Lukijoiden kirjeitä

Sodan jälkeen. Olin riemuissani, kun aloin lukea vuoden 1989 lokakuun 8. päivän numeroa. Toisella sivulla oli kuva miehestäni, kun hän oli Yhdysvaltain merivoimissa vuonna 1944. Vaikka valokuva julkaistiin alun perin noin 45 vuotta sitten, emme pystyneet tunnistamaan, missä se oli otettu. Kuvatekstinne selvitti sen meille. Mieheni luki kirjoitukset ja sanoi, että ne olivat hyvin täsmällisiä. Tietääkseni se oli ensimmäinen kerta, kun hän luki Herätkää!-lehteä.

H. S., Yhdysvallat

Öljytuho. Merikala- ja äyriäisruokien toimittajana arvostin numerossa 22. syyskuuta 1989 olleita kirjoituksia Alaskan öljytuhosta. Se tosiaankin vaikutti siellä asuvien ihmisten elämään sekä ympäristöön. Tarvitsemme varmasti opastusta Luojaltamme ohjataksemme askeleitamme. Mutta mitä tulee Alaskan kala- ja äyriäisruokiin, meidän ei tarvitse pelätä niiden ostamista, koska nykyään on käynnissä perusteellinen valvontaohjelma.

A. C., Yhdysvallat

Tulevaisuus jota kannattaa odottaa. Olin todella ilahtunut siitä aineesta, jonka 16-vuotias tyttö kirjoitti tulevaisuudesta. (22.10.1989) Pidin erityisesti siitä runosta, jota hän lainasi: ”Kaksi miestä katseli ulos vankilan kaltereiden takaa, toinen näki mutakuopan, toinen näki tähdet.” Se oli hyvin tehokas keino johdattaa raamatulliseen aiheenkäsittelyyn.

D. B., Kanada

Teini-ikäisenä minuun teki suuren vaikutuksen se, että tyttö osallistui kirjoitelmallaan kilpailuun. Se ilmaisee hyvin hänen uskonsa ja rakkautensa Luojaansa. Hänen kirjoitelmansa maalasi kauniin kuvan niiden tulevaisuudesta, jotka odottavat Jehova Jumalaa.

S. G., Yhdysvallat

Erityistarpeita. Kirjoituksenne (22.8.1989) mainitsi huuliltalukemisen. Kaikki kuurot eivät kuitenkaan osaa lukea huulilta. Keskiverto kuuro ymmärtää vain 30 prosenttia, ja loppu on arvausta. (Yritä katsella televisiota ilman ääntä, niin huomaat, ettei se ole helppoa.) Ihmiset yrittävät usein pakottaa meitä lukemaan huulilta pikemminkin kuin kirjoittaisivat asiat meitä varten paperille. Tai he puhuvat korvaamme tai puhuvat kovaa tai jopa karjuvat. Se ei auta. Meitä myös loukkaa hyvin paljon, kun kuulevat ihmiset kohtelevat meitä kuin olisimme vajaaälyisiä.

F. B., Yhdysvallat

Kiitämme näistä muistutuksista. Huuliltaluku mainittiin pelkästään vaihtoehtona niille, jotka tulevat kuuroiksi myöhemmin elämässään ja pitävät viittomakielen oppimista liian vaikeana. Tarkoituksemme ei ollut antaa ymmärtää, että kaikki kuurot osaavat lukea huulilta. – Toimitus.

Tottelemattomat sisarukset. Haluan kiittää teitä kirjoituksesta ”Nuoret kysyvät: Kuinka he saattoivat tehdä tämän minulle?” (8.11.1989) Sisareni erotettiin kristillisestä seurakunnasta kaksi vuotta sitten, ja monet tuossa kirjoituksessa esitetyt ajatukset kuvasivat omia tunteitani. Tuohon aikaan näytti siltä, ettei perheemme kestäisi tätä ikävää kokemusta, mutta me kestimme. Ja me pystyimme osoittamaan uskollisuutemme Jehovaa ja hänen järjestöään kohtaan.

K. L., Yhdysvallat

Ystävinä pysyminen. Kirjoitus ”Nuoret kysyvät: Miksi on niin vaikea pysyä ystävinä?” (22.9.1989) sai minut tajuamaan missä määrin olin tukahduttanut ystävyyssuhteita. Olin mustasukkainen, jos toiset edes juttelivat joidenkuiden ystävieni kanssa! Olen nyt tekemässä muutoksia. Toivon, ettei tämä arvokas sarja koskaan lopu tästä lehdestä.

G. Z., Brasilia