Ole sinä television herra ennen kuin siitä tulee sinun herrasi
TELEVISION vaikutusmahdollisuudet ovat todella huikeat. Kun amerikkalainen televisioteollisuus lähti markkinoimaan televisiota kehitysmaihin, se tarjosi unelmia televisioutopiasta. Kokonaiset valtiot muuttuisivat luokkahuoneiksi, jolloin kaukaisimmatkin syrjäkolkat pääsisivät mukaan opetusohjelmiin, joilla jaettaisiin tietoa esimerkiksi sellaisista tärkeistä aiheista kuin viljelymenetelmistä, ruokamultakerroksen säilyttämiskeinoista ja perhesuunnittelusta. Lapset voisivat oppia fysiikkaa ja kemiaa ja hyötyä laajentuvasta kansojen välisestä kulttuurivaihdosta.
Tietenkin on niin, että sen jälkeen tapahtunut kaupallisen television voimakas esiinmarssi on haihduttanut näistä unelmista suurimman osan, mutta ei kaikkia. Jopa Newton Minow, Yhdysvaltain liittovaltion viestintäkomission puheenjohtaja, joka nimitti televisiota ”suunnattomaksi hukkaputkeksi”, myönsi samaisessa vuoden 1961 puheessaan, että televisio kykeni tarjoamaan myös jotakin ansiokasta: esittelemään suuria saavutuksia ja esittämään laadukasta viihdettä.
Tämä pitää varmasti edelleenkin paikkansa. Television uutislähetykset pitävät meidät maailmantapahtumien tasalla. Television luonto-ohjelmat antavat välähdyksiä asioista, joita muutoin emme ehkä pääsisi koskaan näkemään: kolibrin viehkeydestä nähdessämme sen lentoliikkeet vaihe vaiheelta hidastuskuvissa, joissa se aivan kuin ui ilman halki; tai miten jaksottaista valotustekniikkaa käyttämällä kukat saadaan ryöpsähtämään esiin mullasta upeassa väriloistossaan. Edelleen televisio tarjoaa kulttuuritapahtumia, kuten balettiesityksiä, sinfoniaorkesterien konsertteja ja oopperoita. Eikä pidä unohtaa näytelmiä, elokuvia ja muita ohjelmia, joista jotkin ovat asioitten syvälliseen tarkasteluun pyrkiviä ja toiset taas pelkästään oivallista ajanvietettä.
Lapsille on tarjolla opetusohjelmia. Yhdysvaltain kansallinen mielenterveysinstituutti sanoo, että jos television väkivalta voi opettaa lapsille aggressiivisuutta, se voi hyvillä esimerkeillään opettaa heille myös epäitsekkyyttä, ystävällisyyttä ja itsehillintää. Ohjelmista, joissa neuvotaan toimimaan oikein erilaisissa hätätilanteissa, on ollut lapsille sillä tavoin hyötyä, että moni heistä on niiden ansiosta pelastanut jopa henkensä tai jonkun toisen hengen. Vance Packard kirjoittaakin: ”Tympääntyneet tai huolestuneet vanhemmat, jotka vievät televisionsa ullakolle, menevät todennäköisesti liiallisuuksiin, paitsi siinä tapauksessa, että he ovat menettäneet otteensa lapsiinsa.” – Our Endangered Children.
Ole television herra
Puhuimmepa sitten aikuisista tai lapsista, ratkaisevaa on selvästikin se, kykenemmekö itse määräämään, milloin televisio on auki ja milloin se on kiinni. Olemmeko me siis television herroja, vai onko siitä tullut meidän herramme? Kuten Vance Packard antaa ymmärtää, joillekuille ainut keino päästä television herraksi on se, että he luopuvat koko kapineesta. Monet muut ovat kuitenkin löytäneet keinoja televisionkatselunsa hillitsemiseksi sillä tavoin, että he voivat edelleen hyötyä television tarjoamista eduista. Seuraavassa joitakin ehdotuksia.
✔ Pidä viikon parin verran tarkkaa kirjaa perheesi televisionkatselusta. Laske tuon ajan päätyttyä tunnit yhteen ja kysy itseltäsi, onko televisio kaiken sen ajan arvoinen, jonka se vaatii.
✔ Seuraa myös television ohjelmia – ei vain televisiota. Varmista etukäteen lehtien ohjelmasivuilta, tarjoaako televisio mitään sellaista, mitä kannattaa katsoa.
