Verensiirrot – ainut hengenpelastaja?
VUONNA 1941 asetti tri John S. Lundy verensiirtojen antamiselle erään säännön. Ilmeisesti ilman minkäänlaisia kliinisiä todisteita hän väitti, että jos hemoglobiinin – veren happea kuljettavan aineosan – määrä litraa kohden laskee 100 grammaan tai sen alle, silloin potilaalle täytyy antaa verensiirto. Sen jälkeen tästä lukemasta tuli lääkäreille sääntö.
Tätä 100 gramman sääntöä vastaan on hyökätty jo lähes 30 vuotta. Yhdysvaltain lääkäriliiton lehti The Journal of the American Medical Association sanoi vuonna 1988 suoraan, että tällaisen ohjeen tueksi ei ole todisteita. Anestesialääkäri Howard L. Zauder sanoo, että se ”peittyy perinteisiin ja epämääräisyyden hämärään, eikä sen puolesta ole kliinisiä eikä kokeellisia todisteita”. Toiset yksinkertaisesti leimaavat sen mielikuvituksen tuotteeksi.
Kaikista voimakkaista paljastuksista huolimatta tällaista mielikuvituksen tuotetta kunnioitetaan yhä laajalti järkevänä ohjeena. Monille anestesiologeille ja muille lääkäreille 100 gramman hemoglobiinipitoisuus on se raja, joka saa heidät suunnittelemaan anemian korjaamista verensiirrolla. Siihen ryhdytään lähes automaattisesti.
Tämä epäilemättä selittää sitä, miksi verta ja verituotteita käytetään nykyään aivan turhan paljon. Tri Theresa L. Crenshaw, Yhdysvaltain presidentin asettaman aids-komission jäsen, on arvioinut, että yksinomaan Yhdysvalloissa tehdään vuosittain noin kaksi miljoonaa verensiirtoa tarpeettomasti ja että noin puolet kaikista niistä verensiirroista, joissa käytetään veripankkien tuotteita, voitaisiin välttää. Japanin terveys- ja sosiaaliministeriö arvosteli ”verensiirtojen summittaista käyttöä” Japanissa, samoin kuin ”sokeaa uskoa niiden tehokkuuteen”.
Kun anemiaa pyritään korjaamaan verensiirroilla, ongelmana on se, että verensiirto voi osoittautua vaarallisemmaksi kuin anemia. Jehovan todistajat, jotka kieltäytyvät verensiirroista lähinnä uskonnollisista syistä, ovat olleet todistamassa tätä väitettä oikeaksi.
Sanomalehtien otsikoista on voitu joskus lukea, miten joku Jehovan todistaja on kuollut sen takia, että hän oli kieltäytynyt verensiirrosta. Valitettavasti tällaiset uutiset eivät aina kerro koko totuutta. Usein todistajan kuolemaan on syynä se, että lääkäri on kieltäytynyt lainkaan leikkaamasta tai on kieltäytynyt leikkaamasta riittävän nopeasti. Jotkut kirurgit kieltäytyvät leikkaamasta, jos he eivät saa antaa verta siinä tapauksessa, että hemoglobiinipitoisuus pääsee laskemaan alle 100:n. Monet kirurgit ovat kuitenkin leikanneet hyvin tuloksin todistajia, joilla veren hemoglobiinipitoisuus on ollut 50, 20 tai vieläkin alhaisempi. Kirurgi Richard K. Spence sanoo: ”Olen havainnut Jehovan todistajien kanssa työskennellessäni sen, ettei alhaisemmalla hemoglobiinipitoisuudella ole minkäänlaista yhteyttä kuolleisuuteen.”
Runsaasti vaihtoehtoja
”Verensiirto tai kuolema.” Tällaisena maalaavat jotkut lääkärit vaihtoehdot Jehovan todistaja -potilaan eteen. Todellisuudessa verensiirroille on kuitenkin olemassa monia vaihtoehtoja. Jehovan todistajia ei kiinnosta kuolema. Sen sijaan he ovat kiinnostuneita vaihtoehtoisista hoitokeinoista. Koska Raamattu kieltää käyttämästä verta ravinnoksi, he eivät pidä verensiirtoja edes vaihtoehtona.
