Jehovan todistajat Itä-Euroopassa

BERLIININ muurin kaaduttua marraskuussa 1989 aikakauslehti Asiaweek kertoi, että ”sen jälkeen kun Itä-Berliini oli avannut rajansa, kahden päivän kuluessa virtasi noin kaksi miljoonaa itäsaksalaista jaetun maansa länsiosaan”. Mikä oli saanut heidät liikkeelle?

Varakkaammat kiersivät ostoksilla. Toiset kävivät lähinnä katselemassa näyteikkunoita ja maistelemassa vasta saatua vapauttaan. Monet tapasivat Berliinin ja muiden kaupunkien kaduilla Jehovan todistajia ja ottivat näiltä vastaan kirjallisuutta. Sen jälkeen ovat jotkut kertoneet erikoisista reaktioistaan kirjeissä, joita he lähettivät Vartiotorni-seuran haaratoimistoon Seltersiin lähelle Frankfurt am Mainia.

Eräässä kirjeessä sanotaan: ”Käydessäni ensi kerran eläessäni Länsi-Berliinissä sain kadulla olleilta Jehovan todistajilta lahjaksi yhden Vartiotornin. Sen jälkeen olen alkanut jälleen tutkia Raamattua, ja vaikka minulla on todella paljon ongelmia, taas kerran on joku antanut minulle toivoa ja elämäniloa. Olisin tosi iloinen, jos saisin luettavakseni kirjan Nuoruutesi – miten voit parhaiten hyötyä siitä. Haluaisin myös saada yhteyden Jehovan todistajiin.”

Eräs toinen vierailija kirjoittaa: ”Tultuani ulos Nürnbergin päärautatieasemalle johtavasta tunnelista eräs nainen antoi minulle yhden Herätkää!- ja yhden Vartiotorni-lehden. Olin riemuissani lukiessani niitä. Olen jo muutamana päivänä jälleen käyttänyt päivittäin Raamattua.”

Viime kesänä järjestivät Jehovan todistajat eri puolille Itä-Eurooppaa suuriin kaupunkeihin sarjan konventteja. Yhden tällaisen konventin pitopaikkana oli silloisessa Länsi-Berliinissä sijaitseva olympiastadion, jonne saapui Jehovan todistajia monista maista, myös Itä-Saksasta. Läsnäolijoita oli 44532, josta määrästä arviolta 30000 oli Itä-Saksasta tulleita. Sanomalehti Berliner Morgenpost kertoi, että uimastadionilla kastettiin 1017 uutta todistajaa ja että kaste toimitettiin upottamalla, jota menetelmää käyttäessään ”osanottajat seurasivat tarkasti alkukristittyjen antamaa mallia”.

Millä tavoin olosuhteet olivat muuttuneet Itä-Saksassa? Maaliskuussa 1990 itäsaksalaiset sanomalehdet ilmoittivat Jehovan todistajien aseman laillistamisesta. Otsikon ”Jehova todistajat jälleen laillistettuja” alla itäsaksalainen sanomalehti Mitteldeutsche Zeitung kirjoitti: ”Maaliskuun 14. päivä merkitsi loppua kiellolle, joka oli ollut voimassa neljä vuosikymmentä. Tuona päivänä saattoivat Jehovan todistajien Saksan-edustajat poistua DDR:n kirkollisasiainvirastosta taskussaan virallinen asiakirja, joka palauttaa heidän uskonnolliselle yhteisölleen toimintavapauden DDR:n alueella.”

Eräs Leipzigissä asuva Jehovan todistaja kertoo viime keväänä lähettämässään kirjeessä, mitä se oikein merkitsi: ”Vielä viikko sitten tuotimme maahan kirjallisuutta salaa pienissä erissä. Nyt [14. maaliskuuta 1990] viranomaiset ovat tunnustaneet asemamme! Pian saamme tänne kuorma-autolla neljä tonnia kirjallisuutta! Ensimmäisessä Itä-Saksaan saapuneessa kuorma-autossa oli todellisuudessa lastina 25 tonnia raamatullista kirjallisuutta, ja seuraavien kahden kuukauden kuluessa sitä lähetettiin lisää 250 tonnia. Niin suuri oli näiden Jehovan todistajien hengellinen nälkä, jotka yli 40 vuotta olivat olleet vailla vapauttaan!

Kun muistetaan, miten aikoinaan natsit (1933–1945) ja myöhemmin kommunistit yrittivät tukahduttaa Jehovan todistajien päättäväisen toiminnan Saksassa, voidaan vain todeta, että nykyiset luvut ovat erinomainen todiste heidän tinkimättömyydestään, samoin kuin siitä, että Jumala on antanut heille siunauksensa.

