Nuo kalliit hajuvedet

Herätkää!-lehden Ranskan-kirjeenvaihtajalta

PÄIVÄNKOITON ensimmäiset äänettömät pilkahdukset enteilevät säteilevää kesäpäivää. Kukkien kerääjät kiiruhtavat jasmiinipelloille. Hennot, valkoiset kukkaset vain odottelevat tulevansa poimituiksi, ja ilmassa leijuu kukkien suloinen tuoksu.

Työntekijät ryhtyvät asiantuntevasti tekemään kovaa työtään molemmin käsin. Heidän suuret esiliinantaskunsa ovat hetkessä täpötäynnä kukkia. He työskentelevät väsymättä koukistuneina kesäisen kuuman auringon alla. Kokenut työntekijä voi poimia jopa neljä kiloa kukkia (40000 kappaletta) aamun kuluessa. Heidän korjaamansa sato pannaan sitten astioihin ja kiidätetään tehtaaseen ennen tuoksun häviämistä.

Kaakkois-Ranskassa lähellä Nizzaa sijaitseva Grassen kaupunki on kuuluisa hajuvesistään. Pitkän aikaa jasmiini oli siellä kasvatettujen kukkien kuningatar. Viime vuosina jasmiineja on kuitenkin kasvatettu vieläkin enemmän Egyptissä.

Kiloon absoluuttista, jähmeää kukkauutetta tarvitaan noin 650–750 kiloa jasmiinia (noin seitsemän miljoonaa kukkaa). Tuo absoluuttinen uute maksaa Ranskassa lähes 100000 markkaa kilo. Mutta miten sitä valmistetaan?

Kukkien ja kasvien käsitteleminen

Bentseenin kaltaisia haihtuvia liuottimia käytetään usein avuksi uutettaessa eteerisiä öljyjä. Kukkia täynnä olevia reiällisiä metallikoreja lasketaan liuotusaineeseen. Liuotin siivilöityy kukkien läpi ja valuu sitten pois. Prosessia toistetaan, kunnes kukista on saatu pois kaikki eteeriset öljyt sekä liukenemattomat rasvat.

Tällä tavoin saadaan paksuhkoa, jähmeäksi kukkauutteeksi kutsuttua tiivistettä. Absoluuttista uutetta valmistetaan eristämällä eteeriset öljyt rasvoista. Tätä uuttamismenetelmää käytetään pääasiassa käsiteltäessä hentoja kukkia, esimerkiksi jasmiinia, ruusua, mimoosaa, orvokkia ja tuberosaa.

Haihtuvia liuottimia käytetään myös uutettaessa eteerisiä öljyjä kuivatuista kasveista, esimerkiksi vaniljasta ja kanelista, uutettaessa mirhan ja galbaanihartsin kaltaisia aineita sekä jalostettaessa eläinten erittämiä aineita käytettäväksi hajusteen sitojina eli kiinnitysaineina. Kiinnitysaineet hidastuttavat eteeristen öljyjen haihtumista ja saavat näin tuoksun säilymään.

Kiinnitysaineina käytettäviä eläinten eritteitä ovat kaskelotin ambra, majavanhausta eli kastoreum, myskihirven erittämä myski ja etiopialaisesta sivettikissasta saatava sivetti. Nämä harvinaiset ja kalliit kiinnitysaineet ovat kuitenkin nykyisin häviämässä markkinoilta.

Toinen yleisesti käytetty valmistusmenetelmä on vesihöyrytislaus. Tässä menetelmässä käytetään tislauslaitetta ja spiraalimaista jäähdytysputkea hajuvesitehtailijalle välttämättömien eteeristen öljyjen uuttamiseksi. Tislaus sopii hyvin laventelin ja sitronellaruohon kaltaisille kasveille, joita höyry ei turmele.

Kukat upotetaan tislauslaitteen lasiastiassa olevaan veteen, joka hitaasti lämmitetään kiehumispisteeseen. Kuljettuaan jäähdyttimen läpi eteerisiä öljyjä sisältävä vesihöyry tiivistyy jälleen nestemäiseksi. Tämän menetelmän avulla saadaan erotettua sekä eteerisiä öljyjä että kukkavesiä, esimerkiksi ruusu- ja appelsiininkukkavettä. Eau de colognea sisältää sitruuna-, appelsiini- tai bergamottiöljyä. Näitä öljyjä saadaan puristamalla hedelmien kuoria.

Hajuvesiteollisuudessa käytetään yhä satoja tällaisia luonnontuotteita. Mutta myös tuhansia synteettisiä korvikkeita käytetään nykyisin laajalti.

Synteettiset korvikkeet

Viimeksi kuluneiden kahdensadan vuoden kuluessa on saatu paljon uutta tietoa hajuvesien valmistuksesta, kun tuoksuvien aineiden kemiallista rakennetta on selvitetty. Tähän mennessä on luetteloitu noin 10000 tuoksuvaa kemikaalia.