Vuoden 1988 kesäkuussa julkaistussa Yhdysvaltain presidentin asettaman aids-komission raportissa ehdotettiin, että kaikille potilaille suotaisiin se, mitä Jehovan todistajat ovat jo vuosia pyytäneet: ”Ennen kuin joku antaa suostumuksensa veren tai sen osien käytölle, hänelle pitäisi selittää myös se, millaisia riskejä siihen liittyy – – ja millaisia sopivia vaihtoehtoja homologiselle verensiirtohoidolle [toisesta ihmisestä peräisin olevan veren antamiselle] on olemassa.”
Toisin sanoen potilaille tulee olla tarjolla vaihtoehtoja. Eräs tällainen vaihtoehto löytyy niin sanottujen autologisten verenkäyttömenetelmien piiristä. Kyseisessä menetelmässä potilaan omaa verta otetaan talteen leikkauksen aikana ja kierrätetään takaisin potilaan suoniin. Silloin kun tällainen prosessi toimii ainoastaan potilaan oman verenkierron jatkeena, useimmilla Jehovan todistajilla ei ole mitään sen käyttöä vastaan. Kirurgit tähdentävät myös sen arvoa, että potilaan veren nestetilavuutta lisätään verettömillä plasmavolyyminkohottajilla ja että elimistön itsensä annetaan täydentää punasoluvarastojaan. Tällaisia menetelmiä on käytetty verensiirtojen asemesta kuolleisuuden siitä lisääntymättä. Ne voivat jopa lisätä turvallisuutta.
Eräälle lupaavalle lääkkeelle (recombinant erythropoietin) on äskettäin myönnetty rajoitettu käyttölupa. Se kiihdyttää elimistön omaa punasolutuotantoa, toisin sanoen auttaa ihmistä valmistamaan lisää omaa vertaan.
Tutkijat etsivät verelle yhä tehokasta korviketta, ainetta, jolla olisi yhtä hyvä hapenkuljetuskyky kuin verellä. Yhdysvalloissa tällaisten korvikkeitten valmistajien on vaikea saada tuotteilleen käyttölupia. Toisaalta eräällä tällaisten aineitten valmistajalla oli aihetta huomauttaa: ”Jos joku ajattelisi hakea FDA:lta [lääkintöhallitukselta] käyttölupaa verelle, niin turha vaiva. Se on niin myrkyllistä, että sitä ei ruvettaisi edes testaamaan.” On kuitenkin olemassa suuria toiveita sen suhteen, että vielä löytyy sellainen aine, joka voidaan hyväksyä veren hapenkuljetuskykyiseksi korvikkeeksi.
On siis olemassa vaihtoehtoja. Olemme maininneet edellä vain muutamia niistä. Kirurgian professori Horace Herbsman kirjoittaa: ”On – – täysin selvää, että veren käytölle on olemassa korvaavia vaihtoehtoja. Kenties Jehovan todistajien kanssa hankkimiemme kokemusten voidaankin tulkita merkitsevän sitä, että meidän ei tarvitse olla yhtä riippuvaisia verensiirroista – kaikkine mahdollisine komplikaatioineen – kuin olemme aiemmin ajatelleet olevamme.” (Emergency Medicine) Tämä ei tietenkään ole todellisuudessa mitään uutta. Aikakauslehti The American Surgeon toteaa: ”Viimeisten 25 vuoden ajalta on runsaasti todisteita sen puolesta, että suuriakin leikkauksia voidaan tehdä turvallisesti ilman verensiirtoja.”
Jos veri kerran on vaarallista ja sen käytölle on turvallisia vaihtoehtoja, miksi miljoonille ihmisille sitten kuitenkin annetaan verta tarpeettomasti – monille heistä heidän tietämättään ja toisille vastoin heidän tahtoaan? Yhdysvaltain presidentin asettaman aids-komission raportin mukaan osasyynä on se, että lääkäreille ja sairaaloille ei ole tiedotettu vaihtoehtojen olemassaolosta. Se mainitsee myös erään toisen syyn: ”Jotkin alueelliset veripankit ovat empineet ryhtyä toteuttamaan suunnitelmia, joilla verensiirtohoitojen käyttö saataisiin mahdollisimman vähäiseksi sen takia, että niiden liiketulot ovat peräisin veren ja verituotteiden myynnistä.”
Toisin sanoin ilmaistuna: verikauppa on suurta liiketoimintaa.