Jehovan todistajat Neuvostoliitossa

Joulukuussa 1989 Mihail Gorbatšov tapasi paavi Johannes Paavali II:n Vatikaanissa. Pravda kertoi Gorbatšovin ajatuksista tämän vuoropuhelun jälkeen: ”Meillä oli syvällinen ja rakentava keskustelu. – – Keskustelimme uskonnosta ja Euroopassa, maailmassa ja Neuvostoliitossa tapahtuvasta merkittävästä kehityksestä.” Vatikaanin sanomalehti L’Osservatore Romano lainasi Gorbatšovin tapaamisen yhteydessä pitämää puhetta: ”Neuvostoliitossa elää moniin eri uskontokuntiin kuuluvia ihmisiä: kristittyjä, muslimeja, juutalaisia, buddhalaisia ja niin edelleen. Kaikilla heillä on oikeus tyydyttää hengellisiä tarpeitaan. Maassamme tullaan pian ottamaan käyttöön laki omantunnonvapaudesta.”

Ja toden totta: uusi, omantunnonvapautta koskeva laki läpäisi viime syyskuussa lopullisen käsittelyn Neuvostoliitossa. Lain kolmannessa artiklassa sanotaan: ”Sopusoinnussa sen kanssa, että on olemassa oikeus omantunnonvapauteen, kukin kansalainen päättää itse omasta puolestaan suhteestaan uskontoon ja hänellä on oikeus harjoittaa jotakin uskontoa yksin tai yhdessä toisten kanssa tai olla harjoittamatta mitään uskontoa, puhua uskontoon liittyvästä vakaumuksestaan ja levittää sitä.”

Neuvostoliitossa on tuhansittain Jehovan todistajia, jotka odottavat innokkaasti uskonnonvapauden toteutumista. (Ks. sivua 22.) Mitä vuoden 1990 ”Puhtaan kielen” konventteihin tulee, niin Varsovan konventissa oli venäjänkielistä ohjelmaa seuraamassa yli 17000 Neuvostoliitosta saapunutta konventtivierasta ja samalla edustamassa Jehovan todistajia, joita on levittäytyneenä kaikkialle Neuvostoliittoon. He odottavat innolla sitä päivää, jolloin Neuvostoliitossa voidaan järjestää konventteja.

Edistystä Puolassa

Jehovan todistajat saivat laillisen aseman Puolassa vuoden 1989 toukokuussa. Sen jälkeen on maahan perustettu haaratoimisto, ja parhaillaan rakennetaan suurempia tiloja Varsovan lähelle. Satoja nuoria todistajia oli aiemmin vankiloissa kristillisestä puolueettomuudesta syntyneen kiistakysymyksen takia. Nyt heidät vapautetaan asepalveluksesta ja rangaistuksista, jos heillä on esittää asianmukainen kirjallinen todistus.

Puolassa vuosina 1989 ja 1990 pidetyt konventit ovat nekin suuresti edistäneet sikäläisten todistajien toimintaa. Eräässä raportissa todetaan, että toimeliaitten Jehovan todistajien määrä on viime vuonna kasvanut Puolassa joka kuussa ja että uusi huippu on nykyään yli 97000. Puolasta tulee epäilemättä pian 12. maa, jossa on yli 100000 Jehovan todistajaa.a Kristuksen kuoleman muistojuhlassa oli viime huhtikuussa läsnä 188861 henkeä.

Uskonnonvapaus Romaniaan

Romanian Jehovan todistajat olivat innoissaan saadessaan tietää, että heidän järjestönsä oli saanut juridisen aseman huhtikuussa 1990. (Tästä enemmän sivulla 13.) Eri puolille maata järjestettiin pian kierroskonventteja, ja vaikka koko maassa oli tuolloin vain noin 19000 todistajaa, yhteen kierroskonventtien sarjaan osallistui kaikkiaan yli 44000 henkeä. Varmasti monet romanialaiset osoittavat vastakaikua Valtakunnan sanomalle. – Ilmestys 11:18.

Braşovin ja Cluj-Napocan kaupungeissa järjestettiin kummassakin piirikonventti, jonka teema oli sama kuin kaikissa muissakin vuoden 1990 piirikonventeissa kautta maailman: ”Puhdas kieli”. Ohjelma esitettiin romaniaksi ja unkariksi. Läsnä niissä oli yhteensä 36000 henkeä, ja 1445 kävi kasteella.

Tämän vuoden tammikuun 1. päivän numerosta lähtien Vartiotorni alkoi ilmestyä romaniaksi nelivärisenä ja samanaikaisesti englanninkielisten painosten kanssa.

