Kysymyksiä joihin kaivataan vastauksia

JOSKUS elämäsi aikana olet ehkä kysynyt: ’Jos Jumala on olemassa, miksi hän on sallinut niin paljon kärsimystä? Miksi hän on sallinut sitä niin kauan aikaa, koko ihmisen historian ajan? Päättyykö kärsimys koskaan?’

Monet ovat katkeroituneet, koska he eivät ole saaneet tällaisiin kysymyksiin tyydyttäviä vastauksia. Jotkut jopa lakkaavat uskomasta Jumalaan tai syyttävät häntä onnettomuuksistaan.

Esimerkiksi eräs mies, joka säilyi elossa miljoonien ihmisten joukkomurhalta natsien käsissä toisen maailmansodan aikana, oli niin katkeroitunut, että hän sanoi: ”Jos voisit lipoa kielelläsi sydäntäni, se aiheuttaisi sinulle myrkytyksen.” Eräs toinen mies, joka kärsi kansallisuutensa vuoksi vainoa, jossa monet hänen ystävänsä ja sukulaisensa kuolivat ensimmäisen maailmansodan aikana, kysyi katkerana: ”Missä Jumala oli, kun me tarvitsimme häntä?”

Monet ihmiset ovat siis ymmällään. Heistä näyttää epäjohdonmukaiselta, että hyvyyden ja rakkauden Jumala sallii pahuutta niin kauan.

Mitä ihmiset ovat tehneet

On varmasti totta, että ihmiset ovat syyllistyneet vuosisatojen – ja itse asiassa vuosituhansien – ajan äärimmäiseen pahuuteen toisiaan kohtaan. Kaiken pahuuden määrä ja siihen liittyvät kauheudet tuntuvat käsittämättömiltä.

Samalla kun sivistys ja kulttuuri ovat niin sanotusti edistyneet, ihmiset ovat keksineet yhä hirveämpiä välineitä toistensa tuhoamiseen ja runtelemiseen: tykkejä, konekiväärejä, sotilaslentokoneita, tankkeja, ohjuksia, liekinheittimiä sekä kemiallisia ja ydinaseita. Niinpä pelkästään tällä vuosisadalla on kansojen välisissä sodissa surmattu yli sata miljoonaa ihmistä! Sadat miljoonat muut ovat vammautuneet tai kärsineet muilla tavoin. Ja hävitettyjen kotien ja muun omaisuuden määrä on mittaamaton.

Ajattelehan sitä suunnatonta surua, tuskaa ja niitä kyyneleitä, jotka sota on aiheuttanut! Aivan liian usein viattomat ihmiset, vanhukset ja lapset, ovat saaneet kärsiä. Ja aivan liian usein monet niistä, jotka ovat aiheuttaneet tällaista kurjuutta, eivät ole joutuneet teoistaan vastuuseen.

Kautta maailman kärsimystä on jatkunut aina tähän asti. Joka päivä ihmisiä murhataan, tai he joutuvat muuten rikosten uhreiksi. Heitä vammautuu ja kuolee onnettomuuksissa, esimerkiksi sellaisissa luonnononnettomuuksissa kuin myrskyissä, tulvissa ja maanjäristyksissä. Heillä on kärsimyksiä epäoikeudenmukaisuuden, ennakkoluuloisuuden, köyhyyden, nälän, sairauksien ja monien muiden syiden vuoksi.

Miten on mahdollista, että hyvä Jumala olisi luonut jotakin sellaista, nimittäin ihmiskunnan, joka on kärsinyt niin hirvittävästi ja usein vuosisadasta toiseen?

Ihmisruumista koskeva pulma

Tämä sama pulma koskee myös ihmisruumista. Tiedemiehet ja muut, jotka ovat tutkineet sitä, ovat yhtä mieltä siitä, että ihmisruumis on tehty ihmeellisellä, suurenmoisella tavalla.

Ajattelehan vain muutamia sen suurenmoisia piirteitä: uskomatonta silmää, jolle mikään kamera ei vedä vertoja; kunnioitusta herättäviä aivoja, joihin verrattuna kehittyneinkin tietokone on kömpelö; sitä tapaa, jolla mutkikkaat elimemme ovat yhteistoiminnassa ilman että me ohjailisimme niitä; syntymän ihmettä, kun vain yhdeksän kuukauden kehityksen jälkeen tulee maailmaan hurmaava vauva, joka on vanhempiensa kopio. Monet ihmiset päättelevät, että tällä suunnittelun mestarinäytteellä, ihmisruumiilla, täytyy olla Mestarisuunnittelija, Luoja. Kaikkivaltiaan Jumalan on täytynyt luoda se.

