Tarkkailemme maailmaa
Katolinen kirkko kriisissä
”Katolisen kirkon pappispula on koko ajan pahenemassa, sillä vanhemmat papit jäävät eläkkeelle, huolestuttavan monet nuoremmat papit sanoutuvat irti viroistaan ja uusien pappien määrä on jäämässä niin vähäiseksi, ettei vastaavaa ole koettu vielä koskaan ennen”, kirjoittaa talouslehti The Wall Street Journal. ”Monet jäljellä olevista papeista valittavat katkerasti työtaakkaansa ja yksinäisyyttään.” 30 vuodessa pappisseminaareissa opiskelevien määrä on pudonnut 89 prosenttia, 40000:stä vuonna 1960 alle 4500:aan. Monilla seurakunnilla on jo ”yhteinen pappi, joka saattaa käyttää enemmän aikaansa auton ratissa kuin alttarin ääressä”. Kirjoituksen mukaan pappispula on ”täysin katolilainen ilmiö”, joka on seurausta ”kirkon selibaattivaatimuksia kohtaan tunnettavasta vastenmielisyydestä”. Näin Notre Damen yliopistossa opettava Richard McBrien: ”Tämä sääntö – ihmistekoinen sääntö – on tullut tärkeämmäksi kuin Herran ehtoollinen.” Suunnitelmat pappisjoukon täydentämiseksi eivät ole juurikaan onnistuneet, ja on pelättävissä, että pappispula saa kirkon höllentämään pappien kelpoisuusvaatimuksia, jopa kelpuuttamaan monia ”introvertteja – – sairaita luonteita”, kuten eräs kirkon hallintomies asian ilmaisi.
”Valtavat määrät aseita”
”Löydämme yhä räjähtämättömiä vuoden 1870 Saksan-Ranskan sodan aikaisia tykinammuksia. Monet järvet ovat täynnä ensimmäisessä maailmansodassa käytettäväksi tarkoitettuja kaasukranaatteja. Aina silloin tällöin käy niin, että joku maanviljelijä ajaa traktorillaan toisen maailmansodan aikaiseen panssarimiinaan ja – pam, lentää ilmaan. Niitä on kaikkialla.” Näin sanoo Christian Gabardos, ranskalaisen pomminraivausyksikön päällikkö. Toisen maailmansodan jälkeen ”se on raivannut pois 16 miljoonaa tykistön kranaattia, 490000 pommia ja 600000 vedenalaista miinaa”, kirjoittaa New York Times. ”Yli 8000 neliökilometriä viljelysmaita on saatu raivatuksi, mutta jäljellä on vielä satojatuhansia hehtaareja, joiden ympärille on vedetty aidat sen takia, että niissä on valtavat määrät aseita, ja ne on varustettu varoitustauluilla, joissa lukee: ’Ei saa koskea! Hengenvaara!’” Yli 600 pomminraivaajaa on menettänyt henkensä. Työmiehet, jotka Pariisin ulkopuolella kaivavat huippunopealle junalle uutta väylää, ovat joka päivä löytäneet maasta kaksi tonnia ensimmäisen maailmansodan aikaisia tykinammuksia ja sinappikaasukanistereita ”jäänteinä sadoista ammusten kenttävarastoista, joita jäi kaupungin laidoilla käydyistä taisteluista”.
Saukoille hintaa
Exxon Valdez -tankkerin vuonna 1989 aiheuttaman murheellisen öljytuhon jälkeen Exxon-öljy-yhtiö antoi 18,3 miljoonaa dollaria öljystä kärsineiden saukkojen kiinni saamiseen ja hoitamiseen. Eläimiä saatiin talteen yhteensä 357. Huolimatta kaikista voimaperäisistä hengenpelastusyrityksistä runsas kolmannes niistä kuoli. Niistä 225:stä, jotka jäivät henkiin, palautettiin suurin osa luonnolliseen elinympäristöönsä, ja loput sijoitettiin esimerkiksi eläinpuistojen akvaarioihin. ”Meribiologit ovat laskeneet, että talteen saatujen merisaukkojen hoito tuli maksamaan yhtä eläintä kohden 51260 dollaria [noin 185000 markkaa], mutta tiedemiehet ovat kuitenkin sitä mieltä, että tämän hankkeen tarjoamista kokemuksista on hyötyä, kun samankaltaisten onnettomuuksien uhreja pyritään pelastamaan tulevaisuudessa”, kertoo New York Times. Tärkeä havainto oli se, että raakaöljy on paljon myrkyllisempää eläimille kuin yleisesti oli uskottu. Hankkeen todettiin olleen ”lähinnä humaani teko”, sillä merisaukot eivät ole uhanalainen laji ja ”melkoinen osa näistä eläimistä ei ollut likaantunut öljystä hengenvaarallisesti”. Exxonin edustajien sanottiin myöntäneen, että ”kuolevat, öljyn ryvettämät saukot aiheuttivat suurta vahinkoa yhtiön maineelle”.