Läheisessä Bulgariassa, missä kreikkalaiskatolilaisuus on valtauskontona, Jehovan todistajilla ei ole vielä laillista asemaa, mutta he kuitenkin voivat pitää seurakunnankokouksiaan vuokratiloissa. Yli 200 bulgarialaista todistajaa matkusti Kreikan Thessalonikessa järjestettyyn ”Puhtaan kielen” konventtiin, jossa ohjelma esitettiin bulgariaksi ja kreikaksi.

Hyviä uutisia Unkarista

27. kesäkuuta 1989 oli Unkarin Jehovan todistajille historiallinen päivä. Sanomalehti Magyar Nemzet ilmoitti: ”Valtion kirkollisasiain virasto ilmoitti antaneensa Unkarin Jehovan todistajien uskonnolliselle yhteisölle uskonnonvapauslain nojalla oikeudellisesti tunnustetun uskontokunnan aseman.” Uutinen luettiin radiossa ja televisiossa. Unkarilaiset saivat tietää Jehova Tanúin (Jehovan todistajien) saaneen vihdoinkin toiminnalleen laillisen vahvistuksen.

Unkarissa pidettiin ”Puhtaan kielen” konventteja maan tärkeimmillä alueilla kaupungeissa, jotka olivat Pécs, Miskolc, Debrecen ja Budapest. Niihin saapui noin 2000 unkaria puhuvaa Tšekkoslovakiasta ja Neuvostoliitosta. Jehovan todistajien kansainvälistä ykseyttä korosti se, että Suomesta oli saapunut 700 konventtivierasta. Unkarin konventeissa oli kaikkiaan läsnä 21568, ja näistä oli yli 2000 romanialaisia.

Vuoden 1990 tammikuusta lähtien ovat Unkarin todistajat saaneet säännöllisesti lehtensä nelivärisinä ja unkariksi käännettyinä yhtaikaa alkukielisten, englantilaisten lehtien kanssa.

Liikkeellelähtö Tšekkoslovakiassa

Jehovan todistajat ahkeroivat tässä kauniissa, jylhien vuorten ja hedelmällisten tasankojen maassa auttaakseen lähimmäisiään saamaan lisää tietoa Raamatusta. Eräässä heidän toiminnastaan kertovassa raportissa sanotaan: ”Työtä tehdään avoimesti ja suuria kokouksia pidetään.”

Sen jälkeen kun Itä-Saksassa oli marraskuussa 1989 tapahtunut muutoksia, panivat Jehovan todistajat Tšekkoslovakiassa nopeasti toimeksi ja järjestivät vuoden 1990 huhti-kesäkuussa sarjan kierroskonventteja. Niinpä lehdet kirjoittivat ensi kerran myönteiseen sävyyn Jehovan todistajista. Tšekkoslovakiassa on tällä hetkellä yli 21000 todistajaa ja Kristuksen kuoleman muistojuhlassa oli viime vuonna läsnä 40295 henkeä. Yli puolet seurakunnista pystyy jo pitämään kokouksensa vuokratiloissa, ja 12 seurakunnalla on jopa oma valtakunnansali.

Viime elokuussa Prahaan järjestetyssä konventissa oli läsnä 23876 henkeä, ja 1824 kävi kasteella. Jotta stadion olisi saatu konventtia varten edustuskuntoon, yli 9500 vapaaehtoisesti työhön tarjoutunutta todistajaa käytti yli 58000 tuntia paikkojen siivoamiseen ja maalaamiseen. Tšekkoslovakian television edustaja sanoi: ”Vaikka olemme jo käyneet monissa joukkotilaisuuksissa, meidän on pakko ihailla toimintaanne tällä stadionilla. On vaikea uskoa, että olette ensi kerran tällaisen tilaisuuden järjestelijöinä.” Eräs vieras sanoi: ”Ihailen hengellismielistä ilmapiiriänne, sydämellisiä suhteitanne ja veljellistä rakkauttanne. Tulin ystävänä, mutta lähden pois vielä parempana ystävänä.”

Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdet ilmestyvät tätä nykyä nelivärisinä tšekin ja slovakin kielillä ja Vartiotorni kummallakin kielellä samanaikaisesti englanninkielisen Vartiotornin kanssa. Nämä ovat todella merkittäviä muutoksia, kun muistetaan, miten tukalia olot olivat vielä runsas vuosi sitten.

Tulevaisuudennäkymät

Millaisilta näyttävät Jehovan todistajien mahdollisuudet sananjulistamiseen maissa, joissa nuoremmille sukupolville on pienestä pitäen opetettu ateismia? Eräässä raportissa sanotaan: ”Raamattu ja Jumala ovat hyvin hämäriä asioita. Myönteistä tässä on kuitenkin se, että ihmisten mieliä eivät ole hämmentämässä väärät uskonnolliset opetukset, jotka täytyy hylätä. Sato tulee ilmeisesti olemaan suuri.”

