Koleran puhkeaminen – eräs Länsi-Afrikassa tehty päiväkirja

Herätkää!-lehden Länsi-Afrikan kirjeenvaihtajalta

JOULUKUU: Ensimmäinen uhri oli eräs iäkäs nainen. Taudin ensimmäinen oire oli ripuli, jossa ulostaminen oli tiheää ja uloste vetistä. Sen jälkeen alkoi oksentelu. Krampit kouristivat hänen vatsaansa ja puristivat hänen reitensä yhteen. Hänen hengityksensä muuttui nopeaksi ja heikoksi ja hänen silmänsä painuivat kuoppiinsa. 48 tuntia sairauden puhkeamisesta hän oli kuollut.

Seuraavana päivänä tauti iski uuteen uhriin, sen talon asukkaaseen, jossa iäkäs nainen oli asunut, ja sitten jälleen uuteen samassa talossa asuvaan uhriin. Seuraavaksi jotkut naapuristossa asuvat sairastuivat. Tautia alkoi ilmetä lähellä olevissa kylissä ja kaupungeissa. Taudinkulku oli samanlainen: ripuli, oksentaminen ja lopulta kolmanneksessa tapauksista kuolema.

Pasteur-instituutti tutki ulostusnäytteet ja vahvisti sen, mitä lääketieteen asiantuntijat pelkäsivät eniten. Kyseessä oli sairaus, joka on vitsannut 93 kansaa 25 viime vuoden aikana ja johon liittyvä kuolemanvaara on niin suuri, että tämän taudin pelkän nimenkin mainitseminen herättää pelkoa: kolera!

Olin todistamassa tätä murhenäytelmää erään Länsi-Afrikan maan pääkaupungissa ja olin läsnä, kun tämä pelottava tauti puhkesi. Seuraavassa muistiinmerkintöjä tuon vuoden tapahtumista.

”Ei syytä pelkoon”

13. helmikuuta: Samanaikaisesti kun alati kasvava määrä huhuja on liikkeellä, eräässä sanomalehdessä on etusivun uutinen: ”Ripulia: 70 kuollutta, mutta kriisi on väistymässä.” Kirjoitus vakuuttaa lukijoilleen, ettei ole ”syytä pelkoon koleran puhkeamisesta”.

25. huhtikuuta: Kysyn tri L. Bakkalta,a joka on lastenlääkäri ja valtion järjestämän ripulitautien vastustamisohjelman johtaja, ovatko sitkeät koleraa koskevat huhut tosia. ”Ne ovat tosia”, hän sanoo. ”Koleraa esiintyy, ja se on levinnyt laajalle. Maan 13 piirikunnasta 10:ssä on koleraa.”

Kysyn joukkorokotuksesta. ”Emme tule rokottamaan ihmisiä”, hän sanoo. ”Siitä ei olisi paljonkaan hyötyä sen enempää epidemian estämisessä kuin sen hillitsemisessäkään. Käytössä olevien rokotusten vaikutus kestää vain noin kolmesta kuuteen kuukauteen.”

”Sanotteko, ettei rokottamisella ole mitään merkitystä taudin puhkeamista vastaan taisteltaessa?”, kysyn.

”En minä vaan YK:n Maailman terveysjärjestö sanoo niin.”

”Onko teidät rokotettu?”

”Ei ole. Ja olen ollut monilla alueilla, joilla on koleraa, ja olen hoitanut monia kolerapotilaita.”

Bakka selittää, että koleran aiheuttaja on tietyntyyppinen vibrio eli bakteeri, joka pääsee elimistöön taudin saastuttaman ruoan tai veden mukana. Sen jälkeen nämä vibriot kerääntyvät suolistoon, jossa ne lisääntyvät ja tuottavat erästä myrkkyä, joka vuorostaan aiheuttaa ripulin ja oksentelua. Tämän jälkeen nämä vibriot voivat joutua juomaveteen ja ruokaan pesemättömien käsien kautta – ja näin tauti jatkaa kulkuaan.

Lääkäri osoittaa sormellaan suutaan ja sanoo: ”Tärkeätä on se, mitä menee tästä sisään.”

Onko todennäköistä, että tauti iskee pääkaupunkiin? ”Tämä on jo tapahtunut”, sanoo Bakka. ”Me olemme ottaneet tänään viisi koleratapausta sairaalaan sisään.”

