’Aika parantua’

Ann oli sellainen, että hän kykeni kuuntelemaan myötätuntoisesti toisten huolia ja auttamaan niitä, joilla oli ongelmia. Hän oli luonteva ja ulkonäöltään moitteeton, eikä kukaan olisi arvannut, että hänellä on syviä tunne-elämän vammoja, kunnes hän eräänä päivänä alkoi muistaa. Hän kertoo: ”Työssä ollessani aloin tuntea kipuja ja voimakasta häpeää. Tuskin pysyin pystyssä! Kärsin päiväkausia. Sen jälkeen mieleeni nousi muistikuva: isäpuoli ahdisteli minua – raiskasi minut. Eikä se jäänyt vain yhteen kertaan.”

ON OLEMASSA sellainenkin aika kuin ”aika parantaa”. (Saarnaaja 3:3) Ann on yksi niistä monista lapsena koetun hyväksikäytön uhreista, joille kauan haudattuina olleiden muistojen mieleen palautuminen on tärkeä osa parantumisprosessia.

Miten kukaan voi kuitenkaan unohtaa jotakin niin järkyttävää kuin seksuaaliväkivallan uhriksi joutumisen? Ajatellaanpa sitä, miten suojaton lapsi on isän tai jonkun muun voimakkaan aikuisen lähentelyjä vastaan. Hän ei pysty juoksemaan karkuun. Hän ei uskalla huutaa. Eikä hän uskalla kertoa – kenellekään. Silti hän ehkä joutuu näkemään hyväksikäyttäjäänsä joka päivä ja olemaan aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos tällainen jatkuva näytteleminen on vaikeaa aikuiselle, niin lapselle se on lähes mahdotonta. Niinpä hän käyttää vilkasta mielikuvitustaan, jollainen lapsille on annettu, ja pakenee ajatuksissaan. Hän teeskentelee, ettei mitään ole tapahtunut, ja sulkee hyväksikäytön pois mielestään tai turruttaa aistinsa sille.

Kaikki me aika ajoin suljemme mielemme sellaiselta, mitä emme halua nähdä tai kuulla. (Vrt. Jeremia 5:21.) Hyväksikäytön uhrit kuitenkin käyttävät tätä kykyä yhtenä selviytymiskeinonaan. Eräät heistä kertovat: ”Kuvittelin, että siinä olikin joku muu kuin minä, että olin vain katselija.” ”Olin nukkuvinani.” ”Ratkaisin laskutehtäviä päässäni.” – Linda T. Sanford, Strong at the Broken Places.

Ei siis ihme, jos eräässä aihettamme käsittelevässä kirjassa sanotaan: ”On arvioitu, että jopa 50 prosenttia niistä, joita lapsena on käytetty seksuaalisesti hyväksi, ei ole selvillä näistä kokemuksistaan.” (Surviving Child Sexual Abuse) Jotkut voivat kuitenkin muistaa hyväksikäytön mutta sulkea mielestään pois kaikki siihen liittyvät tuntemukset: kivun, vihan ja häpeän.

Repressio eli torjunta – henkistä taistelua

Eikö sitten ole parasta, että tällaiset asiat pysyvät hautautuneina, että hyväksikäytön uhrit yksinkertaisesti unohtavat ne kokonaan? Jotkut voivat hyvinkin haluta tehdä niin. Monilta se ei kuitenkaan onnistu. On niin kuin Jobin kirjan 9:27, 28:ssa sanotaan: ”Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua, niin minä kauhistun kaikkia kipujani.” Pelottavien muistojen torjuminen on henkisesti hyvin väsyttävää. Se on samalla rajua taistelua, josta lopulta voi jopa olla vakavia terveyshaittoja.

Sitä mukaa kuin hyväksikäytön uhrille tulee lisää ikää, elämän ongelmat usein heikentävät hänen kykyään menneisyyden torjumiseen. Partaveden tuoksahdus, tutun näköiset kasvot, hätkähdyttävä ääni tai jopa lääkärin tai hammaslääkärin tekemä tarkastus voi saada muistot ja tuntemukset ponnahtamaan pelottavalla voimalla esiin.a Eikö olisi parempi yrittää ponnistella vielä kovemmin voidakseen unohtaa? Ei, sillä tässä vaiheessa monille hyväksikäytön uhreille tuo helpotusta se, kun he yrittävät muistaa. Jill-niminen nainen selittää: ’Heti kun muistot ovat tulleet mieleen, ne menettävät voimansa. Niiden pitäminen piilossa sisimmässään on tuskallisempaa ja vaarallisempaa kuin niiden esiin saaminen ja jäsentäminen.’

