Väärinymmärretty hyeena

Harvaa eläintä on parjattu enemmän kuin hyeenaa. Onkin myönnettävä, etteivät hyeenat ole mitenkään herttaisia luontokappaleita. Kiiluvat nappisilmät, luisu selkä ja ilmeettömyys tuovat kaikki monelle ihmistarkkailijalle mielikuvan jostakin epämiellyttävästä ja viheliäisestä. Lisäksi hyeena nauraa ja tirskuu kuin mielipuoli. Sen kaamea huuto rikkoo usein Afrikan yön hiljaisuuden. Kaikki nämä ominaisuudet yhteensä saattavat hyvinkin puistattaa sinua.

Mutta hyeenat ovat saaneet liikaakin kielteistä julkisuutta. Oikaistaanpa siis muutama virheellinen käsitys. Ensinnäkin hyeenan ajatellaan usein olevan jonkinlainen koira. Se ei ole koira. Sen yhdennäköisyys koiran kanssa on aivan pinnallista, koska ne kuuluvat eri lajeihin.

Yleisesti ajatellaan hyeenoiden olevan myös pelkureita. Mutta pelkurit tuskin pystyisivät olemaan tehokkaita metsästäjiä. Metsästäjiäkö? Kyllä, hyeenat eivät ole vain raadonsyöjiä. Koska niillä on poikkeuksellisen vahvat hartiat ja voimakkaammat leuat kuin millään muulla afrikkalaisella lihansyöjällä, ne pystyvät melko hyvin metsästämään oman saaliinsa – jopa puhvelin kokoisia eläimiä. Itse asiassa ne luokitellaan Afrikan suurten petoeläinten joukkoon.

Tutkiessaan Etelä-Afrikan lihansyöjiä kirjailija Chris McBride näki usein hyeenoiden karkottavan jopa naarasleijonia pois niiden omalta saaliilta, kun leijonat olivat syömässä sitä. Ainoastaan urosleijonat pystyivät vastustamaan hyeenalauman hyökkäystä. Jos hyeena olisi todella pelkuri, ryhtyisikö se tekemään vastarintaa tällaiselle hirveälle viholliselle? Tuskinpa.

Miksi se nauraa?

Hyeenan raivoisa naurunhikerrys kuulostaa sinusta ehkä hieman epämiellyttävältä. Mutta se vain viestii toisten heimokuntaansa kuuluvien kanssa. ”Jokaisella täplähyeenalla on oma huutonsa, jonka toiset hyeenat voivat tunnistaa”, selittää eteläafrikkalainen asiantuntija tri G. Mills. Tällä tavoin laajalla alueella hajallaan olevat heimokunnan jäsenet ilmoittavat toisilleen, missä ne ovat, ja näin ne voivat tarpeen tullen nopeasti kokoontua uudelleen ryhmäksi, esimerkiksi jos niiden on puolustettava aluettaan tai muodostettava metsästysseurue. Tapettuaan saaliin tai löydettyään raadon ne ilmaisevat innostuksensa kimeillä ”kikatuksilla”.

Kaikki hyeenat eivät kuitenkaan naura. Eteläafrikkalainen ruskohyeena on pienempi ja hiljaisempi kuin yleisempi täplähyeena, ja se haeskelee ruokaa mieluummin yksin kuin ryhmissä. Se luottaa enemmän viestintään hajujen avulla.

Jokainen yksilö siirtää peräaukon poimuista tulevan eritteen avulla omaa selvästi erottuvaa hajuaan ruohonkorsiin, pensaisiin tai kiviin. Hyeenan hajuaisti on niin tarkka, että se voi ilmeisesti tämän tahnamaisen eritteen perusteella päätellä heimokunnan toisen jäsenen sukupuolen ja sosiaalisen aseman ja jopa päätellä, mistä yksilöstä on kyse.

Tunnetko vastenmielisyyttä hyeenaa kohtaan? On myönnettävä, ettei se ole pehmeä eikä viehättävä. Mutta eivät kaikki eläimet ole sellaisia. Monet luontokappaleet tekevät meihin vaikutuksen muilla ominaisuuksillaan, esimerkiksi voimallaan ja oveluudellaan. Näin ajatellen hyeenassa on paljon sellaista, mikä tekee meihin vaikutuksen ja kiehtoo meitä.