7. toukokuuta: Ylikuormitettu sairaala on huonosti varustettu koleraepidemian varalta. Kolerapotilaat on eristetty huoneeseen, jossa on betonilattia ja yksi kattotuuletin. Käymälät ovat liian kaukana, jotta niitä voitaisiin käyttää, ja sen vuoksi ulosteet kerätään alusastioihin ja muoviämpäreihin. Ennen kuin näissä astioissa oleva uloste hävitetään siitä tuhotaan taudinaiheuttajat. Sairaalassa on nyt 12 kolerapotilasta – miehiä, naisia ja kaksi lasta. Kaikki näyttävät uupuneilta ja surkeilta.

Taudin vaivaamat makaavat puupenkeillä. Heillä ei ole sänkyjä tai yksityishuoneita eikä heille tarjoilla sairaalan ruoka-annoksia. Kukaan ei silti valita. Elämää tarjotaan näille koleran laihduttamille ja kurtistamille uhreille yhden litran nestepussien muodossa. Pussien kyljessä lukee: ”Ringerin laktaattiliuos”. Liuosta annetaan suoneen.

Saan tietää, että koleraan sairastunut kuolee suuren nestehukan vuoksi. Oksentelu ja ripuli aiheuttavat sen, että ihmiselimistö menettää elintärkeät nesteet ja suolat, ja ruumis kuihtuu ja kuolee. Antamalla laktaattiliuosta suoneen on tarkoitus korvata nämä menetetyt nesteet ja pitää elimistön nestetasapainoa yllä kunnes ripuli ja oksentaminen loppuvat, mikä tavallisesti tapahtuu muutamassa päivässä. Tetrasykliini-niminen lääke tappaa vibrioita ja lyhentää sairauden kestoa.

Tieto tulee julkisuuteen

29. toukokuuta: Radion uutislähetys Englannissa julkistaa tiedon siitä, että kolera on surmannut 300:sta 600:an ihmistä kaikkialla tässä maassa. Tunnen yhden heistä. Kun eräs isä lähti töihin, hänen poikansa leikki iloisesti. Kun hän tuli illalla kotiin, hänen poikansa oli kuollut.

Iltapäivällä Jehovan todistajien paikallinen haaratoimisto päätti lähettää tiedonannon jokaiseen maan seurakuntaan ja selittää miten tautia vastaan voi suojautua.

2. kesäkuuta: Kolerapotilaiden osastolle on nyt siirretty muovilakanoilla peitettyjä vuoteita. Joka päivä saapuu tusinan verran uusia potilaita. Niille, jotka saapuessaan ovat šokissa tai kykenemättömiä juomaan ripulinhoitoliuosta (Oral Rehydration Salts), annetaan suonen kautta laktaattiliuosta kolmesta neljään litraa ensimmäisen tunnin aikana.b Kahden tai kolmen päivän kuluttua he pääsevät pois sairaalasta. Lievemmin sairastuneille annetaan ripulinhoitoliuosta ja heidät lähetetään kotiin muutaman tunnin päästä hoidon aloittamisesta.

Ringerin laktaattiliuosta ja ripulinhoitoliuosta sisältävien pakkausten täydennyseriä virtaa maahan, ja ne kiidätetään maakuntien terveyskeskuksiin, joissa tarve on tällä hetkellä suurempi kuin kaupungeissa. Yli 600000 ripulinhoitoliuosta sisältävää pakkausta on jo levitetty määräpaikkoihinsa. Hallitus järjestää kulkuneuvoja lääkintäryhmien ja -tarvikkeiden viemiseksi hätäalueille. Radiolähetyksissä ja lentolehtisissä valistetaan ihmisiä siitä, miten he voivat välttyä koleratartunnalta ja mitä tulee tehdä, jos oireita ilmaantuu. Kovaäänisin varustettuja autoja liikkuu pitkin pääkaupungin katuja kaiuttaen samaa sanomaa.

10. kesäkuuta: Koleraosastolle otettujen määrä saavuttaa uuden huipun: 71 potilasta. Klinikan henkilökuntaan kuuluu nyt 15 sairaanhoitajaa. Taudista kärsivien sukulaiset auttavat hoitajia potilaista huolehtimisessa. Huone on täynnä – kussakin sängyssä on kaksi potilasta. Jotkut sairastuneista makaavat lattialla.

Sairaita selässään kantavia ihmisiä saapuu paikalle. Jotkut ovat kävelleet kilometrejä, ja he ovat yltä päältä ulosteessa. Heidän silmissään on anova katse: ”Voitteko pelastaa lapseni – – veljeni – – äitini hengen?”