Tapahtuneen hyväksymisen arvo

Kuinka niin? Yksi syy on se, että muistaminen antaa hyväksikäytön uhrille mahdollisuuden surra. Suru on luonnollinen reaktio traumaan: sen avulla voimme tointua tuskallisista tapahtumista ja jättää ne taaksemme. (Saarnaaja 3:4; 7:2–4) Hyväksikäytön uhrilta on kuitenkin riistetty mahdollisuus suruprosessin läpikäymiseen, ja hänet on pakotettu kieltämään itseltään se tosiasia, että hän on joutunut kokemaan jotakin kauheaa, ja tukahduttamaan tuskansa. Tällaisesta torjunnasta voi lopulta olla seurauksena niin sanottu jälkitraumaattinen stressi eli turtumus, jossa ihmiseltä lähestulkoon puuttuu tunne-elämä. – Vrt. Psalmi 143:3, 4.

Samalla kun muistot alkavat palata, uhri voi alkaa elää uudelleen hyväksikäyttöään. Jotkut uhrit jopa taantuvat tilapäisesti lapsen tasolle. Jill kertoo: ”Palatessani ajassa taaksepäin saan usein fyysisiä oireita. Joskus muistot ovat niin ahdistavia, että tuntuu kuin olisin tulossa hulluksi.” Pitkään tukahdutettuna ollut lapsuusaikainen viha voi yhtäkkiä nousta esiin. ”Muistaminen saattaa minut masennuksen ja suuttumuksen valtaan”, sanoo Sheila. Näin erikoisissa olosuhteissa onkin sopivaa olla vihainen. Hyväksikäytön uhri suree ja ilmaisee tukahdutettuna ollutta vanhurskasta vihaa. Hänellä on oikeus vihata sitä pahaa, mitä hänelle on tehty. – Roomalaisille 12:9.

Eräs uhri selittää: ”Kun aloin todella kyetä muistamaan, tunsin suurta helpotusta. – – Nyt tiesin ainakin sen, millaisten asioitten kanssa kamppailin. Niin vaikeaa kuin muistaminen olikin minulle, se palautti minulle sen osan elämästäni, joka oli muuttunut kammottavaksi, koska se oli niin tuntematon ja salaperäinen.” – The Right to Innocence.

Hyväksikäytön uhri saattaa muistamisen avulla päästä myös joidenkin ongelmiensa ytimeen. ”Olin aina tiennyt, että tunsin sekä syvää vihaa itseäni kohtaan että vihaa yleensä, mutta en tiennyt, mistä se johtui”, sanoo eräs sukurutsauksen uhri. Muistaminen auttaa monia oivaltamaan, ettei se mitä oli tapahtunut ollut heidän syytään, vaan että heidät oli valittu uhriksi.

Kaikki eivät luonnollisestikaan muista hyväksikäyttöään yhtä voimakkaasti tai elävästi. Useimmat neuvojat ovat yhtä mieltä siitä, ettei kenenkään ole tarpeen muistaa kaikkia yksityiskohtia hyväksikäytöstään, ennen kuin hän voi tointua sen vaikutuksista. Jo pelkästään se, että myöntää hyväksikäytön tapahtuneeksi tosiasiaksi, voi suuresti edistää tointumista. – Ks. sivun 9 taulukkoa.

Tuen saaminen

Sellaisen, joka lapsena on joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, ei ole hyvä yrittää selviytyä muistojen mieleen palautumisesta yksikseen. Tuntemuksistaan kannattaa keskustella perusteellisesti jonkun kanssa. (Vrt. Job 10:1; 32:20.) Jotkut äärimmäisen ahdistuneet saattavat haluta etsiä lääkärin, neuvojan tai psykiatrin apua. Joku luotettava ystävä, aviopuoliso, perheenjäsenet tai kristityt valvojat, jotka kuuntelevat ymmärtäväisesti ja kunnioittavasti, voivat myös olla arvokkaita tukihenkilöitä.b ”Suurimmaksi avuksi minulle on ollut paras ystäväni Julie”, sanoo Janet. ”Hän salli minun puhua yhä uudelleen eräästä muistostani. Minun ei tarvitse hänen takiaan häpeillä niitä tunteita, joita se minussa herättää. Hän kuuntelee ja suhtautuu ymmärtäväisesti.”

