Nuoret kysyvät:

Pitäisikö minun käydä työssä lukukausien aikana?

KOULUPÄIVÄT ovat useimmille nuorille kiireistä aikaa. Arkipäivisin oppitunnit vievät melkoisen osan ajasta. Illat kuluvat tiiviisti läksyihin ja opiskelemiseen. Ja kaiken tämän keskellä lukuisat talousaskareet vaativat huomiota.a

Länsimaissa asuvat koululaiset tavallisesti odottavat voivansa pitää hauskaa ja rentoutua viikonloppuna. Monissa osissa maailmaa viikonloput ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin rentouttavia. Esimerkiksi Afrikan maaseudulla nuoret viettävät usein viikonloppunsa auttamalla vanhempiaan maatilalla hyvittäen siten hieman sitä aikaa, joka heiltä on mennyt viikolla koulussa. Jehovan todistaja -nuorilla on lisäksi vastuu saarnata ovelta ovelle ja käydä kristillisissä kokouksissa. – Heprealaisille 10:23–25.

Tuntuu siksi ehkä epätodennäköiseltä, että afrikkalaisnuoret haluaisivat ottaa lisätaakakseen ansiotyötä. Mutta monet näistä nuorista tekevät erilaisia töitä: viljelevät omia maatilojaan ja myyvät maataloustuotteita, kutovat kangasta kangaspuilla tai tekevät koreja myyntiin torille. Toiset kalastavat, myyvät sanomalehtiä ja poimivat tai kaupittelevat hedelmiä.

Miksi sitten nämä nuoret tekevät ansiotyötä? Merkitseekö se välttämättä sitä, että sinun tulisi tehdä samoin?

Miksi he käyvät työssä

Joidenkuiden nuorten on käytännöllisesti katsoen pakko käydä työssä sellaisten olosuhteiden vuoksi, joihin he eivät voi vaikuttaa, esimerkiksi isän tai äidin kuoleman vuoksi. (Kukaan ei ehkä tuolloin maksa nuoren koulutusta.) Toisaalta jotkut nuoret hankkivat työpaikan, jotteivät he olisi niin riippuvaisia vanhemmistaan.

Ajattelehan hetki Ghanassa asuvaa Kofi-nimistä nuortamiestä. Opiskellessaan ammattikoulussa hän teki maatöitä joka päivä kaksi tuntia koulun jälkeen.b Kofi selittää: ”Vanhempani olivat huolehtineet tarpeistani käydessäni peruskoulua. Mutta en halunnut enää olla riippuvainen heistä kaikessa. Niinpä aloin tehdä palkkatyötä. Minusta tuntui paljon paremmalta, kun pystyin itse ostamaan omat tarvikkeeni kirjakaupasta ja maksamaan koulukuljetukseni.”

Kofin veljellä Moseksellakin oli työpaikka. Yläasteella ollessaan Moses antoi yksityistunteja nuorille koululapsille. Mutta vaikka Kofin tulot menivät tarkoituksenmukaisesti hänen omien kulujensa peittämiseen, osa Moseksen rahoista käytettiin perheen ylläpitoon. Miksi? Hänen perheessään oli kahdeksan lasta, ja niinpä hän päätteli: ”Kun minä tein osa-aikaista työtä, vanhempieni oli jonkin verran helpompi huolehtia toisten veljieni ja sisarteni tarpeista.” Hän myöntää myös tuntevansa tyydytystä voidessaan ostaa tavaroita itselleen.

Vanhempiensa auttaminen taloudellisesti silloin, kun siihen on todellista tarvetta, voi olla yksi tapa osoittaa heille asianmukaista kunnioitusta. (Efesolaisille 6:1, 2) Samalla ei ole välttämättä väärin työskennellä saadakseen vähän omaa käyttörahaa.

Työssäkäynti voi myös juurruttaa nuoreen vastuuntuntoisuutta. Se voi auttaa nuorta oppimaan taitoja, joita voidaan myöhemmin käyttää elatuksen hankkimiseksi perheelle. Esimerkiksi itse Jeesus Kristus oppi ilmeisesti puusepän ammatin työskentelemällä nuorena kasvatusisänsä kanssa. (Matteus 13:55; Markus 6:3) Joka tapauksessa tämän maailman ”jäljellä oleva aika on supistunut”, ja viisas nuori varmistuu siitä, että hän käyttää aikansa hyödyllisesti. (1. Korinttolaisille 7:29; Efesolaisille 5:16) Niinpä ennen työpaikan hankkimista sinun tulisi punnita kaikkia asiaan liittyviä seikkoja – myös omia vaikuttimiasi.

Kustannusten laskeminen

Voisit harkita esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Tarvitsevatko vanhempani todella taloudellista apuani vai haluavatko he edes sitä? Vai ovatko he halukkaita tulemaan toimeen vähemmällä, niin että voin keskittyä koulutyöhöni ja hengelliseen edistymiseeni? Tarvitsenko todella ylimääräistä rahaa vai vaikuttavatko minuun ”lihan halu ja silmien halu ja elämän varallisuuden komeileva näyttäminen”? – 1. Johannes 2:16.

