’Tämä inhottava tupakan käyttötapa’

’EPÄMIELLYTTÄVÄÄ silmille, vastenmielistä nenälle, vahingollista aivoille, vaarallista keuhkoille.’

Tämä lähes 400 vuotta sitten kirjoitettu kuvaus sisältyy ”Vastaisku tupakalle” -nimiseen tupakoinnin vastaiseen julistukseen, jonka julkaisi itse Englannin kuningas Jaakko I, Kuningas Jaakon käännöksenä tunnetun, vuodelta 1611 peräisin olevan englanninkielisen raamatunkäännöksen kustantaja.

Mikä sai tämän aikaan ja millaisia opetuksia siinä on meille?

Lääkinnällinen ja muu käyttö

Kun Kristoffer Kolumbus palasi Eurooppaan käytyään Amerikassa vuonna 1492, hän toi tullessaan erään sellaisen kasvin siemeniä, jota Amerikan intiaanit pitivät suuressa arvossa sen lääkinnällisten ominaisuuksien vuoksi. Myöhemmin Nicolás Monardes tunnisti yrtin tabacoksi (eli intiaanien mukaan picieltiksi). Espanjalaiset valloittajat olivat saaneet tietää sen arvosta heillä olevien haavojen hoitamisessa, ja näin he ’lääkitsivät itseään hyvin tuloksin’. – Joyful News Out of the New Found World, kääntänyt englanniksi John Frampton, 1577.

Eräs toinen tämän kasvin käyttötapa kuitenkin erityisesti kiinnitti tutkimusmatkailijoiden huomion. Monardes selittää:

’Yksi tämän yrtin ihmeistä, joka herättää paljon ihailua, on tapa, jolla intiaanien papit käyttivät sitä. Kun intiaanien keskuudessa oli hoidettavana mikä tahansa erittäin tärkeä liikeasia, josta päälliköiden oli neuvoteltava pappiensa kanssa, heidän ylipappinsa otti tiettyjä tabacon lehtiä ja heitti ne tuleen, otti niistä tulevaa savua suuhunsa ja nenäänsä ruokokepin avulla ja vetäessään sitä sisäänsä lankesi maahan kuin kuollut ja jäi siihen asentoon joksikin aikaa sen mukaan, miten paljon savua hän oli vetänyt sisäänsä. Kun yrtti oli tehnyt tehtävänsä, hän virkosi ja heräsi ja antoi heille vastaukset näkemiensä näkyjen ja harhakuvien mukaisesti. Samalla tavalla muut intiaanit hengittivät huvikseen tabacon savua.’

Sir Walter Raleigh otti haltuunsa Virginian vuonna 1584. Siirtokunnan kasvaessa intiaanien tapa polttaa tupakkaa tuli suosituksi siellä myös uudisasukkaiden keskuudessa. Kotimaassaan Englannissa ’juuri Raleigh oli pääasiallisesti vastuussa tavan esittelemisestä ja kultin suojelemisesta’, väittää historioitsija A. L. Rowse.

”Vastaisku”

Vastalöydettyä tapaa kuitenkin vastusti itse kuningas Jaakko I. Hän tarttui kynään varoittaakseen alamaisiaan tupakoinnin vaaroista.

’Jotta tämän inhottavan tupakan käyttötavan moninaiset haitat voitaisiin huomata paremmin, on sopivaa, että ensin syvennytte miettimään sekä sen alkuperää että niitä syitä, miksi se saapui ensi kerran tähän maahan.’ Näin alkaa kuuluisa ”Vastaisku”-julistus. Selostettuaan ’haisevaa ja vastenmielistä’ tapaa käyttää tupakansavua sairauksien parantamiseen kuningas Jaakko luettelee neljä perustetta, joita ihmiset käyttivät puolustellakseen tapaansa:

1. Ihmisaivot ovat kylmät ja märät, ja näin ollen kaiken kuivan ja kuuman (kuten tupakansavun) pitäisi olla hyväksi niille.

2. Tämän savun pitäisi lämpönsä, voimansa ja luontaisen olemuksensa avulla puhdistaa sekä pää vilustumisista että vatsa ruoansulatushäiriöistä.