Uskoutumisessa on omat riskinsä, ja hyväksikäytön uhri saattaa ajatella, ettei hän ole sen arvoinen, että joku toinen ryhtyisi auttamaan häntä, tai hävetä noita tapahtumia niin paljon, ettei halua puhua niistä. Tosi ystävä kuitenkin ”syntyy varaksi hädässä”, ja hän voi hyvinkin kyetä antamaan arvokasta apua, mikäli hänelle annetaan siihen tilaisuus. (Sananlaskut 17:17) Tulee kuitenkin olla valikoiva sen suhteen, kenelle uskoutuu. Tulee opetella paljastamaan huoliaan vähän kerrassaan. Jos ystävä osoittautuu myötätuntoiseksi ja hienotunteiseksi, sen jälkeen hänelle voi yrittää paljastaa enemmän.

Myös fyysisen kunnon ylläpitäminen auttaa. Sen edellytyksiä ovat riittävä lepo, kohtuullinen liikunta ja terveellinen ruokavalio. Elämäänsä voi yksinkertaistaa, jos se käy päinsä. Tulee myös tuntea olevansa vapaa itkemään. Voi tuntua siltä, ettei tuska lopu koskaan, mutta jonkin ajan kuluttua se tulee asettumaan. Kannattaa muistaa tämä: jos hyväksikäytön uhri kesti kovat koettelemuksensa avuttomana lapsena, niin aikuisena hänellä on resursseja ja voimia, joita hänellä ei lapsena ollut. (Vrt. 1. Korinttolaisille 13:11.) Hän siis voi kohdata rohkeasti tuskalliset muistonsa ja estää niitä enää vaikuttamasta itseensä. Hänen tulee luottaa siihen, että Jumala antaa voimaa. Psalmista kirjoittaa: ”Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.” – Psalmi 94:19.

Syyllisyyden ja häpeän tunteista vapautuminen

Itsesyytöksistä vapautuminen on myös tärkeää tointumisessa. ”Nykyäänkin minun on vaikea ajatella, että olen syytön”, sanoo Reba-niminen uhri. ”Mietin sitä, miksen estänyt häntä.”

On kuitenkin tärkeää muistaa, että hyväksikäyttäjät turvautuvat äärimmäisen pirullisiin pakotuskeinoihin: valtaansa (’Olenhan sinun isäsi!’), uhkailemiseen (’Jos kerrot jollekulle, tapan sinut!’), raakaan fyysiseen voimaan ja jopa syyllisyyteensä (’Jos kerrot, isä joutuu vankilaan.’). Jotkut taas päinvastoin turvautuvat suostutteluun tai lahjomiseen ja suosimiseen. Jotkut antavat seksuaalisesta kanssakäymisestä sen väärän kuvan, että se olisi leikkiä tai vanhempien keino hellyytensä osoittamiseen. ”Isä sanoi, että näin ihmiset tekevät, kun he rakastavat toisiaan”, kertoo eräs uhri. Miten pikkulapsi voi vastustaa tällaista huijaamista ja sitä, että häntä näin kiristetään hänen omilla tunteillaan? (Vrt. Efesolaisille 4:14.) Hyväksikäyttäjä siis käyttää tunteettomasti hyödykseen sitä tosiasiaa, että lapset ovat avuttomia ja vaikutteille alttiita, ”lapsia pahuuteen katsoen”. – 1. Korinttolaisille 14:20.

Seuraavaksi hyväksikäytön uhrin on ehkä tarpeen muistuttaa itseään siitä, miten helposti taivutettavissa oleva ja avuton hän oli lapsena. Hän voi yrittää viettää aikaa joidenkin pikkulasten kanssa tai katsella hänestä itsestään lapsena otettuja kuvia. Tukea antavat ystävät voivat myös auttaa muistuttamalla häntä yhä uudelleen siitä, ettei hyväksikäyttö ollut hänen syytään.

