Filippi – lähteiden seutu

LÄHESTYESSÄMME Thessalonikea (Tessalonikaa) olimme liitäneet aivan Aigeianmeren aaltojen yllä. Yhtäkkiä veden partaalla häämötti lentokentän kiitorata ja samassa se ilmestyi allemme – lentokone pyyhälsi niin läheltä sitä, että vaimoni luuli meidän olevan jo maassa. ”Emme ole koskaan ennen laskeutuneet näin tasaisesti!” hän sanoi. Sitten pyörät koskettivat tömähtäen maata.

Makedonia, Kreikka! Ajattelin Aleksanteri Suuren aikaista maailmaa ja myöhemmin Filippin tasangolla käytyä taistelua, jossa Rooman tulevaisuus sinetöitiin. Olin utelias tietämään, miten paljon ne olivat vaikuttaneet kristityn apostoli Paavalin elämään ja palvelukseen. ”Kansojen apostolina” Paavali toi kristillisyyden Euroopan puolelle Filippiin. (Roomalaisille 11:13) Näkisimmekö siellä mitään, mistä saisimme lisäselvyyttä asiaan? Vai oliko historia pyyhkäissyt tasangon yli jälkiä jättämättä?

Kaksi tuntia kestäneellä ajomatkalla Thessalonikesta pohjoiseen bussimme mutkitteli vuoristotietä Kavallan sataman yläpuolella. Vaikka Kavalla on tunnettu pääasiassa tupakan viennistä, laiturilla verkkoja korjailevat kalastajat muodostivat samanlaisen näkymän kuin kuvittelimme Paavalin nähneen siihen aikaan, kun Kavallaa kutsuttiin Neapoliiksi. – Apostolien teot 16:11.

Paavali ei tosin viipynyt Neapoliissa, mutta muutaman metrin päässä alapuolellamme saatoimme nähdä jyrkän mukulakivitien, jota pitkin hän oli matkustanut. Sitten kuljettuamme kapean, metsäisen solan läpi näimme ensi silmäyksemme muinaisesta Filippin kaupungista. Saatoimme erottaa miltei puolivälissä laaksoa valtavan kalliomuodostelman, joka osoittaa kaupungin sijaintipaikan.

Katselimme alas pelloille, joilla tupakka kypsyi. Paavali oli katsellut suomaita, ensimmäiset uudisasukkaat tiheitä metsiä. Rinnettä laskeutuessaan apostoli on saattanut aika ajoin pysähtyä lepäämään. Silti hän on varmasti kiiruhtanut eteenpäin, ehkä yhtä innoissaan kuin mekin.

Vesilähteitä

Filippi (nykyinen Filippos) oli olemassa jo ennen kuin Filippos II tuli vuonna 356 eaa. raivaamaan metsää, laajentamaan kaupunkia ja antamaan sille nimen oman nimensä mukaan. Viisi vuotta aiemmin Thasoksesta oli saapunut uudisasukkaita työskentelemään Asylan ja Pangaeusvuoren tuottoisiin kaivoksiin. He kutsuivat kyläänsä nimellä Krenides, ’pienten lähteiden paikka’. Kylä oli saanut nimensä siitä, että kaikkialla pulppusi vesilähteitä, mikä teki laaksosta suuren suoalueen.

Vasta äskettäin maa on saatu kunnolla kuivatettua. Mutta lähteet ovat yhä olemassa ja joet virtaavat vieläkin. Vanha roomalainen tie kulkee eräässä kohdassa Gangitesjoen poikki. Joki oli liittynyt erikoisella tavalla Paavalin elämään, ja siksi halusimme nähdä sen.

Jalometallilähteitä

Filippos linnoitti Krenideen suojellakseen Traakian uhkailemia thasoslaisia kaivostyöläisiä. Hän halusi tehdä Krenideestä sotilaallisen etuvartioaseman. Mutta ennen kaikkea hän tarvitsi kultaa rahoittaakseen kunnianhimoiset sotasuunnitelmansa. Kullankaivajat kartuttivat Filippoksen ja Aleksanteri Suuren omaisuutta yli 1000 talentilla vuodessa. Kun kulta loppui, Filippi vaipui unohduksiin.