Mutta sama ihmeellinen ruumis, ikävä kyllä, rappeutuu. Ajan mittaan siihen tulee yhä enemmän sairauksia, se vanhenee ja kuolee. Lopulta se muuttuu tomuksi. Kuinka surullista! Juuri kun ihminen voisi hyötyä vuosikymmenien kokemuksesta ja tulla viisaammaksi, ruumis luhistuu. Kuinka murheellinen vastakohta ruumiin loppu onkaan sille terveydelle, elinvoimalle ja kauneudelle, johon ruumiilla oli edellytykset alussa!

Miksi rakastava Luoja tekisi jotakin niin suurenmoista kuin ihmisruumiin, kun sen loppu on niin surullinen? Miksi hän loisi mekanismin, joka toimii aluksi niin hyvin ja jolla on niin paljon mahdollisuuksia, mutta jonka loppu on niin ikävä?

Miten jotkut selittävät sen

Jotkut ovat sanoneet, että pahuus ja kärsimykset ovat Jumalan välineitä jalostaa luonnettamme vaikeuksien kautta. Muuan metodistipappi vakuutti: ”Hyvän maksaminen pahalla on osa Jumalan pelastussuunnitelmaa.” Hän tarkoitti sitä, että voidakseen kehittää luonnettaan ja pelastuakseen hyvien ihmisten täytyy Jumalan suunnitelman mukaisesti kärsiä pahojen ihmisten tekojen vuoksi.

Mutta yrittäisikö rakkaudellinen ihmisisä kehittää lapsensa luonnetta suunnittelemalla niin, että hän jäisi turmeltuneiden rikollisten uhriksi? Ajattelehan myös sitä, että monet nuoret saavat surmansa onnettomuuksissa tai tulevat murhatuiksi tai kuolevat sodissa. Sellaisilla nuorilla uhreilla ei ole mitään mahdollisuutta enää kehittää persoonallisuuttaan, koska he ovat kuolleet. Siksi sellaisessa ajatuksessa, että kärsimyksiä sallitaan luonteen kehittämiseksi, ei ole mitään järkeä.

Kukaan järkevä ja rakkaudellinen isä ei haluaisi omaisilleen kärsimyksiä eikä murhenäytelmiä. Todellisuudessa isää, joka suunnittelisi heille kärsimyksiä ’luonteen kehittämiseksi’, pidettäisiin kelvottomana ja jopa henkisesti tasapainottomana.

Olisiko siksi järkevää sanoa, että Jumala, kaikkivaltias rakkaudellinen Isä, kaikkeuden kaikkiviisas Luoja, tarkoituksellisesti järjestäisi kärsimyksiä osaksi ’pelastussuunnitelmaansa’? Se merkitsisi sitä, että hän olisi äärimmäisen julma ja että hänellä olisi sellaisia inhottavia ominaisuuksia, joita kukaan meistä ei hyväksy edes mitättömissä ihmisissä.

Vastausten löytäminen

Mistä me voimme löytää vastauksia kysymyksiin, jotka koskevat Jumalan kärsimysten- ja pahuudensallintaa? Koska kysymykset liittyvät Jumalaan, on järkevää katsoa, millaisia vastauksia hän itse antaa.

Miten me löydämme hänen vastauksensa? Etsimällä niitä siitä lähteestä, jonka Jumala sanoo antaneensa oppaaksi ihmisille – Pyhästä Raamatusta. Siitä riippumatta, mitä kukin ehkä ajattelee tästä lähteestä, se on tarkastelemisen arvoinen, sillä apostoli Paavali sanoi: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen – – oikaisemiseen.” (2. Timoteukselle 3:16) Hän kirjoitti myös: ”Kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, te otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan niin kuin se todella on, Jumalan sanana.”a – 1. Tessalonikalaisille 2:13.

Vastausten löytämisessä kärsimysten sallintaa koskeviin kysymyksiin on kyse enemmästä kuin vain älyllisestä askartelusta. Vastaukset lisäävät ratkaisevasti ymmärrystämme sen suhteen, mitä maailmassa parhaillaan tapahtuu, mitä lähitulevaisuus tuo tullessaan ja miten se koskee meitä jokaista.

Me olemme sen velkaa itsellemme, että annamme Raamatun, Jumalan ihmisperheelle antaman ilmoituksen, puhua. Mitä se sitten sanoo siitä, miten kärsimys alkoi ja miksi Jumala sallii sitä?

Avain vastauksen ymmärtämiseen liittyy siihen, millaisiksi meidät on henkisesti ja tunneperäisesti tehty. Raamattu osoittaa, että Luoja istutti meihin ihmisiin ratkaisevan ominaisuuden: vapauden halun. Tarkastelkaamme lyhyesti, mitä ihmisen vapaa tahto sisältää ja mikä vaikutus sillä on Jumalan kärsimystensallintaan.

[Alaviitteet]