✔ Varatkaa säännöllisesti aikaa perheenjäsenten yhteisiin keskusteluihin ja yhdessäoloon, älkääkä antako muitten asioitten viedä teiltä pois näitä hetkiä.
✔ Jotkut asiantuntijat antavat sen neuvon, että lapsilla tai nuorilla teini-ikäisillä ei pitäisi olla omassa huoneessaan televisiota. Vanhempien voi näet olla vaikeampaa valvoa sitä, mitä heidän lapsensa katselevat.
✔ Videonauhurista voi – siinä tapauksessa, että sen hankinta ei kovasti rasita perheen budjettia – olla apua. Kun vuokraatte hyviä videonauhoja tai nauhoitatte korkeatasoisia ohjelmia ja katselette niitä sitten sopivana aikana, voitte videonauhurin avulla määrätä sen, mitä televisiostanne tulee – samoin kuin sen, milloin televisio on auki. Silti muutama varoituksen sana: mikäli videonauhurin käyttö pääsee riistäytymään hallinnasta, se saattaa vain lisätä television ääressä käytettyä aikaa tai tarjota mahdollisuuden säädyttömien videonauhojen katseluun.
Kuka tai mikä on opettajasi?
Ihminen on varsinainen oppimiskone. Aistimme keräävät kaiken aikaa valtaisat määrät tietoa ja lähettävät edelleen aivoihimme jatkuvana virtana yli 100 miljoonaa tiedonpalasta sekunnissa. Jos haluamme itse valita sen, millä ruokimme aistejamme, voimme jossain määrin vaikuttaa tämän tietotulvan sisältöön. Kuten television tarina on havainnollisesti osoittanut, voi ihmisen mieli yhtä helposti saastua sillä mitä katselemme, kuin ruumis voi saastua sillä mitä syömme tai juomme.
Millä keinoin haluamme oppia tuntemaan ympäröivää maailmaa? Millaisia tiedonlähteitä haluamme käyttää? Kenen tai minkä haluamme olla opettajanamme? Jeesuksen Kristuksen sanat tarjoavat erään tähän yhteyteen sopivan vakavan ajatuksen: ”Oppilas ei ole opettajansa yläpuolella, mutta jokainen, joka on täydellisesti opetettu, on opettajansa kaltainen.” (Luukas 6:40) Jos meillä on liian suuren osan ajastamme opettajanamme televisio, me ehkä alamme ottaa siitä mallia, omaksua niitä arvoja ja normeja, joita se esittää. Sananlaskujen 13:20:ssa sanotaankin: ”Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.”
Silloinkin, kun televisio ei tuo meille kotiin tyhmiä tai moraalittomia ihmistyyppejä, se jättää meidät vaille jotakin ratkaisevan tärkeää. Kuten sen ohjelmatarjonnasta voi havaita, se ei pyri juuri laisinkaan tyydyttämään eräitä kaikille ihmisille yhteisiä tarpeita: hengellisiä tarpeita. Televisio voi erittäin pätevästi osoittaa sen, miten sekaisin maailman asiat nykyään ovat, mutta mitä se tekee sen osoittamiseksi, mistä johtuu, ettei ihminen kaikesta päättäen pysty hallitsemaan itse itseään? Se voi kyetä taitavasti kuvailemaan luonnon kauneutta kaikessa moninaisuudessaan, mutta mitä se tekee vetääkseen meidät lähemmäksi Luojaamme? Se saattaa viedä meidät kaikkiin maan ääriin, mutta kykeneekö se kertomaan meille sen, tuleeko ihminen koskaan elämään rauhassa näillä maailmankolkilla?
Yksikään ”ikkuna maailmaan” ei ole täydellinen, jollei se vastaa tällaisiin tärkeisiin hengellisiin kysymyksiin. Juuri tämä tekee Raamatun hyvin arvokkaaksi. Se tarjoaa ”ikkunan maailmaan” Luojamme katselukulmasta. Se on tehty sitä varten, että voimme oppia sen avulla tuntemaan elämän tarkoituksen ja saada itsellemme perustellun tulevaisuudentoivon. Siitä löytyvät nopeasti tyydyttävät vastaukset kysymyksiin, jotka eniten askarruttavat ihmisiä. Ne odottavat lukemistaan Raamatun sivuilta, eikä näiden sivujen viehätysvoima tule loppumaan.
Mistä kuitenkaan löydämme aikaa tähän, ellemme itse kykene määräämään, milloin televisiomme on auki tai kiinni?