21. kesäkuuta: Lehdistötiedotteessa todetaan: ”Terveysministeriö – – haluaa vakuuttaa suurelle yleisölle, ettei ole mitään syytä levottomuuteen tai paniikkiin.” Ihmiset kuitenkin ovat levottomia! Huhujen mukaan jotkut hamstraavat laktaattiliuosta. Taksinkuljettajat esittävät kohtuuttomia hintapyyntöjä kolerapotilaiden kuljettamisesta sairaalaan – jos he ylipäätään ottavat heitä kyytiinsä. Koleraklinikan ohi kulkevien kouluun menevien lasten nähdään peittävän suunsa ja pitelevän nenäänsä. Jotkut ihmiset ottavat epäviisaasti tetrasykliiniä päivittäin toivoen tämän suojelevan heitä sairaudelta.

Keskustelen Alafian, sairaalan erään sairaanhoito-oppilaan kanssa. Hän on selvästi ärsyyntynyt. ”Muuan asuntolamme keittäjistä on saanut koleratartunnan!”, hän huudahtaa. ”Jotkut hoitajat ovat ottaneet lomaa, jotteivät he joutuisi tekemisiin epidemian kanssa.”

Mutta kaikki eivät halua vältellä toisten auttamista. Susan Johnson johtaa erästä koleraklinikkaa. Vaikka hän on yleensä hyväntuulinen, rasittuneisuuden näkee jo hänestäkin. Saapuessani osastolle erään potilaan sukulainen vie kädessään paperimukia ja upottaa sen puhdasta vettä sisältävään astiaan. ”Älä pistä käsiäsi sinne!”, Susan tiuskaisee. ”Tämä tauti leviää nimenomaan saastuneen veden välityksellä!” Hän katsahtaa minuun ja sanoo turhautuneena: ”He eivät yksinkertaisesti ymmärrä.”

Taistelu jatkuu edelleen

1. syyskuuta: Virallisesti koko valtion alueella on ilmoitettu 10200 sairastuneesta, joista 796 on kuollut. Useimmat kuolemantapauksista ovat johtuneet siitä, etteivät uhrit ole saaneet lainkaan lääkärinhoitoa tai ovat saaneet sitä liian myöhään.

Täällä oleville klinikoille otetuista 3341 potilaasta keskimäärin vain joka 93. on kuollut. Useimmat heistä olivat jo kuolemassa, kun heidät tuotiin sisään. Jotkut olivat tiedottomia suuren nestehukan vuoksi. Tässä vaiheessa verestä tulee paksua ja väriltään mustaa, ja verisuonet lysähtävät kokoon. Hätätoimenpiteenä Ringerin laktaattiliuosta annetaan suoraan kaulalaskimoon tai reisivaltimoon.

30. syyskuuta: Epidemia on väistynyt. Tauti iski arviolta 14000 ihmiseen, ja 1213 kuoli siihen. Se on ironista. Lääkärit tietävät, mikä aiheuttaa koleran, miten se leviää ja miten uhrit voitaisiin pelastaa. Koleraa ei ole kuitenkaan lähimainkaan voitettu. Ihmisen voimattomuus tällaisten epidemioiden estämisessä korostaa murheellisesti sitä Jeesuksen ennustusta, että ”ruttotaudit” olisivat merkki nykyisistä ”viimeisistä päivistä”. – Luukas 21:11; 2. Timoteukselle 3:1–5.

Näytin tri S. Hardingille, joka oli yksi avainhahmoista tämän epidemian aikana, Jesajan 33:24:ssä olevan raamatunkohdan. Siinä kerrotaan ajasta, jolloin ei ”yksikään asukas sano: ’Minä olen vaivanalainen’.” Hän katsoi huolellisesti jaetta ja sanoi sitten: ”Jos kerran Raamattu sanoo noin, niin sen täytyy olla totta.” Se tosiaan on totta! Miten huojentavaa se tuleekaan olemaan, kun tämä lupaus lopulta täyttyy!

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 22]

Kun kolera iskee!

Kolera leviää pääasiassa juomaveden välityksellä. Bakteerit, jotka aiheuttavat koleran, ovat lähtöisin ihmisen ulosteista, ja ne pääsevät juomaveteen puutteellisen hygienian vuoksi. Tällaisen saastuneen veden juominen tai käsitteleminen voi aiheuttaa tartunnan saamisen. Ripuli on merkittävimpiä koleran oireita. Se aiheuttaa vakavan nestehukan ja johtaa usein šokkiin ja jopa kuolemaan. Koleratartunnan ehkäisemiseksi:

1. Käytä vain keitettyä, puhdasta tai käsiteltyä vettä.

3. Suojaa ruoka kärpäsiltä peittämällä se.

4. Pese valmistamattomat ruoka-aineet puhtaalla tai käsitellyllä vedellä.

[Kuvan lähdemerkintä s. 21]

WHO photo by J. Abcede