Kaikesta huolimatta eräs nainen sanoo: ”Minua inhottaa muistellessani, millaisia tunteita isäni sai minussa heräämään.” Jotkut uhrit (erään tutkimuksen mukaan 58 prosenttia) muistavat omien halujensa heränneen heidän ruumiiseensa kajottaessa. Tällainen ymmärrettävästi saa heidät tuntemaan suurta häpeää. Eräässä hyväksikäyttöä käsittelevässä kirjassa kuitenkin muistutetaan, että ”fyysinen kiihottuminen [on] yksinkertaisesti automaattinen [seuraus] siitä, että ruumista kosketellaan tai kiihotetaan tietyillä tavoin” ja että lapsi ”ei kykene estämään tällaista kiihottumista”. (Surviving Child Sexual Abuse) Hyväksikäyttäjä kantaa siis yksinään täyden vastuun tapahtuneesta. SE EI OLLUT LAPSEN SYYTÄ.

On myös lohduttavaa tietää, että Jumala pitää hyväksikäytön uhria ’moitteettomana ja viattomana’ tällaisessa asiassa. (Filippiläisille 2:15) Vähitellen halu itsetuhoiseen käyttäytymiseen voi vähentyä, ja hän voi oppia pitämään arvossa omaa ruumistaan. – Vrt. Efesolaisille 5:29.

Sovun rakentaminen vanhempiensa kanssa

Tämä saattaa olla vaikeimpia tehtäviä koko tointumisessa. Jotkut ovat jatkuvasti täynnä vihaa, kostonhaluisia kuvitelmia – tai syyllisyyden tunnetta. Eräs nainen sanoi: ”Syynä masennukseeni on tämä: katson, että Jehova odottaa minun antavan anteeksi hyväksikäyttäjälleni, mutta en voi tehdä sitä.” Toisaalta joku voi elää hyväksikäyttäjänsä sairaalloisessa pelossa. Tai hänellä saattaa olla vihamielisiä tunteita äitiään kohtaan sen takia, että tämä ummisti silmänsä hyväksikäytöltä tai kieltäytyi tunnustamasta tosiasioita tai suuttui sen jälkeen kun hyväksikäyttö oli tullut ilmi. ”Äiti sanoi minulle, että minun pitäisi suhtautua [isääni] lempeästi”, muistelee eräs nainen katkerana.

On aivan luonnollista, että hyväksikäytön uhri tuntee vihaa kärsimänsä riiston johdosta. Perhesiteet voivat siitä huolimatta olla vahvoja, ja saattaa olla, että hän ei halua katkaista kaikkia yhteyksiään vanhempiinsa. Hän voi olla halukas harkitsemaan jopa sovinnontekoa. Paljon kuitenkin riippuu olosuhteista. Joskus uhrit ovat halukkaita antamaan vanhemmilleen heti anteeksi – ei niin että he kuittaisivat koko asian sillä, mutta he eivät halua antaa kaunan kuluttaa voimiaan tai pelon hallita itseään. Jotkut haluavat mieluummin välttää tunne-elämää raastavia yhteenottoja, joten he tyytyvät ’sanomaan sanottavansa sydämessään’ ja antavat asioitten olla. – Psalmi 4:4, UM.

Joku saattaa silti tulla siihen tulokseen, että asiat voivat selvitä vain sillä tavoin, että hän ottaa hyväksikäyttönsä esille vanhempiensa kanssa joko kasvotusten, puhelimitse tai kirjeitse. (Vrt. Matteus 18:15.) Näin toimiessaan hänen täytyy kuitenkin olla varma siitä, että hän on tointunut riittävästi – tai että hänellä on ainakin riittävästi tukea – voidakseen kestää mahdollisesti puhkeavan tunteitten myrskyn. Koska kilpaa huutamalla ei voiteta juuri mitään, hänen tulee yrittää olla päättäväinen mutta samalla rauhallinen. (Sananlaskut 29:11) Hän voi edetä kertomalla, 1) mitä oli tapahtunut, 2) miten se on vaikuttanut häneen ja 3) mitä hän odottaa heiltä nyt (esimerkiksi anteeksipyyntöjä, lääkärinlaskujen maksamista tai käytöstapojen muuttamista). Ongelman esiin tuominen auttaa häntä vähintäänkin sillä tavoin, että hän pääsee irti itsepintaisesta voimattomuuden tunteestaan. Lisäksi se voi mahdollistaa sen, että suhde vanhempiin lähtee kehittymään uudelta pohjalta.