3. Ihmiset eivät olisi omaksuneet tätä tapaa niin tosissaan, elleivät he olisi havainneet kokemuksen kautta, että se oli hyväksi heille.

4. Monet saavat huojennusta sairauksiinsa, eikä kenellekään ole koskaan koitunut vahinkoa tupakan polttamisesta.

Sen valossa, mitä nykytiede on saanut selville, olet epäilemättä aivan samaa mieltä Jaakko I:n esittämien vastaväitteiden kanssa. Tupakansavu ei ole ainoastaan kuumaa ja kuivaa, vaan siinä on pikemminkin ’tietty myrkyllinen voima yhdistyneenä siitä tulevaan lämpöön’. ’Tällaisen savun sisään hengittäminen ei auta sen enempää vilustumisen parantamisessa kuin sellaisen lihan syöminen ja sellaisten juomien juominen, joista tulee ilmavaivoja, auttavat estämään vatsakipukohtauksia!’ Jotkut ihmiset saattavat väittää tupakoineensa vuosikausia ilman mitään haittavaikutuksia, mutta tekeekö se tupakoinnista terveellistä?

Jaakko I järkeili voimakkaasti, että ’vaikka vanhat portot saattavat liittää pitkäikäisyytensä moraalittomiin tapoihinsa, he jättävät huomiotta sen tosiasian, että monet prostituoidut kuolevat ennenaikaisesti’ saamiinsa sukupuoliteitse tarttuviin tauteihin. Entä ne vanhat juopot, jotka uskovat pitkittävänsä elämäänsä ’sikamaisella ruokavaliollaan’, mutta eivät koskaan mieti sitä, kuinka monet muut ’hukuttavat itsensä juopottelemalla parhaassa iässään’?

Synnit ja omahyväisyys

Kumottuaan tupakoinnin puolesta esitetyt väitteet Jaakko I kiinnittää seuraavaksi huomiota ’synteihin ja omahyväisyyteen’, joihin tupakoivat syyllistyvät. Hän väittää, että huomattavin näistä on himon synti. Useimmat eivät tyydy siihen, että he vetäisivät sisäänsä vähän tupakansavua, vaan he vaativat enemmän. Nikotiiniriippuvuudesta onkin todellisuudessa tullut yleinen ilmiö.

Entä sitten ’omahyväisyys’? Jaakko I esittää vasten tupakoitsijan kasvoja seuraavan väitteen: ’Eikö olekin sekä suurta omahyväisyyttä että epäpuhtautta, että pöydän ääressä, arvossa pidetyssä paikassa, tupruttelet likaista savua ja löyhkäät, puhallat ulos savua, saastutat ilmaa, samalla kun toiset läsnä olevat inhoavat sellaista tapaa?’

Vaikuttaa siltä kuin Jaakko I olisi ollut selvillä niistä lukuisista terveysvaaroista, joita tupakoitsijat kohtaavat, kun hän päättelee: ’Savu sopii varmasti keittiöön paljon paremmin kuin ruokailuhuoneeseen, ja kuitenkin se tekee usein ikään kuin keittiön myös ihmisten sisään liaten ja saastuttaen heidät eräänlaisella rasvaisella ja öljyisellä noella, kuten on havaittu joidenkuiden kovien tupakan käyttäjien tapauksessa, kun heidät on kuolemansa jälkeen avattu.’

Huipentaen perustelunsa Jaakko I jatkaa: ’Tässä, että ihmisen hengityksen raikkaus, joka on Jumalalta tuleva hyvä lahja, pitäisi ehdoin tahdoin turmella tällä löyhkäävällä savulla, ei osoiteta vain suurta omahyväisyyttä, vaan myös suurta halveksuntaa Jumalan hyviä lahjoja kohtaan!’

[Kuva s. 13]

Kuningas Jaakko I

[Lähdemerkintä]

Ashmolean Museum, Oxford

[Kuva s. 13]

Sir Walter Raleigh

[Lähdemerkintä]

British Museumin johtokunnan luvalla