Millainen on siis se raamatullinen sanoma, jota Jehovan todistajat tarjoavat Itä-Euroopan ihmisille? Tähän kysymykseen vastataan seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 8, 9]

Vihdoinkin uskonnonvapaus!

Seuraavassa sellaisten Jehovan todistajien ajatuksia, jotka osallistuivat viime heinäkuussa Berliinissä pidettyyn ”Puhtaan kielen” konventtiin ja ovat kotoisin entisen Itä-Saksan alueelta:

”Olen Lydia ja olen kahdeksanvuotias. Olen tullut DDR:stä. Iloitsen suuresti siitä, että saan olla läsnä tässä piirikonventissa, sillä vuosi sitten rajat eivät olleet vielä auki. Meidän täytyi järjestää muistoateria salaa. Tällä kertaa olemme vapaita! Kun kaikki laulavat, silmiini tulee kyyneliä. Olen niin innoissani, että aion kertoa tästä koulussa!”

”Meidät täyttää kiitollisuus ja arvostus saadessamme olla täällä Berliinissä Jehovan vieraina keskellä kansainvälistä veljesjoukkoa.” – Bernd.

”Se, että myös DDR:n veljillä oli konventissa ohjelmaa, osoittaa erään erikoisen seikan: Jehova kouluttaa ja pätevöittää kansaansa kiellonkin alaisuudessa.” – Gottfried.

”Panin kättentaputusten ja laulujen aikana merkille sen, että kaikki olivat onnellisia. Se oli kuin kohinaa, joka tempasi ihmisen sisäisesti mukaansa. Miten Jehovan onkaan täytynyt iloita sen johdosta.” – Egon.

”Eräät ystävät ovat kyselleet kasteen jälkeen, oliko vesi kovin kylmää. Saatoin vastata heille vain, etten tiennyt sitä, sillä Jehovan siunaus oli niin lämmin, että tuskin saatoin tuntea veden lämpötilaa.” – Heidrun.

”Tunnelma yhteismajoituspaikassa oli sanoin kuvaamaton! Siellä oli väkeä Tanskasta, Mosambikista, Englannista, Kaliforniasta, Etelä-Saksasta, Espanjasta, DDR:stä – ja kaikki me lauloimme yhdessä, kaikki puhuimme ’puhdasta kieltä’.” – Jutta.

”Olemme yhä uudelleen kertoneet lapsillemme niistä muistoista, joita meillä oli kahdesta viimeisestä Berliinin konventista (1958 ja 1960), joihin saatoimme osallistua. Se mitä olemme nyt kokeneet, ylitti kaikki muistomme ja odotuksemme.” – Wolfgang.

”Suurimman vaikutuksen meihin kuitenkin teki se, kun tuhannet nousivat ylös laulamaan ja ylistämään Jehovaa, varsinkin loppulaulun ja -rukouksen ajaksi. Emme voineet silloin enää pidätellä kyyneliämme.” – Monika ja Reinhard.

[Tekstiruutu s. 13]

”Erään vääryyden korjaaminen”

Tällainen otsikko oli eräällä uutisella, jonka Romaniassa ilmestyvä aikakauslehti Tineretul liber (Vapaa nuoriso) julkaisi 11. elokuuta 1990. Siinä sanottiin: ”Eräs vääryys on nyt todellakin korjattu. Paljon parjattu ’Jehovan todistajien’ uskonnollinen yhteisö, jonka jäsenet ovat säilyttäneet nuhteettomuutensa Kristuksen seuraajina yli 40 vuotta, on laillistettu ja saanut rekisteröidyn yhteisön aseman. Tämä yhteisö harjoittaa toimintaansa hallintoelimen valvomana ja valtuuttamana maailmanlaajuisena järjestönä, joka toimii 210 maassa ja merensaarella.” Uutisen lopussa oli maininta elokuisista Braşovin ja Cluj-Napocan konventeista.

[Kuvat s. 9]

Konventteihin liittyvää ja niissä tapahtunutta (myötäpäivään alhaalta vasemmalta oikealle): uuden kirjasen esittelyä Varsovassa; unkarilaisten ja romanialaisten puhujalavat Budapestissa; muistiinpanojen tekoa Berliinissä ja paikkojen kunnostusta konventin edellä Prahassa

[Kuvat s. 10]

Konventteihin liittyvää (vasemmalta oikealle): kastetoimitus Romaniassa; Prahan stadion; perhe, joka on saanut Berliinissä kirjan ”Ihmiskunta etsii Jumalaa”; puhuja Budapestissä ja Raamatun tarkastelua Puolassa