Esimerkiksi isä saattaa tunnustaa syyllistyneensä hyväksikäyttöön ja katua syvästi kaikkea tapahtunutta. Hän on myös voinut yrittää tosissaan muuttua, kenties hakemalla hoitoa alkoholismiinsa tai antamalla pitää itselleen raamatuntutkistelua. Äiti saattaa myös pyytää anteeksi sen takia, ettei suojellut lastaan. Joskus lopputuloksena voi olla täydellinen sovinto. Hyväksikäytön uhrin ei pidä kuitenkaan yllättyä, jos hän edelleenkin suhtautuu vanhempiinsa kaksijakoisesti eikä halua nopeasti solmia heihin läheistä suhdetta. Ainakin sen pitäisi olla mahdollista, että hän kykenee vastedes olemaan järkevällä tavalla tekemisissä kotiväkensä kanssa.

Toisaalta hyväksikäyttämisen suora esille ottaminen voi aiheuttaa sen, että hyväksikäyttäjä ja muu perhe kieltävät koko ongelman olemassaolon ja alkavat haukkua ja solvata ankarasti. Mikä vielä pahempaa, hyväksikäytön uhri saattaa havaita, että isä on edelleen uhkana hänelle. Tällaisessa tapauksessa anteeksiantaminen voi olla väärin ja läheisen suhteen solmiminen mahdotonta. – Vrt. Psalmi 139:21.

Oli lopputulos sitten millainen tahansa, loukattujen tunteitten häviämiseen voi kulua melkoisesti aikaa. Hyväksikäytön uhri joutuu ehkä muistuttamaan itseään yhä uudelleen siitä, että lopullisena tuomarina on Jumala. (Roomalaisille 12:19) Keskustelemalla asioista tukea antavan kuulijan kanssa tai jopa panemalla ajatuksiaan paperille hän voi myös selvittää itselleen, mistä viha pohjimmiltaan johtuu. Jumalan avulla hän voi päästä perille siitä, mitä hänen vihansa pitää sisällään, ja voittaa vihansa. Ajan myötä haitalliset tunteet eivät hallitse enää hänen ajatteluaan. – Vrt. Psalmi 119:133.

Hengellinen tointuminen

Emme voi palstatilan puutteessa tarkastella kaikkia niitä hyväksikäytön aiheuttamia ongelmia, jotka voivat olla tunne-elämään, käyttäytymiseen tai hengellisyyteen liittyviä. Riittää, kun toteamme niistä yhteisesti tämän: tointumista voi helpottaa suuresti sillä, että ’uudistaa mielensä’ Jumalan sanan avulla. (Roomalaisille 12:2) Hyväksikäytön uhri voi ’kurottautua sitä kohti, mikä on edessä’ täyttämällä elämänsä hengellisillä ajatuksilla, ja hengellisellä toiminnalla. – Filippiläisille 3:13; 4:8, 9.

Esimerkiksi monet hyväksikäytön uhrit ovat saaneet suurta lohdutusta yksinkertaisesti lukemalla psalmeja. Vielä enemmän on kuitenkin ollut hyötyä siitä, että soveltaa ahkerasti Raamatun periaatteita elämäänsä. Vähitellen voivat avio-ongelmat helpottua. (Efesolaisille 5:21–33) Itsetuhoinen käyttäytyminen voi loppua. (1. Korinttolaisille 6:9–11) Vääristyneet seksuaaliset tunteet voivat parantua. (Sananlaskut 5:15–20; 1. Korinttolaisille 7:1–5) Lisäksi ihmissuhteissaan voi löytää tasapainon ja moraalilleen voi rakentaa vankat rajat. – Filippiläisille 2:4; 1. Tessalonikalaisille 4:11.

