Lapsen silmin

USEIMMAT vanhemmat ovat samaa mieltä ainakin yhdestä asiasta: onnistuminen lapsen kasvattamisessa on suurimpia haasteita, mitä he ovat koskaan kohdanneet. On kirjoitettu lukemattomia sanoja siitä, miten kasvattaa lapsia ja onnistua siinä. On kuitenkin olemassa yksi menetelmä, jonka kaikki aikuiset voivat oppia, olivatpa he vanhempia, isovanhempia, tätejä, setiä tai vain ystäviä. Kun on kyse lasten ymmärtämisestä ja valmentamisesta, niin oletko yrittänyt katsella asioita lapsen silmin? Mitä oikeastaan tapahtuu noissa pienissä mielissä?

Muista, että lapset ovat pieniä ihmisiä. Kun meillä on tämä näkemys heistä, se auttaa meitä ymmärtämään sitä, millainen näkemys heillä on meistä. He syntyvät pieninä sellaisten ihmisten maailmaan, jotka ovat suurempia kooltaan, vallaltaan ja voimaltaan. Pikkutaaperolle aikuiset voivat joko edustaa suojelusta, lohtua ja apua tai olla pelottava uhka.

He eivät ole pieniä aikuisia

Toinen tärkeä ymmärrystä vaativa seikka on se, että varoo tekemästä sitä virhettä, että kohtelee heitä pieninä aikuisina. Lapsuuden pitäisi kuulua elämän onnellisimpiin aikoihin. Ei ole mitään syytä kiidättää heitä sen läpi tai saada heidät menettämään se kokonaan. Anna heidän nauttia siitä. Isänä tai äitinä voit käyttää tilaisuutta hyväksesi kehittääksesi heissä moraaliperiaatteita, joita tarvitaan, jotta heistä aikanaan tulisi ympäristöönsä hyvin sopeutuneita aikuisia.

Oltaessa tekemisissä pienokaisten kanssa asioiden katseleminen lapsen silmin ei menetä arvoaan. Esimerkiksi itkemisen ei tulisi koskaan saada turhautuneita vanhempia lyömään lastaan. Itkeminen tai valittaminen on vastasyntyneen luonnollinen tapa ilmaista tarpeitaan. Tultuaan ulos äitinsä kohdun suojista lapsi voi tuoda näkökantansa melko äänekkäästi esiin kelpo itkulla!

Kannustusta ja opastusta pikemmin kuin vaatimuksia

On hyvä antaa kannustusta silloin, kun lapset yrittävät ilmaista itseään. Heidän katsantokantansa saattaa paljastaa ongelmia, ja selvästi ymmärretty ongelma on paljon helpompi ratkaista. Mutta se miten me reagoimme heidän sanoihinsa, on yhtä tärkeää kuin se, että saamme heidät ilmaisemaan itseään. Wendy Schuman, Parents-lehden apulaispäätoimittaja, neuvoo, miten meidän pitäisi yrittää puhua lapsille: ”Empatian osoittaminen sanoin – – on keskeinen käsite, johon suuri osa viimeaikaisesta vanhempien ja lasten väliseen ajatustenvaihtoon liittyvästä työstä on pohjautunut. Pelkkä empatia ei kuitenkaan riitä, jos sitä ei muuteta empatiaa osoittavaksi kieleksi. Ja tällainen kieli ei tule luonnostaan useimpien vanhempien huulille.”

Toisin sanoen jos lapsi on epäkunnioittava tai on tehnyt jotakin järkyttävää ja tarvitsee siksi oikaisua, meidän pitäisi yrittää kovasti, ettemme anna asenteemme ja äänensävymme heijastaa ärtymystämme tai pettymystämme. Tämä on tietysti paljon helpommin sanottu kuin tehty. Mutta muista, että karkeat tai vähättelevät vastaukset, kuten: ”Tyhmyri!” tai: ”Etkö osaa tehdä mitään oikein?”, eivät koskaan paranna jo muutenkin vaikeaa tilannetta.

Monet vanhemmat ovat huomanneet, että empatian osoittaminen antamalla kiitosta, varsinkin ennen neuvontaa, voi tuottaa myönteisiä tuloksia. Tässä on jälleen tilaisuus katsella asioita lapsen silmin. Useimmat lapset tietävät erittäin hyvin, milloin kiitoksen antajalla on taka-ajatuksia tai se ei tule sydämestä. Siksi antaessamme kiitosta lapsillemme meidän tulisi varmistua siitä, että se on aitoa ja ansaittua.

Nimekäs lapsipsykologi tri Haim G. Ginott korostaa kirjassaan Between Parent and Child sitä, että vanhempien pitäisi ylistää aikaansaannoksia pikemmin kuin persoonallisuutta. Esimerkiksi jos sanot sen jälkeen, kun poikasi on rakentanut kirjahyllyn ja näyttää sitä ylpeänä sinulle: ’Tämä kirjahylly ei ole ainoastaan miellyttävän näköinen, vaan se on myös käytännöllinen’, se vahvistaa hänen itseluottamustaan. Miksi? Koska ylistät hänen aikaansaannostaan. Sen tähden kiitoksesi tuntuu lapsestasi totuudenmukaiselta. Lausunto: ’Sinä olet hyvä puuseppä’ ei kuitenkaan ehkä tunnu yhtä realistiselta, koska silloin kohdistat huomion hänen persoonaansa.

Tri Ginott huomauttaa: ”Useimmat ihmiset luulevat, että ylistys vahvistaa lapsen itseluottamusta ja saa hänet tuntemaan olonsa turvalliseksi. Todellisuudessa ylistys saattaa johtaa jännittyneisyyteen ja huonoon käytökseen. – – Kun vanhemmat sanovat lapselle: ’Sinä olet hyvä poika’, hän ei ehkä voi hyväksyä sitä, koska hänen oma käsityksensä itsestään on aivan erilainen. – – Ylistyksen ei pitäisi kohdistua lapsen luonteenominaisuuksiin vaan hänen ponnistuksiinsa ja saavutuksiinsa. – – Kiitoksella on kaksi puolta: omat sanamme ja lapsen niistä tekemät päätelmät. Sanojemme tulisi ilmaista selvästi, että arvostamme lapsen ponnistuksia, työtä, saavutuksia, apua, huomaavaisuutta.”

Tämä kiittämistä koskeva järkevä ehdotus on sopusoinnussa Sananlaskujen 3:27:stä löytyvän henkeytetyn neuvon kanssa, joka kehottaa osoittamaan anteliaisuutta: ”Älä pidätä hyvää niiltä, jotka ansaitsevat sitä, kun sinun vallassasi on toimia.” – New International Version.

Voidaan varmasti sanoa, että luemmepa kuinka hyviä tai viisaita neuvoja tahansa, ei ole olemassa oikotietä siinä, mitä jotkut ovat kutsuneet pojan tai tyttären kasvattamisen 20-vuotisohjelmaksi. Se vaatii kärsivällisyyttä, rakkautta, ymmärtämystä ja huomaavaisuutta. Mutta otat ison askeleen kohti onnistumista, jos opettelet näkemään ja ymmärtämään lastesi käytöstä ”lapsen silmin”.

”Viisas poika on isällensä iloksi”, kirjoitti viisas kuningas Salomo. (Sananlaskut 10:1) Auttakoon se, että ymmärrät lapsesi ajattelutapaa ja näkökantaa paremmin, sinua saamaan samalla tavoin iloa.