Kukkatuoksu on monien kemiallisten aineosien erikoinen yhdistelmä. Esimerkiksi luonnollisesta jasmiinintuoksusta tutkijat ovat eristäneet 200 aineosaa. Tämän vuosisadan alussa tunnettiin kuitenkin vain puoli tusinaa noista aineista.

Sitten tutkijat työskentelivät jäljitelläkseen noita äskettäin eristettyjä aineita. Toisinaan he keksivät aivan uusia tuoksuvia kemikaaleja, joille ei löytynyt luonnollisia vastineita. Joitakin uusia aineosia on käytetty valmistettaessa muutamia maailman kuuluisimmista hajuvesistä.

Jonkin synteettisen kemikaalin luominen kestää usein vuosia, eikä tuollainen tutkimustyö ole suinkaan halpaa. Joissakin tapauksissa on tällä tavalla pystytty jäljittelemään elävien kukkien todellista tuoksua, kun sitä vastoin aitoja eteerisiä öljyjä saadaan poimituista kukista, jotka eivät ole enää aivan tuoreen veroisia.

Ranskassa sijaitsevan Parfumerie Fragonard -nimisen hajuvesialan yrityksen johtaja Jean de Lestrange selitti: ”Parfyymiteollisuus ei tule nykyisin toimeen ilman synteettisiä kemikaaleja. Maailman kaikki luonnosta saatavat eteeriset öljyt eivät milloinkaan riittäisi tyydyttämään kansainvälistä kysyntää.” Kaikki kukat eivät ole kuitenkaan paljastaneet salaisuuttaan. Kukaan ei ole esimerkiksi vielä keksinyt synteettistä korviketta aidolle kielontuoksulle.

”Säveltäjät” hajuvesialalla

Yksi ainoa hajuvesi on 30:n, 50:n tai jopa 100:n erilaisen aineosan sekoitus; nuo aineosat voivat olla absoluuttisia kukkauutteita, eteerisiä öljyjä tai synteettisiä aineita. Hajuveden tarina ei kuitenkaan pääty vielä tähän.

Parfyymintekijän täytyy paitsi kyetä tunnistamaan kaikki aineosat, tietää myös se, miten niitä voidaan sekoittaa keskenään. Hänen on oltava erittäin huolellinen oikeissa mittasuhteissa ja otettava huomioon se, ovatko jotkin tietyt aineosat pysyviä vai eivät. Hänellä on oltava erinomainen hajuaisti, jotta hän pystyy tunnistamaan noin 3500 erilaista tuoksua, joita käytetään hyväksi sekoitettaessa loputtoman monia erilaisia hajuvesiä.

Jokaista tuoksumestaria on tietysti valmennettava. Syytä tähän ei ole vaikea ymmärtää, kun ajattelemme sitä, että ihmisen monimutkaiseen hajuaistimeen kuuluu kymmeniä miljoonia hermosäikeitä. Jokainen säie pystyy välittämään tietoa täysin itsenäisesti. Kirjassaan Le Parfum Edmond Roudnitska huomautti: ”Miljoonien välittäjäsäikeiden lukuisat mahdolliset yhdistelmät – – voivat vastaanottaa hajuviestejä äärettömän tarkasti mahdollistaen näin – – hienoimpienkin vivahde-erojen havaitsemisen.”

Taitavaa tuoksuntekijää voidaan verrata säveltäjään, joka teemaa mietiskellessään kuulee nuottien soivan päässään, ennen kuin hän kirjoittaa ne paperille, jotta ne voidaan soittaa jollakin instrumentilla. Samalla tavoin hajuvedenluojalla on ”nuotit” mielessään, kun hän kirjoittaa kaavansa laboratoriossa tehtäviä kokeita varten.

Istuessaan parfyymintekijän omien erityisten ”urkujen” – kutsutaan myös paletiksi tai koskettimiksi – ääressä, missä säilytetään satoja, eteerisiä öljyjä sisältäviä pieniä pulloja, hän tipauttaa muutamia milligrammoja aineosiksi valitsemiaan tuotteita ohuille imupaperisuikaleille. Hajuveden ”säveltäjänä” hän ikään kuin sinfoniaa säveltäen valitsee näitä ”nuotteja” saadakseen aikaan ”sävelkulun”.

Aineosat haihtuvat eri tavoin, ja kun hajuvesipullo avataan, aluksi vapautuvat vienoimmat, haihtuvimmat ensituoksut. Nämä viehättävät, mutta katoavat huipputuoksut saattavat olla sitrustuoksuja, esimerkiksi sitruunaa tai kirpeää appelsiiniä. Jean de Lestrange jatkoi selitystään: ”Tämä on hajuveden luomisen tärkein ja herkin vaihe. Elleivät ensituoksut ole onnistuneita, hajuvesi on tuomittu epäonnistumaan. Tuoksun täytyy tuntua heti vetoavalta.”

