tämän kauneuden sanotaan olevan ikuista? Yksinkertaisesti siksi, että se kestää yhtä kauan kuin tosi uskontokin – ikuisesti.
Aukkojen paikkaaminen
Voidaan sanoa, että kuolema on totuuden suurimpia vihollisia, sillä ihmiset vievät usein hautaan tietoja, joita kukaan muu ei tiedä. Jopa suhteellisen tuoreiden tapausten – esimerkiksi vuonna 1963 tapahtuneen Yhdysvaltain presidentin J. F. Kennedyn salamurhan – täsmällisistä yksityiskohdista yhä kiistellään. Mitkä ovat tosiasiat? Kuka todella tietää? Monet, jotka voisivat tietää, eivät ole enää elossa. Ja jos tämä pitää paikkansa vain 26 vuotta vanhasta tapahtumasta, entä sitten tapahtumat, jotka sattuivat satoja tai tuhansia vuosia sitten?
Lisäksi historioitsijat ovat vain ihmisiä, heidän tietonsa ovat rajallisia ja he työskentelevät taakkanaan henkilökohtaiset heikkoudet ja mahdolliset ennakkoluulot. Puolueeton ihminen tekee siksi hyvin pidättyessään olemasta ylen varma asioista, joista ei ole arvovaltaisia, Jumalan henkeyttämiä muistiinmerkintöjä.
Uskonnon historiasta kirjoittaminen tuo esiin samanlaisia ongelmia, sillä tutkijat ovat usein eri mieltä asioista. Sarjassaan ”Uskonnon tulevaisuus sen menneisyyden valossa” Herätkää!-lehti on yrittänyt esittää hyvin todistettuja tosiasioita, mutta on myönnettävä, että nykyään on joitakin sellaisia seikkoja, joita emme yksinkertaisesti tiedä. Esimerkiksi missä määrin kristityiksi tunnustautuvat ryhmät pimeänä keskiaikana ja sen jälkeen pitäytyivät tosi kristillisyydessä?
Kirkkohistorian professori A. M. Renwick huomauttaa näistä ryhmistä: ”Tarvitaan vielä paljon historiallista tutkimustyötä, jotta saataisiin selville totuus noista lukuisista joukoista ja niiden teologisesta asemasta.” Renwickin mukaan ”menneisyydessä historioitsijat olivat liian riippuvaisia toisinajattelevien ryhmien vastustajien lausunnoista arvioidessaan noiden ryhmien oppeja ja moraalia”. Tietenkin liika riippuvaisuus noiden ryhmien ystävien lausunnoista olisi myös voinut johtaa väärään käsitykseen. Näin ollen vaikka historiallista tutkimustyötä tehtäisiinkin vielä paljon, monet kysymykset voisivat silti jäädä vaille vastausta.
Entä Raamattu? Kun Jumalan henkeyttämä kirja kertoo jotain uskonnon historiaa, se on luotettava kaikessa siinä, mitä se sanoo. Se kuitenkin puhuu erittäin vähän kaikista olemassa olleista väärän uskonnon eri muodoista. Se on ymmärrettävääkin, sillä sen tarkoitus on toimia tosi uskonnon eikä väärän uskonnon oppikirjana.
Raamattu ei kerro tosi uskonnostakaan kaikkea. Se antaa meille riittävästi tietoja voidaksemme tunnistaa tosi uskonnon, mutta toisinaan se jättää pois yksityiskohtia. Vaikka nämä yksityiskohdat voisivatkin olla kiehtovia ja mielenkiintoisia, ne eivät tällä hetkellä ole välttämättömiä.
Lisäksi Raamatustakin puuttuu tiettyjä ajanjaksoja. Se ei esimerkiksi mainitse mitään siitä, mitä tapahtui niiden 400 vuoden aikana, jotka kuluivat Heprealaisten kirjoitusten, yleisesti kutsuttuna Vanhan testamentin, valmiiksi saamisen ja Jeesuksen ilmaantumisen välillä. Ja sen jälkeen kun Raamattu saatiin valmiiksi, on vierähtänyt lähes 1900 vuotta.