Viisas mies Salomo pani merkille: ”Olen myös tullut tietämään, miksi ihmiset tekevät niin kovasti työtä menestyäkseen. Se johtuu siitä, että he kadehtivat sitä mitä heidän naapureillaan on. Mutta se on turhaa. Se on kuin tuulen tavoittelua. – – On parempi omistaa vähän ja säilyttää mielenrauha kuin olla jatkuvasti kädet täynnä työtä tuulta tavoitellessa.” – Saarnaaja 4:4–6, Today’s English Version.

Yksi harkittava seikka voisi olla se, miten työssä käyminen saattaisi vaikuttaa koulunkäyntiisi. Aiemmin mainittu Kofi muistelee: ”Ensimmäisenä vuotenani ammattikoulussa, kun en käynyt palkkatyössä, menestyin opinnoissani erinomaisesti. Sitten toisena vuonna, kun aloin käydä työssä, arvosanani rupesivat laskemaan. Onnistuin yhä pysyttelemään keskitason yläpuolella, mutta se oli erittäin uuvuttavaa.” Eräässä Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin kiinnostavasti, että ”työssäkäynti heikentää koulumenestystä ja nuoren siteitä kouluun”.

Muistatko Kofin veljen Moseksen, joka antoi yksityistunteja? Hän tunnustaa: ”Ellei ole hyvin tarkka, voi alkaa ottaa enemmän oppilaita kuin pystyy siinä vähässä ajassa opettamaan, joka on käytettävissä.” Mawuli-nimisellä afrikkalaisella oli osa-aikainen työ kalastajana. Hän sanoo: ”Kiusaus oli suuri, kun rannalla oli hyvät apajat. Teki mieli hylätä kirjat ja mennä ansaitsemaan lisää rahaa. Monet kylän pojista tekivät niin ja jättivät koulun kesken.”

Koulussa ja työssä käyminen voi myös olla nuorelle niin kuluttavaa, että sillä on epäedullinen vaikutus häneen hengellisesti. Hänen voi olla vaikeaa käydä kristillisissä kokouksissa tai keskittyä niihin. Raamatun ja Raamattuun perustuvien julkaisujen henkilökohtainen tutkiminen saattaa jäädä sivuasiaksi.

Tasapainosi säilyttäminen

Punnittuanne kaikki seikat sinä ja vanhempasi ehkä kuitenkin päätätte, että sinun olisi hyödyllistä tehdä jonkinlaista palkkatyötä. Miten voit suoriutua parhaiten tuosta tilanteesta?

Itsekuri on olennaisen tärkeää. Apostoli Paavali puhui omista ponnisteluistaan ja sanoi: ”Minä kuritan lyönnein ruumistani ja johdatan sitä kuin orjaa.” (1. Korinttolaisille 9:27) Sinulta vaaditaan itsekuria, niin että säästät – etkä tuhlaa – ansaitsemiasi rahoja. Sinulta vaaditaan itsekuria myös siinä, että käytät jäljelle jäävän aikasi oikein. Virkistäytymisellä ja riittävällä levolla on tietysti sijansa, ja ne voivat lisätä työn tuottoisuutta. Mutta pidä huolta siitä, etteivät harrastukset ja virkistäytyminen työnnä tieltään kotitehtäviä ja jopa hengellisiä asioita.

Sinun on siksi laadittava realistinen opiskeluaikataulu – ja pidettävä siitä kiinni. Sinun voi olla esimerkiksi parasta tehdä läksysi mahdollisimman pian sen jälkeen, kun olet tullut työstä, eikä odottaa, kunnes olet syönyt iltapalaa, jolloin saattaisit tuntea itsesi liian uneliaaksi. Toisten mielestä on parempi mennä nukkumaan aikaisin ja huolehtia läksyjenluvusta heti ensimmäiseksi aamulla. Oli miten oli, tee opiskelujaksoistasi mahdollisimman tuottavia. Vältä musiikin kuuntelemista tai muihin häiritseviin seikkoihin uppoutumista. Kotitehtäväsi saattavat myös sujua kitkattomammin, jos kiinnität huomiota siihen, miten kuuntelet oppitunnilla, ja teet muistiinpanoja pääkohdista sekä asiaa tukevista yksityiskohdista. – Vrt. Luukas 8:18.

Hengelliset tarpeesi ovat kuitenkin kaikkein tärkeimpiä. (Matteus 5:3) Niiden täyttämiseksi sinun täytyy varata aikaa myös henkilökohtaiseen Raamatun tutkimiseen, kristillisiin kokouksiin ja julkiseen sananpalvelukseen osallistumiseen. On totta, että työssä käyminen koulun lukukausien aikana on vaativaa. Mutta jos sinun täytyy käydä sekä työssä että koulussa, anna hengellisille asioille etusija. Rukoile lakkaamatta, että Jehova Jumala auttaisi sinua säilyttämään hengellisen tasapainosi. Jos päädytään työssäkäyntiin koulun ohella, hän voi vahvistaa sinua kestämään tilanteen mukanaan tuomat paineet. – Jesaja 40:29–31.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 21]

Jotkut afrikkalaisnuoret käyvät työssä koulun ohella. Mutta mitä etuja ja haittoja siitä on?