Ihmeellinen villa

Herätkää!-lehden Australian-kirjeenvaihtajalta

MIKÄ lämmittää mukavasti talvella, mutta on yllättävän viileää kesällä? Mikä on karkeampaa kuin puuvilla, mutta mitä käytetään kuitenkin kevyiden kankaiden valmistukseen? Millä hiihtäjä suojaa itsensä, ja mistä on tehty muotisuunnittelijan unelmavaate? Mitä voidaan venyttää miltei kolmannes yli oman pituutensa, mutta mikä palautuu vapautettuna jälleen alkuperäiseen mittaansa?

Kaikkiin näihin kysymyksiin on vastauksena villa – monikäyttöinen, kestävä villa! Säyseän lampaan hämmästyttävästä turkista valmistetaan todellakin yhtä monikäyttöisimmistä ihmisen käytössä olevista materiaaleista.

Käytetty satoja vuosia

Kun ensimmäiset tutkimusmatkailijat saapuivat Etelä-Amerikkaan, he huomasivat monien siellä asuvien ihmisten, esimerkiksi perulaisten, käyttävän kauniita alpakkavillasta tehtyjä vaatteita. Vieläkin aiemmin, raamatullisina aikoina, pidettiin suuria lammaslaumoja ja tehtiin vaatteita värjätystä ja käsitellystä villasta. – 2. Mooseksen kirja 26:1; 3. Mooseksen kirja 13:47.

Villan nykyhistoria keskittyy vahvaan, espanjalaiseen merinolampaaseen, joka on harvinaislaatuinen paitsi siksi, että siitä saadaan paljon hyvälaatuista villaa, myös siksi, että se on kestävä ja pystyy selviytymään ankarassa ilmastossa. Sitkeä merinolammas sopi ihanteellisen hyvin Australian kuumaan ja kuivaan ilmanalaan. 1700-luvun loppupuolella uuden siirtokunnan perustajat olivat kiinnostuneita muustakin kuin vain ruoan hankkimisesta. Heidän piti löytää jokin lupaava vientiartikkeli, jonka varaan talous voitaisiin rakentaa.

He valitsivat villan, koska sitä kasvoi koko ajan lisää. Lampaat saattoivat vaellella käytännöllisesti katsoen ilman valvontaa pitkiä aikoja, ja suurten villamäärien tuottamiseen tarvittiin hyvin vähän työvoimaa. Villaa oli helppo pakata, eikä se vanhentunut varastossa. Koska se ei homehtunut, sitä voitiin kuljettaa purjelaivalla Englantiin, vaikka tuo merimatka kesti puoli vuotta. Villalla oli sekin hyvä puoli, että se ei syttynyt helposti tuleen.

’Lampaalla ratsastaminen’

Niinpä ensimmäisten merinolampaiden saavuttua vuonna 1797 Australian talous oli seuraavien 150 vuoden ajan suureksi osaksi villanviennin varassa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen kuitenkin toissijaiset elinkeinot kehittyivät vähitellen ja lisäksi villan tilalla alettiin yhä enemmän käyttää synteettisiä materiaaleja, joten Australian ei enää voitu sanoa ”ratsastavan lampaalla” taloudellisesti. Tämä piti paikkansa aina viime vuosiin saakka, jolloin Australian villakauppa elpyi ennennäkemättömällä tavalla. Tuo noususuhdanne jatkuu edelleen.

Ensimmäinen Australiasta tullut botanivillapaali myytiin Lontoossa vuonna 1807. Koska tuo villa luokiteltiin ”heikkolaatuiseksi ja likaiseksi”, puolen kilon hinnaksi jäi alle viisi markkaa, mikä oli melkoinen pettymys. Nykyisin Australiassa on kuitenkin noin 166 miljoonaa lammasta – yli 10 lammasta jokaista australialaista kohti – ja vuosittainen villantuotanto on noussut yli 845 miljoonaan kiloon. Vuoden 1988 helmikuussa paali huippuhienoa australialaista merinovillaa myytiin eräälle italialaiselle ostajalle lähes 20000:lla Australian dollarilla (yli 60000 markalla) – melkoinen hinnannousu verrattuna ensimmäiseen vuonna 1807 Lontoossa myytyyn paaliin.

Miksi niin ihanteellista?

Villan monipuolisuus ja käyttökelpoisuus herättävät varmasti ihmetystä, kuten lyhyt sen ominaisuuksiin luotu katsaus paljastaa. Villa kasvaa samaan tapaan kuin ihmisen hiukset. Monilla lammasroduilla on villansa joukossa pitkiä karvoja. Merinorodulle on jalostamalla saatu jäämään vain pehmeä, kovasti kysytty alusvilla. Vaikka villa on karkeampaa kuin puuvilla tai pellava, se ei ole kovinkaan tiivistä, minkä vuoksi siitä voidaan valmistaa keveitä kankaita. Myös villan erinomainen värinimemiskyky lisää sen käyttömahdollisuuksia. Nuorella naisella näkemäsi kirkkaanpunainen huivi, joka liehuu kevyesti tuulessa, voi olla puhdasta villaa.

Mutta oletko koskaan yrittänyt katkaista villalankaa sormin? Se on aika vahvaa, vai mitä? Yksittäinen villakuitu voi kestää tosiaankin 15–30 gramman rasitusta ennen katkeamistaan – tarvitset siis sakset leikataksesi villaa. Villakuitu on lisäksi kiharainen, mikä tekee siitä erittäin joustavan. Kun sitä venytetään jopa 30 prosenttia yli oman pituutensa, se palautuu vapaaksi päästettynä takaisin omaan pituuteensa. Juuri tämä ominaisuus saa kuivuvan villan oikenemaan.