Voidaan kuitenkin olla varmoja siitä, että tointuminen edellyttää todellista päättäväisyyttä ja äärimmäisen kovaa ponnistelua! Psalmissa 126:5 kuitenkin vakuutetaan: ”Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.” Hyväksikäytön uhrin on myös hyvä muistaa, että tosi Jumala, Jehova, on kiinnostunut hänen hyvinvoinnistaan. Hän on ”lähellä – – niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli”. (Psalmi 34:19) Eräs hyväksikäytön uhri sanoo: ”Kun vihdoin oivalsin, että Jehova oli selvillä kaikista tunteistani, joita minulla oli, ja että hän välitti – aidosti välitti – sen jälkeen sain lopulta mielenrauhan.”

Rakkaudellinen Jumalamme Jehova tarjoaa kuitenkin enemmän kuin vain mielenrauhan. Hän on luvannut uuden, vanhurskaan maailman, jossa hän tulee pyyhkimään pois kaikki lapsuusaikaisten tuskien muistot. (Ilmestys 21:3, 4; ks. myös Jesaja 65:17.) Tällainen toivo voi ylläpitää ja vahvistaa hyväksikäytön uhriksi joutunutta hänen edetessään kohti täydellistä tointumista.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 9]

Tointumisen vaiheita

◻ Hyväksikäytön mieleen palautuminen ja hyväksyminen tapahtuneena tosiasiana

◻ Surun tunteminen hyväksikäytön johdosta

◻ Tunteittensa perusteellinen erittely tukea antavan kuuntelijan kanssa

◻ Syyllisyyden ja häpeän tunteitten voittaminen

◻ Sovinnon tekeminen vanhempiensa kanssa

◻ Itsetuhoisen käyttäytymisen muuttaminen Raamatun periaatteita soveltamalla

◻ Vääristyneitten seksuaalisten tunteitten parantuminen

◻ Terveellisten rajojen kehittäminen itselleen ja moraalilleen

◻ Läheisen suhteen kehittäminen Jumalaan ja kristittyihin uskonveljiin

[Tekstiruutu s. 10]

Muistoistaan tointuminen

Muistojen mieleen palautuminen vaatii yleensä aikaa viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia, ja jokainen mieleen palaava muisto aiheuttaa lyhytaikaisen kriisin. Kirjassa The Right to Innocence sanotaan, että aika ajoin ”sinusta voi tuntua siltä, että olet menossa takaisin huonompaan suuntaan. Siitä ei ole kysymys. Olet päinvastoin menossa parempaan suuntaan. Olet todellisuudessa hankkinut voimaa, joka on välttämätöntä voidaksesi kohdata niitä tuntemuksia ja tietoisuuksia, jotka kumpuavat esiin syvemmältä ja ovat vielä tuskallisempia.” Tointumisesta voi ymmärrettävistä syistä tulla ihmiselle joksikin aikaa niin tärkeä asia, että hän ei jaksa syventyä mihinkään muuhun. – Sananlaskut 18:14.

Jotkut hyväksikäytön uhriksi joutuneet ovat havainneet toisten uhrien ajatusten lukemisesta tai kuuntelemisesta olevan apua. Perheen valokuvien ja lapsuusaikaisten muistoesineitten katseleminen, lapsuusvuosien paikoilla käyminen ja tukea antavien ystävien ja perheenjäsenten kanssa puhuminen voivat myös nostaa esiin muistoja. Erityisen tehokkaita ovat kirjoitusharjoitukset. Jotkut ovat kirjoittaneet johonkin aikakauslehteen kaiken, mitä he muistavat järkyttävistä kokemuksistaan. Toiset ovat kirjoittaneet hyväksikäyttäjälleen kirjeen ja kertoneet siinä seikkaperäisesti kaikista tuntemuksistaan – joka kirje on jätetty lähettämättä – ja tämä on usein palauttanut mieleen lisää muistikuvia. Rukoileminen on myös voimakas apuväline tointumista ajatellen. Hyväksikäytön uhri voi psalmistan tavoin rukoilla: ”Koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.” – Psalmi 139:23, 24.

[Kuva s. 8]

Menneisyytensä kohtaaminen ja sen uudelleen kokoaminen voi olla yksi askel kohden parantumista