Näin ollen suurimmalta osaa 1800:aa vuotta meillä ei ole mitään henkeytettyjä merkintöjä kristillisyydestä. Tästä syystä on epätietoisuutta joidenkin kristityiksi tunnustautuvien suhteen, kuten kirjailija Renwick mainitsi. Joka tapauksessa on selvää, että ainakin jotkut yksilöt vuosisatojen varrella pitäytyivät varhaiskristillisyydessä. Joidenkin entisten aikojen yksilöiden vaikuttimista ja mahdollisesta vilpittömyydestä on kuitenkin herännyt selvittämättömiä kysymyksiä. Miten on joidenkuiden uskonpuhdistuksen johtajien laita? Entä sellaiset miehet kuin Kungfutse ja Muhammed? Vaikka nykyisiä uskonnollisia järjestelmiä voidaan arvostella tarkasti niiden tuottamien hedelmien perusteella, se ei useinkaan ole mahdollista yksilöiden suhteen, varsinkin jos he ovat kuolleet kauan sitten.
Jos kuitenkin Jumalan uudessa maailmassa Luojan tahto on, että historiankirjat kirjoitetaan uudelleen – myös uskonnon historiaa koskevat kirjat – se tulee olemaan mahdollista vielä yhden tosi uskonnon ihastuttavan piirteen vuoksi: sen vakuutuksen vuoksi, että kuolleet herätetään. – Johannes 5:28, 29; Apostolien teot 24:15.
Kuvittele sitä iloa, kun saamme täsmälliset vastaukset kysymyksiimme keskustellessamme niiden ylösnousseiden kanssa, jotka olivat itse tekemässä niitä asioita, joista me olemme lukeneet historiankirjoista. Ajattele sitä, että pystymme täydentämään puuttuvat yksityiskohdat, kuten sen faraon nimen, joka kuoli Punaisessameressä ja koki Egyptin vitsaukset.
Jos sellainen aikakirja joskus kirjoitetaan, se tullaan kirjoittamaan tosi uskonnon perustajan, Jehova Jumalan, ylistämiseksi ja hänen maineensa puhdistamiseksi. Tästä ei voi olla epäilystäkään. Jäljellä on kuitenkin vain kysymys: oletko sinä siellä lukemassa sitä?
Ihaileminen ei riitä
Tosi uskonnon ikuinen kauneus ei ole aina yhtä helposti nähtävissä kuin tämän kirjoituksen alussa lainatut Cowperin sanat näyttäisivät osoittavan. Sen vuoksi Siionin Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut (Zion’s Watch Tower and Herald of Christ’s Presence) -lehden ensimmäisessä numerossa 110 vuotta sitten tehtiin seuraava havainto: ”Erheen rikkaruohojen rehottaminen on saartanut ja lähes tukahduttanut totuuden, joka on kuin vaatimaton pieni kukkanen elämän ryteikössä. Jotta löytäisit sen, sinun täytyy tähyillä sitä jatkuvasti. Jotta näkisit sen kauneuden, sinun täytyy siirtää sivuun erheen rikkaruohot ja kiihkoilun okapensaat. Jotta saisit sen, sinun täytyy kumartua ottamaan se.”
Toivomme, että ”Uskonnon tulevaisuus sen menneisyyden valossa” -sarja on auttanut lukijoitamme ’siirtämään sivuun erheen rikkaruohot ja kiihkoilun okapensaat’, jotta he voisivat täydemmin arvostaa tosi uskonnon ikuista kauneutta.
Mutta arvostaminen ei riitä. Kiinalainen sananlasku on siksi osuva: ”Opetus, joka menee korviin muttei sydämeen, on kuin unessa syöty ateria.” Jos haluamme hyötyä tosi uskonnon ikuisesta kauneudesta – eikä vain uneksia siitä – on tärkeää, että oppimamme tavoittaa sydämemme, ei vain korviamme.
Lue huolellisesti kehystetty teksti, jonka otsikkona on ”Uskontosi tunnistaminen oikeaksi tai vääräksi”. Kysy sitten itseltäsi: ’Olenko nyt samaa mieltä siitä, että väärän uskonnon maailmanmahdin suhteen Voltaire oli oikeassa, kun hän kutsui uskontoa ”ihmiskunnan viholliseksi”? Onko tämä silmäys uskonnon historiaan auttanut minua tunnistamaan tosi uskonnon, ja tiedänkö tässä ihmishistorian myöhäisessä vaiheessa, mistä se voidaan löytää? Jos tiedän, haluanko olla 1800-luvulla eläneen ranskalaisen kirjailijan Joseph Joubertin kuvaileman henkilön kaltainen, jolle se on ”hänen ilonsa ja velvollisuutensa”?’