Muodikas hölmö
”T-paidat, joissa lukee jotakin, voivat näinä päivinä olla suurta muotia”, toteaa sanomalehti India Today. Kalkutassa joutui kuitenkin eräs nuori nainen toteamaan, että tällaisella muodin perässä juoksemisella voi olla myös ikävät puolensa. Kävellessään ”muodikkaisiin pussihousuihin ja katseen vangitsevaan t-paitaan pukeutuneena” hän huomasi, miten jotkut kiinalaiset pojat alkoivat osoittaa häntä kädellään ja nauraa hysteerisesti. Hän meni kysymään heiltä syytä moiseen ja hänelle kerrottiin, että hänen t-paitaansa kiinaksi painettu viesti kuului: ”Olen kaljupäinen paviaani. Jokainen joka pystyy lukemaan tämän, saa pilailla kustannuksellani, sillä olen kaikkein suurin hölmö kantaessani päälläni tekstiä, joka on kirjoitettu kielellä, jota en osaa lukea enkä kirjoittaa.”
Autoilijat, huomio!
On sääntö, että melkeinpä jokaisella junavuorolla jotkut henkilöautot koettavat ennättää risteyksistä yli ennen junan tuloa, sanovat veturinkuljettajat. Tilastotiedot näyttävät tukevan tätä väitettä. Vuonna 1989 sattui Yhdysvalloissa 5766 tasoristeysonnettomuutta, joissa kuoli 798 ja vahingoittui 2588 ihmistä. Useimmissa tapauksissa autoilijat eivät olleet välittäneet puomeista ja varoitusvaloista, jotka kertoivat junan olevan tulossa. Miksi autoilijat ajavat junan kanssa kilpaa risteykseen? Mitä luultavimmin sen takia, että he olettavat junan käyttäytyvän samalla tavoin kuin auton, sanovat viranomaiset. Siihen se ei kuitenkaan pysty. Pelkkä tavallisen tavarajunan veturi painaa noin 150 tonnia. Kun tällainen juna halutaan pysäyttää 80 kilometrin tuntinopeudesta, jarrutusmatkaa kertyy yli 1,5 kilometriä. Autoilijoitten tulee myös muistaa tämä: Juna voittaa aina.
Tupakoivat isät
On tunnettua, minkälaista vahinkoa äiti voi tupakoinnillaan aiheuttaa syntymättömälle lapselleen. Entä tupakoivat isät? ”Tupakoivan isän täytyy ottaa yhtä suuri vastuu seurauksista, jos äiti jatkaa tupakointiaan raskautensa loppuun asti”, varoittaa lääkärilehti South African Medical Journal. ”Mikäli äiti aikoo lopettaa tupakoinnin, hän tarvitsee tukea mieheltään, eikä sikiö varmastikaan ole immuuni isän tuprutteleman tupakansavun vaikutuksille.” Lehti varoittaa myös siitä vahingosta, jota passiivinen tupakointi voi aiheuttaa lapselle tämän syntymän jälkeen. Lapsilla, jotka kotona ovat alttiina tupakansavulle, on keskimääräistä enemmän ”sairaspoissaoloja kouluiässä” ja ”heistä itsestään hyvin todennäköisesti tulee tupakoitsijoita”.
Elektroninen rääväsuu
Sen nimenä on ”Viimeinen sana” (Final Word). Tämä hakulaitetta muistuttava taskuun mahtuva vekotin on eräänlainen elektroninen kurkunpää. Se oli tarkoitettu ihmisille, jotka ovat liian arkoja sanoakseen itse mitään ilkeää. Käyntiin pantuna se päästelee sarjan mojovia hävyttömyyksiä. ”Se on suosituin kapine, mitä meillä koskaan on ollut”, sanoi erään kaupan pitäjä. ”Ikävä juttu, mutta niitä ihmiset haluavat.” Alun alkaen sitä oli kaupan kahta eri mallia. Siistimpi malli sylki esimerkiksi sellaisia ilkeyksiä kuin ”Painu suolle” ja ”Olet idiootti”, mutta se jäi kuitenkin keräämään pölyä kauppojen hyllyille.