Verilähteitä

Kului reilut sata vuotta. Kreikka väistyi Rooman tieltä. Rooman maailmanvallan piti saada teitä, ja Via Egnatia rakennettiin Makedonian halki. 14 kilometrin päässä rannikolta se kulki Filippin keskustan läpi, ja kauppa- ja sotilasliikenne herättivät kaupungin.

Filippistä oli tullut strategisesti tärkeä. Vuonna 42 eaa. siellä vuodatettiin paljon verta kahdessa kiihkeässä taistelussa, jotka käytiin Rooman ja keisarikunnan valtaa tavoittelevien vallananastajien välillä. Tasavaltalaisten salaliitto kuitenkin epäonnistui ja keisarivalta pelastui. Muistoksi tästä voittoisa Octavianus teki Filippistä Rooman siirtokunnan. – Apostolien teot 16:12.

Elämän lähteitä

Nykyisin Filippissä (Filippoissa) ei ole asukkaita. Se on vain arkeologinen tutkimuskohde. Kävellessämme Via Egnatiaa pitkin tarkastelimme kiveykseen jääneitä pyöränjälkiä. Kiertelimme torilla ja kurkistimme 50-paikkaiseen yleiseen käymälään. Kirjastossa ei ollut kirjoja eikä voimistelusalissa (oikeastaan palaestra eli painikoulu) painijoita. Näimme roomalaisten temppeleiden raunioita, kreikkalaisten rakentamien seinäsyvennysten rippeitä ja jopa erään egyptiläisen pyhäkön jäänteitä ylös akropoliille johtavan tien puolivälissä. Ulkoilmateatterissa istuskellessamme hämmästelimme akustiikkaa. Seisoimme forumilla ja kuvittelimme mielessämme ylimielisten hallintoviranomaisten tulevan esiin kammioistaan ja heidän edellään kulkevien poliisien kantavan kirveiden ympärille kiinnitettyjä vitsakimppuja – viranomaisten vallanmerkkiä. Mielikuvituksen silmin yritimme saada Filippin elämään sellaisena kuin se oli vuonna 50, kun se oli perin roomalaistunut.

Raamatun mukaan Paavali ja hänen toverinsa ’viipyivät tässä kaupungissa muutamia päiviä’. (Apostolien teot 16:12) Mitään jännittäviä tapauksia ei kerrota sattuneen. Sitten eräänä päivänä Paavali sai kuulla pienestä ryhmästä, joka ei seurannut vanhoja eikä uusia jumalia, mutta jonka sanottiin silti olevan harras. Tuon ryhmän jäsenet kokoontuivat kaupungin lähistöllä sijainneen holvikaaren ulkopuolella lähellä paikkaa, jossa tie kulki joen poikki.

”Sapattipäivänä”, Luukas kirjoitti, ”menimme portin ulkopuolelle joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuuduimme ja rupesimme puhumaan kokoontuneille naisille.” Keskustelu sivusi pelastustoivoa ja Jeesuksen Kristuksen välityksellä saatavaa ikuista elämää. Erityisesti ”eräs Lyydia-niminen nainen, purppuranmyyjä – –, oli kuuntelemassa, ja Jehova avasi täysin hänen sydämensä kiinnittämään huomiota siihen, mitä Paavali puhui”. – Apostolien teot 16:13, 14; vrt. Filippiläisille 2:12, 16; 3:14.

Muutaman päivän kuluttua Paavalin oleskelu Filippissä sai dramaattisen lopun. Käveltyään kilometrin tai pari kaupungista poispäin kohti rukouspaikkaa hän kohtasi pahan hengen riivaaman hankalan tytön. Kun Paavali ajoi demonin ulos, tytön työnantajat olivat raivoissaan, koska heidän ennusteluun perustuva liiketoimintansa oli nyt lopussa. Mitä sitten tapahtui?

