Juoruilun voima

NUOREN naisen itsemurha on järkyttänyt hiljaista englantilaista pikkukaupunkia. Vielä järkyttävämpi oli tapauksen virallisten tutkijoitten loppupäätelmä, kun he lausuivat: ’Hänet tappoi juoruilu!’ Kaikki viittasi siihen, että pikkukaupunki oli pahantahtoisilla, perättömillä puheillaan tuhonnut nuorelta naiselta paitsi nimen ja maineen, myös lopulta hänen elämänsä. – Ralph L. Rosnow ja Gary Alan Fine, Rumor and Gossip – The Social Psychology of Hearsay.

Vaikka juoruilusta on vain harvoin näin murheellisia seurauksia, ei ole juuri epäilystäkään siitä, että sillä voi olla tavattoman paljon voimaa. Rupattelu on yksinkertainen, jokapäiväinen keino hyödyllisten tietojen vaihtamiseen. Toisaalta juoruilu voi aiheuttaa poliittista kuohuntaa, hajottaa perheitä ja tuhota monilta elämänuran.

Juoruilu on ollut syynä unettomiin öihin, murehtimiseen ja ruoansulatushäiriöihin. Epäilemättä se on aika ajoin aiheuttanut myös sinulle henkilökohtaisesti ongelmia tai kärsimyksiä. Kirjoittaja William M. Jones varoittaa, että liikemaailmassa ”on hyväksyttävä se mahdollisuus, että joku yrittää jossakin vaiheessa turmella urallaan etenevältä ihmiseltä maineen”.

Juoruilua paheksutaan yleisesti lähes kaikkialla. Pohjois-Amerikan seminoli-intiaaneilla ”pahan puhuminen jostakusta” on samanarvoista kuin valehtelu ja varastelu. Eräässä länsiafrikkalaisessa yhteisössä juoruilijat antautuivat alttiiksi sille, että heiltä voitiin leikata pois huulet tai heidät voitiin jopa teloittaa. Juoruilua onkin pyritty läpi historian erilaisin keinoin hillitsemään.

1400–1700-luvuilla koetettiin juoruilijat saada eräänlaisen upotustuolin avulla Englannissa, Saksassa ja myöhemmin myös Yhdysvalloissa ymmärtämään, että on väärin levittää sellaisia puheita, jotka vahingoittavat toisia. Sellainen jonka oli todettu syyllistyneen loukkaavaan puheeseen, sidottiin tuoliin ja hänet upotettiin useita kertoja veteen.

Vaikka upotustuolit ovat kaakin- ja jalkapuitten tavoin kauas taakse jäänyttä aikaa, on juoruilua vastaan käyty sotaa meidänkin aikanamme. Esimerkiksi 1960-luvulla perustettiin Yhdysvaltoihin toimistoja, joiden tehtävänä oli leikata siipiä huhuilta, joiden katsottiin olevan vahingoksi valtiovallan toimille. Samantapaista tiedotustoimintaa on harrastettu myös Pohjois-Irlannissa ja Englannissa. On tehty jopa lakeja sellaisen juoruilun kuriin saamiseksi, jonka tarkoituksena on aiheuttaa taloudellista vahinkoa eräille rahalaitoksille.

Tällaisista pyrkimyksistä huolimatta juoruilusta ei ole päästy eroon. Se elää ja kukoistaa. Sen purevaa voimaa ei ole toistaiseksi kyetty tukahduttamaan laeilla eikä muillakaan ihmisen keinoilla. Juoruilua esiintyy kaikkialla. On olemassa naapurien keskeistä juoruilua, työpaikkajuoruilua, kauppajuoruilua, puoluejuoruilua ja perhejuoruilua. Se on yhteistä kaikille kulttuureille ja roduille, ja se on rehottanut kaikissa yhteiskuntaluokissa. Eräs asiantuntija on sanonut: ”Juoruilu on niin jokapäiväistä, että se on melkein hengittämisen kaltaista.” Edelleen hän on sanonut: ’Se on juurtunut syvälle osaksi ihmisluontoa.’

On totta, että juoruilu usein tuo ihmisluonnosta esiin sen huonon puolen – sen puolen, joka nauttii toisten nimen ja maineen tahrimisesta, tosiasioitten vääristelemisestä ja toisten elämän tekemisestä sietämättömäksi. Jos osaamme tehdä eron rupattelun ja juoruilun välille, emme kohtele kaltoin muita – emmekä itse joudu kaltoin kohdelluksi.

[Kuva s. 4]

Paikalliset viranomaiset koettivat hillitä juoruilua esimerkiksi upottamalla juoruilijoita tuoliin sidottuina veteen

[Lähdemerkintä]

Historical Pictures Service