Varaosakauppaa Intiassa
”Intia on saanut kyseenalaisen kunnian olla se maa maailmassa, jossa nykyään saadaan tiettävästi eniten munuaissiirrännäisiä eläviltä luovuttajilta, jotka eivät ole potilaitten omaisia”, sanoo sanomalehti India Today. On arvioitu, että tuossa maassa myydään nykyään joka vuosi yli 2000 eläviltä luovuttajilta saatua munuaista. Useimmiten myynnin syynä ovat velat ja köyhyys. ”Olimme epätoivoisia, ja minulle ainoa muu vaihtoehto oli lähteä rikollisille teille: ruveta salakuljettajaksi”, selitti eräs kolmen lapsen isä. Hän ja hänen vaimonsa möivät kumpikin yhden munuaisen. ”Valitsimme kunniallisen keinon”, hän sanoi. Ruumiinosista maksettavat korkeat hinnat ovat vaikuttaneet myös siihen, että eläviltä luovuttajilta saatujen sarveiskalvojen ja ihonkappaleitten myynti on kasvanut. ”Ihmiselimillä käytävästä kaupasta on tullut tässä maassa pahin lääketieteen moraalia koetteleva ongelma”, sanoi eräs kuuluisa lääkäri.
Egyptistä löytynyt vettä
Egypti on se maa maailmassa, joka pahiten on kärsinyt vesipulasta. Sen vedensaanti on ollut lähinnä yhden tärkeän vedentuojan, Niilin, varassa, ja ne maat, joiden läpi Niilin latvavedet juoksevat, ovat yhä kiinnostuneempia sen vesien käytöstä. Egyptin tällä hetkellä 55-miljoonainen väestö lisääntyy yhdeksän kuukauden välein miljoonalla. Egyptin elintarvikkeet ovat nykyään 65-prosenttisesti tuontitavaraa. Nyt Egyptin läntisen aavikon alta on satelliittitutkimuksien avulla yllättäen kuitenkin löytynyt valtavan suuri vesivarasto. ”Tutkijat uskovat sen voivan sisältää enemmän pohjavettä kuin on arvioitu olevan koko Afrikassa”, sanoo lehti World Press Review. ”Yhdestä koemielessä tehdystä porausreiästä arvioitiin saatavan niin paljon vettä, että ’sitä riittäisi 80000 peltohehtaarille 200 vuodeksi’, sanoo Bostonin yliopiston suorittamia kaukokartoituksia Egyptissä johtava tri Farouk al-Baz.”
Kanaalitunnelin puoliskoiden välille yhteys
Englannin kanaalin alle on jo kolme vuotta louhittu tunnelia Englannin ja Ranskan yhdistämiseksi toisiinsa. Lopulta 30. lokakuuta 1990 kohtasivat englantilaiset ja ranskalaiset toisensa ranskalaisen louhintakoneen osuttua liitukalliossa Englannin puolelta tehtyyn poranreikään. Satelliittikuvien ja laserohjauksen avulla louhijat saivat tämän noin 50 kilometrin pituisen tunnelin puoliskot osumaan vastakkain puolen metrin tarkkuudella, kertoo Lontoossa ilmestyvä sanomalehti The Times. Varsinainen läpimurto tapahtui 1. joulukuuta, sen jälkeen kun puoliskoja erottaneeseen muutamaan metriin liitukalliota oli saatu louhituksi miehen mentävä aukko, jonka kautta louhijat pääsivät tapaamaan ja kättelemään toisiaan. Työt jatkuvat edelleen tässä huoltotunnelissa ja sen molemmille sivuille porattavissa junatunneleissa.
”Kosto on suloista”
Ongelma: miten estää nuorisojoukkoja vetelehtimästä kaupoissa ja pelästyttämästä tiehensä muita asiakkaita. Ratkaisu: ripustetaan kauppojen ulkopuolelle kaiuttimia ja soitetaan musiikkia, jota nuoriso ei voi sietää. Ainakin muutamat erään Yhdysvaltain luoteisosassa ja läntisessä Kanadassa toimivan myymäläketjun liikkeet ovat kokeilleet tätä keinoa ja toistaiseksi hyvällä menestyksellä. Musiikkiohjelmisto koostuu esimerkiksi Mantovanin ja Ray Conniffin orkestereiden esittämistä kappaleista. ”Tällaista pehmeää, tunnelmallista musiikkia nuoret inhoavat”, sanoo erään myymälän esimies. Toisten myymälöitten odotetaan ottavan pian mallia. Näin viikkolehti Time: ”Ne, jotka ovat kärsineet nuorison äänekkäästä jytämusiikista, voivat sanoa, että kosto on suloista.”