”Huumeet ovat selvä kädenpuristus Saatanan kanssa!”
Miten huumeiden käyttö ”virkistäytymiskeinona” voi vaikuttaa ihmisruumiiseen? Mietihän Charlesin kokemusta. Hän oli 15-vuotias, kun hänen isosiskonsa tutustutti hänet huumeisiin. Seuraavien 15 vuoden kuluessa hän käytti marihuanaa, kokaiinia ja heroiinia erilaisina yhdistelminä. Hän oli vankina lukuisissa pakkotyölaitoksissa näpistysten ja törkeiden ryöstöjen vuoksi. Hänen huumeidenkäyttönsä johti siihen, että hän sai aidsin. Hän järkyttyi kuullessaan kantavansa aids-virusta, ja hän katseli avuttomana, kun hänen pitkä, vahva, lihaksikas vartalonsa riutui pelkäksi tikuksi siitä, mitä se kerran oli. Lue hänen surullinen kertomuksensa, ja kysy sitten itseltäsi, ’kannattaako käyttää huumeita’.
”TUHOAT suurenmoisen ruumiisi. On niin paljon sellaista, minkä menetät sotkeutumalla huumeisiin vain voidaksesi pysyä pilvessä. Ensinnäkään et voi leikkiä tyttäresi kanssa. Et voi pelata palloa hänen kanssaan, et voi juosta hänen kanssaan. Minulta jäi näkemättä, kun ainoa poikani varttui vauvasta aikuiseksi, alkoi kävellä ja muuta sellaista. En voi viedä vaimoani tanssimaan, koska en enää pysty tanssimaan. En voi enää harrastaa useimpia urheilulajeja, koska sen lisäksi, että ruumiini on turta, myös sen liikkeet ovat hitaita kuin robotilla.
”Käteni eivät enää toimi entiseen tapaan. En voi ajaa partaani, en muotoilla viiksiäni enkä leikata hiuksiani, kuten minulla oli tapana tehdä. En voi enää pukea päälleni, niin kuin ennen tein. En voi edes napittaa paitojani. En pysty käymään yksin WC:ssä. Toisinaan en saa otettua pois edes silmääni joutunutta ripsikarvaa, koska sormeni eivät toimi. En voi enää entiseen tapaan laittaa ruokaa. Laatoitin ja kiinnitin mattoja työkseni, mutta tuon huumeiden vuoksi tulleen viruksen takia en saa enää tehdä sitä.
”Kaikkien on odotettava minua. Olen kuin pikkulapsi. Aivoni eivät toimi, niin kuin ne ennen toimivat. Unohtelen asioita. Minun täytyy esimerkiksi miettiä kotiapulaiseni nimeä. Vaimoni toistaa asioita yhä uudelleen, ja minä unohdan ne. Ongelmallista on, että tilanne vain pahenee koko ajan.
”Kaikki tekee kipeää päivän jokaisena sekuntina. Tuska voi saada vahvan miehen itkemään, olipa hän kuka tahansa. Saamasi särkylääkkeet syövät reiän vatsaasi ja saat vatsahaavan. Niinpä et voi käyttää särkylääkkeitä kaiken aikaa. Vuodat verta sekä yskit vatsahaavasta tullutta verta. Minun on oltava huolissani tartuntavaarasta, jos saan jonkinlaisen haavan. Ihoni on erittäin herkkä. En voi enää peuhata enkä leikkiä poikani kanssa.
”Luulin saaneeni erävoiton. 15 vuotta touhuilin huumeiden kanssa – ja luulin päässeeni kuin koira veräjästä. Nyt minulla on aids-virus. En tiedä, milloin kuolen.
”Jos siis joku haluaa vaihtaa Jehovan kaikkeen tuohon, kertokaa tämä hänelle. Huumeet ovat selvä kädenpuristus Saatanan kanssa, koska hän käyttää niitä työvälineinään!”
Opittuaan Jumalan sanan totuuden Charles pääsi eroon huumeista ja tuli kastetuksi Jehovan todistajaksi. Sairaalassa ollessaan hän saarnasi herkeämättä lääkäreille, hoitajille ja toisille potilaille. Kolme ja puoli vuotta kasteensa jälkeen 37-vuotias Charles kuitenkin kuoli 27. tammikuuta 1990.