”He ottivat Paavalin ja Silaan kiinni ja raahasivat heidät torille hallitusmiesten eteen.” ’Nämä ovat juutalaisia’, he syyttivät. (Kaikki tiesivät, että Claudius oli juuri karkottanut kaikki juutalaiset Roomasta.) ’He häiritsevät hyvin suuresti kaupunkiamme julistamalla tapoja, joita meidän ei ole lupa omaksua eikä harjoittaa, koska olemme roomalaisia’, he lisäsivät. Väkijoukot hälinöivät; hallintoviranomaiset langettivat tuomion. Tuolloin poliisit avasivat vitsakimppunsa ja ’antoivat monia iskuja’ Paavalille ja Silaalle. Sitten he heittivät heidät verta vuotavina ja heikkoina vankilaan ja kiinnittivät heidät jalkapuuhun. Tuona samana yönä sattui suuri maanjäristys, joka sai aikaan sen, että Paavali ja Silas pääsivät vapaiksi ja heidän vanginvartijansa huonekuntineen omaksui kristillisyyden. – Apostolien teot 16:16–34.

Seuraavana aamuna hallitusmiehet olivat kovin pahoillaan kaikista sattuneista väärinkäsityksistä, mutta pyysivät vieraita lähtemään kaupungista. Ennen Tessalonikaan lähtöään Paavali ja Silas menivät ensin Lyydian kotiin rohkaisemaan uskontovereitaan. Luukas jäi huolehtimaan vastaperustetusta seurakunnasta. – Apostolien teot 16:35–40.

Anteliaisuuden lähteitä

”Hän suorastaan pakotti meidät tulemaan” kotiinsa, kirjoitti Luukas Lyydiasta. Jopa Paavalin vanginvartija oli erittäin vieraanvarainen heti, kun hän ymmärsi tilanteen oikein. (Apostolien teot 16:15, 33, 34) Paavalin oleskellessa Tessalonikassa Filippin ystävät lähettivät hänelle kahdesti sitä, mitä hän tarvitsi.

Myöhemmin kun hän urhoollisesti palveli Jumalaa Korintossa, filippiläiset etsivät hänet jälleen käsiinsä. Jopa vuosia myöhemmin, kun Paavali oli vankina Roomassa, Filippistä tuli lähetti, jolla oli lahjoja mukanaan ja joka tarjoutui suorittamaan henkilökohtaista palvelusta apostolin hyväksi. Paavali oli liikuttunut. Hän tiesi, ettei filippiläisillä ollut paljon aineellista. Niinpä hän kirjoitti: ”Heidän syvä köyhyytensä pani heidän anteliaisuutensa rikkauden uhkumaan.” – 2. Korinttolaisille 8:1, 2; 11:8, 9; Filippiläisille 2:25; 4:16–18.

Lähdön aika

Viivyttelimme Gangitesin rannalla, ja pistin käteni veteen. Se oli yllättävän kylmää. Katselimme ympärillemme. Jossain tässä lähistöllä oli se ”rukouspaikka”, jonne Paavali ja muut kokoontuivat palvomaan.

Mutta sitten kysyin itseltäni: Mikä saa Filippin tuntumaan minusta niin erikoiselta? Onko se tämä joenvarrella oleva paikka? Voisiko se olla tori tyhjine kirjastoineen, autioine voimistelusaleineen, temppeleineen, joissa ei ole jumalia, ja kauppoineen, joissa ei ole tavaroita?

Saavatko lähteet sen aikaan? Filippi on todella ”lähteiden seutu”. Siellä on yhä runsaasti vettä. Aikoinaan siellä oli paljon kultaa, ja eräänä murheellisena ajanjaksona siellä virtasi veri. Mutta oli myös hyvä ajanjakso, jolloin elämän, rakkauden ja anteliaisuuden lähteet kumpusivat Paavalista, Lyydiasta, vanginvartijasta ja muista heidän kaltaisistaan harvinaislaatuisista ihmisistä. Nimenomaan nuo harvinaislaatuiset ihmiset antavat Filippille erikoismerkityksen minun silmissäni. He saavat minut mietteliääksi. He pysäyttävät minut ajattelemaan. Toivoisinpa, että . . . vaimoni kosketti käsivarttani. ”Tulehan nyt”, hän sanoi hiljaa. ”On aika lähteä.” – Lähetetty.

[Kartta/Kuvat s. 25]

Ylhäällä vasemmalla: muinaisen Filippin ”bema” (tuomarinistuin); ylhäällä oikealla: kohta, jossa ”Via Egnatia” kulkee Gangitesin poikki; alhaalla: forum

[Kartta, Kreikka/Filippi]

(Ks. painettu julkaisu)