Lisäksi yksittäisten villakuitujen väliin jäänyt ilma tekee villasta eristävää: se tuntuu lämpimältä talvella, mutta viileältä kesällä. Sen pinta on myös vettähylkivää, joten ylläsi oleva kostea villatakki ei saa sinua hytisemään, kuten muut liian nopeasti kuivuvista materiaaleista valmistetut vaatteet voisivat tehdä. Lampaillahan on villaa yllään kaiken aikaa kaikenlaisella säällä, eivätkä ne vilustu.

Et ehkä tiedä sitä, että huopa – jota käytetään satoihin erilaisiin tarkoituksiin matoista tennispalloihin saakka – on todellisuudessa lämmön ja paineen avulla tiiviiksi puristettua villaa. Miesten ja naisten pukuihin sekä joihinkin pehmeisiin, hienolaatuisiin leninkeihin käytettävä kampalankakangas valmistetaan erityisellä tavalla kehrätystä villasta.

Lampaalta sinun yllesi

Tärkeissä villantuottajamaissa keritsemissuoja kuuluu olennaisena osana maalaismaisemaan. Lampaat keritään tavallisesti kerran vuodessa, mutta kuumassa ilmastossa ne voidaan keritä kaksikin kertaa vuodessa.

Keritsijät ovat jäntevine käsivarsineen ja vahvoine selkineen kestävää joukkoa. Keritsemiskoneen avulla keritsijä yrittää poistaa lampaan villan yhtenä vuotana. Taitava keritsijä voi keritä parisataa lammasta päivässä. Hän aloittaa sorkan sisäsivulta ja leikkaa ensin pois vatsan alla olevan villan, sitten hän siirtyy ylöspäin yli selän, niskan ja olkapäiden ja sitten toista sivua alas. Olka- ja kylkivilla ovat parhaita.

Kun vastakerityt lampaat päästetään ulos, on mukava katsella, kuinka ne hyppelevät riemuissaan vapauduttuaan painavasta turkistaan.

Kerityt villat seuraavaksi lajitellaan ja luokitellaan. Lajittelijat seisovat vyötärönkorkuisten pöytien ääressä ja tutkivat villakuitujen kiiltoa, kiharuutta, puhtautta, hienoutta, pehmeyttä ja pituutta. Taitava lajittelija voi käsitellä noin 4500 kiloa vuotia viikossa. Sitten kerityt villat pestään ja kuivataan, ja villarasva eli vaha (lanoliini) poistetaan. Elävästä lampaasta keritty villa on parasta.

Huolellisesti hoidettuna pitkäikäistä

Sinua ei luultavasti tarvitse muistuttaa siitä, että koit pitävät villasta. Ne laskevat munansa paikkaan, missä kuoriutuvilla perhosentoukilla on yllin kyllin syötävää. Erityisesti niiden mieleen on hienhajuinen tai muiden aineiden tahraama villa. Älä siksi koskaan pane säilöön likaisia villavaatteita. Mikäli voit ostaa koilta suojattuja vaatteita, ne eivät ole niin suuressa vaarassa. Varastoi villavaatteet ilmatiiviisti silloin, kun et käytä niitä säännöllisesti. Sellaisiakin villavaatteita, joita käytät usein, tulisi harjata ja ravistaa säännöllisesti, sillä villa rakastaa ilmaa.

Nykytekniikasta on ollut paljon apua, sillä suuri osa nykyisin myytävistä villavaatteista on käsitelty siten, etteivät hyönteiset eikä home pysty vahingoittamaan niitä, ne on usein kutistettu muotoonsa, ja niille on annettu palosuojauskäsittely. Sinun on silti oltava huolellinen pestessäsi villavaatteita. Monissa uudenaikaisissa pesukoneissa on villaohjelma. Mutta jos peset villavaatteen käsin, pusertele se hellävaroen puhtaaksi liikutellen käsiäsi lämpimän tai viileän veden alla. Erikoisesti villan pesuun tarkoitetut aineet ovat ilman muuta parempia kuin saippua, mutta ellei näitä ole saatavilla, liuota saippuajauhe ensin veteen, ennen kuin panet vaatteen sinne. Älä käytä tavallisia pesujauheita, koska ne ovat usein emäksisiä ja voivat turmella vaatteen. Pesu- ja huuhteluveden tulee olla samanlämpöisiä. Huuhtele vaate moneen kertaan väljässä vedessä, jotta kaikki saippua lähtee pois. Kierrä märkä vaate pyyhkeeseen ja purista kuivaksi.

Yksi villavaatteen eduista on se, että villa kaipaa harvoin silittämistä. Jos kuitenkin haluat villavaatteestasi erikoisen sileän, käytä joko höyrysilitysrautaa tai silitä kostean kankaan läpi, mutta vasta sitten kun vaate on aivan kuiva. Kun vaatetta silitetään kevyin, nopein painalluksin, siihen ei tule ikävää kiiltoa. On parempi nostaa ja laskea silitysrautaa kuin työntää sitä.

Ihmeellinen villa

Olet varmasti samaa mieltä siitä, että villa on ihastuttava materiaali. Siitä saamme kestäviä tuotteita aina päällystakeista tennispalloihin saakka. Australian ensimmäiset uudisasukkaat olivat varmasti viisaita valitessaan lampaanhoidon elinkeinokseen. Olemme kiitollisia heille siitä, samalla kun voimme iloita miltei loputtoman monista erilaisista tuotteista, jotka on valmistettu tästä ihmeellisestä materiaalista, villasta.

[Kuvat s. 24]

Ennen keritsemistä

Keritsemisaika

Keritsemisen jälkeen

Miellyttävä tuote