Vasta myöhemmin tulevat esiin ruusun ja jasmiinin kaltaiset pysyvämmät tuoksut, niin sanotut sydäntuoksut. Lopuksi havaitaan ominaistuoksut, jotka kestävät koko päivän. Nämä sitovat tuoksun. Vaikka aiemmin ne olivat tavallisesti eläinkunnan tuotteita, nykyisin ne ovat enimmäkseen synteettisiä aineita.

Aineosien valitsemisen jälkeen täytyy tehdä satoja kokeita parhaan yhdistelmän löytämiseksi sekä huolellisesti punnita ja sekoittaa aineet tuoksuntekijän määrittelemissä suhteissa. Näin saatua hajuvesiuutetta voidaan myös liuottaa alkoholiin, jolloin saadaan parfyymia ja eau de toilettea.

Suodattamisen, etiketöimisen ja lopullisen pakkaamisen jälkeen tuotteet ovat valmiita myytäviksi. Koko monimutkainen prosessi vaikuttaa osaltaan siihen, miksi hajuvedet ovat niin kalliita. Monissa maissa hajuvesien hintaa nostaa vielä korkea verotus.

Käyttämällä hajuvesiteollisuuteen sovellettua tietokoneavusteista ohjelmaa yhdessä biotekniikan kanssa voidaan lähitulevaisuudessa nopeuttaa tuoksuvien kasvisolujen kasvua ilman, että täytyy odottaa kukan puhkeamista. Tämä saa varmasti aikaan muutoksia hajuvesiteollisuudessa.

Hyvän hajuveden luominen jää kuitenkin edelleen taiteeksi, jossa parfyyminluojan kyvyt ovat korvaamattomia. Ei tarvitse muuta kuin katsoa taaksepäin yli vuosisataiseen hajuvesiteollisuuden kehitykseen voidakseen tulla vakuuttuneeksi siitä, että vain hajuvedentekijöiden lahjakkuus selittää sen, miksi jotkut yli 50 vuotta sitten kehitellyt hajuvedet ovat yhä hyvin suosittuja nykyään.

Hajuvesi raamatullisina aikoina

Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan, kuinka Joosef myytiin ismaelilaiskaravaanille, joka oli matkalla Egyptiin mukanaan ”kumihartsia, balsamia ja hajupihkaa” – hajuveden valmistuksessa käytettäviä aineita. – 1. Mooseksen kirja 37:25.

Myöhemmin Jumala ilmoitti Moosekselle tuoksuvan voiteluöljyn ainekset. Öljyllä oli määrä voidella papit ja palvonnassa käytettävät pyhät välineet. Mooses sai Jumalalta myös hyväntuoksuisen suitsukkeen valmistusohjeen. Sitä piti polttaa aamulla ja illalla pyhäkössä. – 2. Mooseksen kirja 30:7, 8, 22–30, 34–36.

Israelin kuningasten päivinä rikkaat käyttivät hajuvesiä saadakseen talonsa, vaatteensa ja sohvansa tuoksuviksi. Hajuvesien valmistajat muodostivat muinoin jopa ammattikuntia. (Nehemia 3:8; Psalmi 45:9; Korkea veisu 3:6, 7) Aito nardus, jolla Lasaruksen sisar Maria voiteli Jeesuksen jalat, maksoi miltei maatyöläisen vuoden palkan. (Johannes 12:3–5) Kalliita hajuvesiä on siis käytetty muinaisuudesta asti.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 17]

Miten valitset hajuvetesi

Suihkauta vähän hajuvettä kämmenselällesi äläkä hiero sitä.

Anna alkoholin haihtua muutamia sekunteja.

Nuuhkaise. Tällä tavalla voit tuntea ensituoksut.

Sinun on odotettava hetken aikaa voidaksesi havaita parfyymin ominaistuoksut.

Jos sinusta tuntuu, ettei kyseinen hajuvesi sovi sinulle, odota jonkin aikaa, ennen kuin kokeilet jotakin toista hajuvettä. Älä unohda, että hajuvesi on kuin ”sinfonia”. Kuka kuvittelisikaan kuuntelevansa kahta sinfoniaa yhtaikaa?

[Kuvat s. 15]

Antiikkinen tislauslaite, jota entisaikaan käytettiin tislaukseen

Parfyymintekijän ’uutekoskettimet’, joista hän muodostaa erilaisia hajuvesiä

[Lähdemerkintä]

Valokuvat: Pariisissa sijaitsevan Musée de la Parfumerie Fragonardin luvalla

[Kuvat s. 16]

Joitakin hajuvesiteollisuuden käyttämiä kukkia

Laventeli

Jasmiini

Mimoosa