Jatkakoot kaikki edellä olleisiin kysymyksiin myönteisesti vastanneet sekä Herätkää!-lehden että sen sisarjulkaisujen lukemista ja niistä hyötymistä. Me kehotamme sinua noudattamaan sitä viisasta neuvoa, jonka edellä mainittu Siionin Vartiotorni esitti: ”Älä tyydy yhteen totuuden kukkaseen. Jos yksi olisi riittänyt, niitä ei olisi ollut useampia. Kerää lakkaamatta, etsi lisää.”
Jatka tosiaankin keräämistä, jatka etsimistä – etsi lisää tosi uskonnon ikuiseen kauneuteen liittyviä piirteitä!
[Tekstiruutu s. 18]
Uskontosi tunnistaminen oikeaksi tai vääräksi
◼ Tosi uskonto saa palvojissaan aikaan murtumattoman rakkauden ja ykseyden siteen, johon kansalliset raja-aidat eivät vaikuta. (Johannes 13:35) Väärä uskonto ei saa aikaan sellaista rakkautta. Sen kannattajat lähtevät Kainia jäljitellen pikemminkin tappamaan toisiaan kansainvälisissä sodissa. – 1. Johannes 3:10–12.
◼ Tosi uskonto pysyy erossa politiikasta ja odottaa Luojan ratkaisevan maailman ongelmat Valtakunta-hallituksensa välityksellä. Väärä uskonto seuraa Nimrodin Baabelin tornin luona antamaa esimerkkiä. Se sulautuu yhteen politiikan kanssa, luottaa poliittisiin jumaliin, jonka toimiin se puuttuu, ja siten luo perustan omalle tuholleen. – Daniel 2:44; Johannes 18:36; Jaakob 1:27.
◼ Tosi uskonto tunnustaa Jehovan tosi Jumalaksi, ainoaksi joka pystyy vapauttamaan sorrosta. Väärä uskonto, kuten ne uskonnot, joita harjoitettiin muinaisessa Egyptissä ja Kreikassa, tarjoaa suuren joukon avuttomia tarujumalia, jotka ovat kaikki vailla ansiota. – Jesaja 42:5; 1. Korinttolaisille 8:5, 6.
◼ Tosi uskonto lupaa ikuisen elämän maan päällä onnellisuudessa. Väärä uskonto – esimerkiksi buddhalaisuus – pitää elämää maan päällä epämieluisana ja sellaisena, josta on määrä vapautua epävarmaan tuonpuoleiseen elämään. – Psalmi 37:29; Ilmestys 21:3, 4.
◼ Tosi uskonto valaa ihmisiin pyhän kirjansa Raamatun välityksellä horjumattoman uskon; se antaa heille luotettavan toivon ja saa heidät toimimaan tavalla, joka ilmentää aitoa rakkautta Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. (2. Timoteukselle 3:16, 17) Väärä uskonto on pyhistä kirjoistaan huolimatta suurimmalta osaltaan kykenemätön saamaan aikaan tällaista. – 1. Johannes 5:3, 4.
◼ Tosi uskonnolle on tunnusomaista nöyrät valvojat. Väärä uskonto on kuuluisa kunnianhimoisista, riippumattomuuteen taipuvaisista johtajistaan, jotka ovat halukkaita vääristelemään totuutta ja jotka etsivät poliittista tai maailmallista hyötyä. – Apostolien teot 20:28, 29; 1. Pietari 5:2, 3.
◼ Tosi uskonto alistuu oikealla tavalla Jumalan alaisuuteen käyttäen hengellistä eikä kirjaimellista miekkaa. Väärä uskonto sen sijaan sovittelee totuudenmukaisissa opetuksissa, rikkoo kristillisen puolueettomuuden ja ajaa ennemmin ihmisten pyrkimyksiä kuin Jumalan etuja. – 2. Korinttolaisille 10:3–5.
◼ Tosi uskonto voittaa ei-uskovien sydämiä tosi Jumalan palvonnan puolelle. Väärä uskonto edistää osaltaan epäluulon, vapaa-ajattelun, rationalismin ja maallistumisen ilmapiiriä. – Luukas 1:17; 1. Korinttolaisille 14:24, 25.
◼ Tosi uskonto sellaisena kuin Jehovan todistajat sitä harjoittavat kukoistaa hengellisesti paremmin kuin koskaan. Väärä uskonto, jonka liepeet ovat veren tahraamat, kärsii hengellisestä aliravitsemuksesta ja heikkenevästä tuesta. – Jesaja 65:13, 14.
Mikä on uskonnon tulevaisuus sen menneisyyden valossa? Väärällä uskonnolla ei ole tulevaisuutta. Hylkää se! (Ilmestys 18:4, 5) Käänny tosi uskonnon puoleen. Se kestää ikuisesti.